Aivan kuin jostain koneesta
pyörähtää peipposen laulu,
uudelleen ja uudelleen, mekaaninen lelu
kevään vihreässä väripadassa.
Ikkunasta löyhähtää sateen henkäys,
sekoittuu kaikkiin kerrostalon lemuihin.
Täällä asutaan me luuserit, terveisiä vaan teille, jotka kauhistellen puhutte: ette ikinä muuttaisi!
On väärin että ihmiset asutetaan ylemmäksi puita!
Puita on katseltava kunnioittavasti
alhaalta ylöspäin!
En tahdo istua korkealla betonisessa häkissä!
Tahdon tuntea maan ja ruohon
jalkojeni alla!
Mutta mistä löytäisin enää metsän,
enhän voi pystyttää mökkiä luonnonpuistoon.
Olen kierrellyt ja katsellut,
mutta metsää en enää löydä.
Aukkohakkuista ei ole puutetta,
viivasuorassa kuin sotilaat seisovat turakkeiset taimistot,
riukumaiset männyt taipuilevat tuulessa,
nämä hirveät raiskiot, on piru varmaan myllännyt!
Mutta missä on metsä? Minun metsääni ei ole enää. Poissa on virheä sammal, älkää puhukokaan vanamoista!
Hokevat: Pitää hakata yhä enemmän!
En tiedä missä ovat silmänne,
järjestä puhumattakaan.
Sateisena päivänä, kun tyhmyys ja ahneus masentaa ja ihmiset näyttävät hilseisiltä punkeilta,
kun huolia on liikaa,
liikaa on yksinäisyyttäkin,
huvittelen pakenemalla omaan salaiseen metsään,
kuvittelen kaikkea omituista ja harvinaista,
niin kuin että joku jossakin,minustakin välittäisi.
=================================================
Nopeasti kokoon rääpäisty runontapainen. Onneksi palstalla on niin vähän lukijoita, että tuskinpa kukaan tuttu minut tunnistaa, onneksi. Terv. tuleva metsäaktivisti.
pyörähtää peipposen laulu,
uudelleen ja uudelleen, mekaaninen lelu
kevään vihreässä väripadassa.
Ikkunasta löyhähtää sateen henkäys,
sekoittuu kaikkiin kerrostalon lemuihin.
Täällä asutaan me luuserit, terveisiä vaan teille, jotka kauhistellen puhutte: ette ikinä muuttaisi!
On väärin että ihmiset asutetaan ylemmäksi puita!
Puita on katseltava kunnioittavasti
alhaalta ylöspäin!
En tahdo istua korkealla betonisessa häkissä!
Tahdon tuntea maan ja ruohon
jalkojeni alla!
Mutta mistä löytäisin enää metsän,
enhän voi pystyttää mökkiä luonnonpuistoon.
Olen kierrellyt ja katsellut,
mutta metsää en enää löydä.
Aukkohakkuista ei ole puutetta,
viivasuorassa kuin sotilaat seisovat turakkeiset taimistot,
riukumaiset männyt taipuilevat tuulessa,
nämä hirveät raiskiot, on piru varmaan myllännyt!
Mutta missä on metsä? Minun metsääni ei ole enää. Poissa on virheä sammal, älkää puhukokaan vanamoista!
Hokevat: Pitää hakata yhä enemmän!
En tiedä missä ovat silmänne,
järjestä puhumattakaan.
Sateisena päivänä, kun tyhmyys ja ahneus masentaa ja ihmiset näyttävät hilseisiltä punkeilta,
kun huolia on liikaa,
liikaa on yksinäisyyttäkin,
huvittelen pakenemalla omaan salaiseen metsään,
kuvittelen kaikkea omituista ja harvinaista,
niin kuin että joku jossakin,minustakin välittäisi.
=================================================
Nopeasti kokoon rääpäisty runontapainen. Onneksi palstalla on niin vähän lukijoita, että tuskinpa kukaan tuttu minut tunnistaa, onneksi. Terv. tuleva metsäaktivisti.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Metsä katoaa, luonnon monimuotoisuus köyhtyy: kasvilajit harvinaistuvat, eläinlajit kuolevat sukupuuttoon. Alattele vaikka sammakoita, eipä niitä paljoa enää näe edes maalla.
Rakentaminen pitäisi keskittää ja laajat viheralueet ja ulkoilualueet niiden ympärille pitäisi säilyttää. Pitäisiköhän ruveta metsäaktivistiksi itsekin... hmmm?
Sain runooni aiheen kun olen katsonut miten tällaisilta syrjäseuduilta joilla asun viedään ns. tuhkatkin pesästä.
Ensin hakattiin metsäverotuksen muutoksen edellä kuin huimapäät, mutta nyt ilmeisesti Venäjän tuonnin vaikeutumisen takia kohonnut puun hinta on kiivastuttanut hakkuita entisestään.
Aivan hirveän näköistä jälkeä on, ja matkailu näitä raiskioita markkinoi muka "erämaina". Sunnuntaina kun ajelin maalla katsoin taas että tuostakin ja tuostakin on kangas pantu sileäksi, tuosta taas myllerretty (äestytty) koko mäki pirunpelloksi!
Ihmisten pitäisi nousta lyhytnäköistä metsäpolitiikkaa vastaan, varsinkin kun hyöty monikansallisissa suuryhtiöissä valuu ulkomaille!
Ulkomaille vientiä pitäis ehdottomasti rajoittaa. Omavaraisuutta edistää. Paperinkulutuskin on nykyaikana huipussaan, ei ihme että metsiä kaadetaan ajattelematta sen kummemmin tulevaisuutta.
Samoin on sähkönkulutuksen laita. Kun sähkö sisältyy vuokraan, niin moni kuluttaa sähköä ihan vaan huviksi. Joka huoneessa valot päällä ja tietokone hyrrää ympäri vuorokauden. Eipä tarvittais uutta ydinvoimalaakaan, jos ihmisten käytöstapoja saataisiin muutettua.
Ja korvasienetkin jäävät hakkuiden alle
ei niitä kohta kukaan enää löydä
harmittavaa kun ihminen tuhoaa
itsekkyydessään jopa muussit ja muhennokset :)
Hieno runo !
Jollain tapaa runosi varmaan jäi vaikuttamaan... Kun saunanlauteilla istuessa syntyi sitten tää runo... Kuinka se menikään? Tähän tapaan...
jokaisessa ruohonkorressa
on metsä,
ja metsä huokaa
odottaessaan,
tunnemmeko maan odotuksen
jalkojemme alla, sykkeenä itsessämme
ikävöiden häntä, joka välittää?
istun joen rannalla
katsellen ruohonkorren kauneutta
ja metsä laulaa
minussa
Alku ja loppu meni oikein mutta keskikohdasta en saa enää kiinni, ja kun olen nyt lähdössä ei oo aikaa jäädä muotoilemaan, ajatus kuitenkin tuo.
Hyvää illan jatkoa.
odottaessaan,
tunnemmeko kuinka maa odottaessaan
sykkii jalkojemme alla, ikävänä itsessämme
häntä kohti, joka välittää?
hmmm...
Ja Hän on se suurempi joka välittää
suurempi kuin kukaan ihminen koskaan
suurempi edes luotua luontoaan
ja runoja äitiparralta tulee
kuin hyttyset lapin yössä
pikkupiikit työssä.
muikkis