En usko että ihan näistä asioista on täällä kukaan vielä partaansa paukutellut, joten heitetäänpä tämmöinen juttu niille joille Atlantis ei ole pelkkää ämmäin löpinää ja humanoidit hurahtaneiden päiväunia.
Lähde on: http://www.childpastlives.org/vBulletin/showthread.php?s=&threadid=432
Teosofiassahan on pitkään ajateltu että Atlantiksella harjoitettiin mustaa magiaa. Hieman epämääräiseksi kuitenkin on jäänyt minkä sorttista. Lähteen kirjoittaja "Robin" on sitä mieltä että Atlantiksella osattiin vangita sieluja keinotekoisiin kehoihin (geenimanipulaation hirviömäisiin tuloksiin?)
Nythän on niin, että abduktoidut kokevat joskus että he eivät olleet kehossaan kun heidät vietiin avaruusalukseen. Voisikin ajatella että "harmailla" on (edelleen?) tekniikka jolla ihmisen voi irrottaa kehostaan ja hallita häntä tahtonsa mukaan. Jotkut siepatut muistaakseni puhuvat siitä kuinka heitä on kosketettu jonkinlaisella sauvalla, jonka jälkeen he ovat kokeneet olevansa kyvyttömiä liikkumaan ja sitten heidät on viety. Onko tämmöisiä sauvoja käytetty joskus ammoisina aikoina, josta ne ovat jääneet kansantarinoihin "taikasauvoina"?
Mielestäni toisen "sielun" tai astraalikehon liikkumisen estäminen on pahimmanlaatuisen karman aiheuttamista. Ehkäpä nämä ihmiset jotka Atlantiksella ovat vanginneet sieluja ovat nyt niitä joita abduktoidaan? Jos vangitset, tulet vangituksi. Mm. Elisabeth Haich on kirjassaan "Vihkimys" todennut että atlantislaisia maagikkoja on yhä kivikunnassa, kasvi- ja eläinkunnassa vankina harjoittamansa mustan magian rangaistukseksi. Itse en usko että reinkarnaatiokierrossa siirrytään ihmishahmosta takaisinpäin alkeellisiin muotoihin - kuin ainoastaan todella hyvästä syystä. Olisiko tämä sellainen hyvä syy?
Ymmärrän kyllä että taas erinäiset tahot tukehtuvat pullaansa tätäkin juttua lukiessaan, mutta teosofeille tai humanoideihin uskovalle tässä ei pitäisi olla mitään sellaista mistä pelihousut ratkeavat! Ja ne jotka aina jäävät jankkaamaan sitä että humanoidit ovat meidän ystäviämme, eivätkä voi tehdä mitään pahaa... Miettikääpä sitä että joskus se "paha" on itseasiassa jotakin minkä täytyy tapahtua jotta vaakakupit asettuvat tasapainoon. Tiedän senkin että nykyään on muodikasta väittää ettei mitään karmaa ole olemassakaan, että voi tehdä mitä huvittaa ja sitten vaan syntyy toiseen kehoon jne. mutta minä en semmoiseen kevytmieliseen menoon usko. Sori vaan.
Lähde on: http://www.childpastlives.org/vBulletin/showthread.php?s=&threadid=432
Teosofiassahan on pitkään ajateltu että Atlantiksella harjoitettiin mustaa magiaa. Hieman epämääräiseksi kuitenkin on jäänyt minkä sorttista. Lähteen kirjoittaja "Robin" on sitä mieltä että Atlantiksella osattiin vangita sieluja keinotekoisiin kehoihin (geenimanipulaation hirviömäisiin tuloksiin?)
Nythän on niin, että abduktoidut kokevat joskus että he eivät olleet kehossaan kun heidät vietiin avaruusalukseen. Voisikin ajatella että "harmailla" on (edelleen?) tekniikka jolla ihmisen voi irrottaa kehostaan ja hallita häntä tahtonsa mukaan. Jotkut siepatut muistaakseni puhuvat siitä kuinka heitä on kosketettu jonkinlaisella sauvalla, jonka jälkeen he ovat kokeneet olevansa kyvyttömiä liikkumaan ja sitten heidät on viety. Onko tämmöisiä sauvoja käytetty joskus ammoisina aikoina, josta ne ovat jääneet kansantarinoihin "taikasauvoina"?
Mielestäni toisen "sielun" tai astraalikehon liikkumisen estäminen on pahimmanlaatuisen karman aiheuttamista. Ehkäpä nämä ihmiset jotka Atlantiksella ovat vanginneet sieluja ovat nyt niitä joita abduktoidaan? Jos vangitset, tulet vangituksi. Mm. Elisabeth Haich on kirjassaan "Vihkimys" todennut että atlantislaisia maagikkoja on yhä kivikunnassa, kasvi- ja eläinkunnassa vankina harjoittamansa mustan magian rangaistukseksi. Itse en usko että reinkarnaatiokierrossa siirrytään ihmishahmosta takaisinpäin alkeellisiin muotoihin - kuin ainoastaan todella hyvästä syystä. Olisiko tämä sellainen hyvä syy?
Ymmärrän kyllä että taas erinäiset tahot tukehtuvat pullaansa tätäkin juttua lukiessaan, mutta teosofeille tai humanoideihin uskovalle tässä ei pitäisi olla mitään sellaista mistä pelihousut ratkeavat! Ja ne jotka aina jäävät jankkaamaan sitä että humanoidit ovat meidän ystäviämme, eivätkä voi tehdä mitään pahaa... Miettikääpä sitä että joskus se "paha" on itseasiassa jotakin minkä täytyy tapahtua jotta vaakakupit asettuvat tasapainoon. Tiedän senkin että nykyään on muodikasta väittää ettei mitään karmaa ole olemassakaan, että voi tehdä mitä huvittaa ja sitten vaan syntyy toiseen kehoon jne. mutta minä en semmoiseen kevytmieliseen menoon usko. Sori vaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olin tosin muistitakaumien mukaan humanoidina joka pelasti Atlantiksen tuhoutumisvaiheessa arvokkaimpia tieteellisiä saavutuksia omalle planeetalleni.En ollut tietääkseni Atlantislaisten keskuudessa,vaan enemmän neutraalina sivustakatsojana.En ollut tekemässä siellä mitään koiruuksia,tästä huolimatta nykyisen elämän kontaktissa on tapahtunut tuota kehon lukkiutumista. ei siis mene yksiin noiden teorioiden kanssa.
Kaikkihan samankaltaiset asiat eivät tietenkään AINA tapahdu samasta syystä. Itse olen kokenut tuskallisen liikuntakyvyttömyyden tunteen erittäin elävän painajaisunen aikana. Erittäin elävällä tarkoitan että herätessäni tunsin vieläkin sen mörön läsnäolon, jonka olin unessa kohdannut.
Voi myös pohtia kuinka paljon kehon jähmettyminen liittyy tilanteeseen jossa ihminen on itse irtautumassa kehostaan (jonka jotkut sanovat olevan normaali, jokaöinen prosessi), mutta syystä tai toisesta ei kykenekään sitä tekemään. Esim. päivätajunta käy niin päälle että se pelokkuuttaan estää kaiken. Itse olen vain käynyt OBE:n rajoilla, tai irtautunut osittain, ja luulen että umpihölmö päiväminäni typeryyksineen estää täydellisen siirtymän kehottomaan tilaan, tietoisena.
on eräs keskustelu tuolla:
http://www.aikainviisaus.net/foorumi/viewtopic.php?t=738
Kyllä terve ihminen tietää missä mennään,kun erikoisia kokemuksia tulee.Lähinnä huvittaa kun jotkut henkilöt vetävät kaikki unihalvauksen piikkiin.Minuun nuo selitykset eivät vaikuta mitenkään,saahan täällä selitellä.Minun mittari on oma terve mieli joka etsii uteliaana uusia asioita.
Minäkin olin Atlantiksella nimenomaan avaruuslentäjänä viemässä Atlantksen aarteita ja tietotaitoa turvaan ennen lopullista tuhoa. Minä ehdin pelastautua, mutta monet kavereistani tuhoutuivat siellä.
Olipas kerran senkinlainen ruotsalainen "tutkija" joka oli sitä mieltä, että Atlantis tunnetaan nykyisin paremmin nimellä Ruotsi. (Tieteen Kuvalehden artikkelissa - Atlantis -)