Koululaisten aamu-ja iltapäivätoiminnan ohjaaja

Millaista on ollut, oletko viihtynyt?

ap. kirjoitti:

Millaista on ollut, oletko viihtynyt?

ja voin sanoa, että työ ei kyllä fyysisesti ole yhtään raskasta, mutta henkisesti kylläkin. Olet ison lapsiporukan kanssa joilla on koulupäivä edessä/takana. Lapsia on monenlaisia, osa hiljaisia, ujoja toiset villejä kuin villipeto. Mukaan mahtuu myös erityislapsia, joille ei välttämättä ole saatu erityisavustaajaa edes, vaikka tarvitsisivat. _Vaikka ei olla montaa tuntia lasten kanssa päivittäin, niin kyllä siinä saa pinna venyä yli äyräiden... mutta lapsia kyllä ymmärtää, koulupäivä takana, jossa on pitänyt olla asennossa koko päivän. Monet on joka ikinen päivä viiteen ja koulun aloittavat jo kello 8. Aamutoimintaan tulevat jo klo 7. eli päivät pidemmät kuin aikuisella. Ei ihme että se näkyy myös lapsien levottomuutena, häiriöinä jne.
Siis työstä sinänsä, kaikki lapset eivät tule vällttämättä yhtä aikaa vaan niitä saattaa tippua pitkin iltapäivää ryhmään, joten sellaisen ryhmän on vaikea tehdä mitään retkiä kovin usein. ne on kyllä mielenkiintoisia, kun lapsiryhmä jota ohjaat on suhkot "normaalikäytöksinen"! kaikkien ryhmien kanssa ei voi retkiä edes suunnitella.päiväjärjestyksestä välipalojen laittaminen, ulkoilu, läksyjenteko lapsilla jotka haluavat tehdä (siinä onkin sitten homma pitää muut hiljaisina, läksyrauha muille) läheskään kaikki ei tee. huolehtia lasten kotiinlähto jos vanhemmat eivät hae heitä. kirjanpitotoitäkin on. jos saat pienet tilat, on siinä homma pitää 25 lasta aisoissa, välttämättä koululla ei ole antaa edes vakitilaa, vaan vaihdat luokkaa joka päivä, mikä sattuu olemaan vapaa. Päiviin pitäisi sitten liittää askartelua, kädentaidot, liikunta peleineen, saleineen ym. Monet lapsista ovat yliväsyineitä jo sinne tulleessaan ja itkua puristetaan joka asiasta pitkin päivää. Satuhetki, lukutuokio, mutta siihenkään ei oikein jakseta keskittyä, riippuen tietysti lapsista, mutta minulle ainakin on aina sattunut ryhmään myös monta ns. vaikeaa tapausta. Eräs lapsi pyrki jatkuvasti karkailemaan, että häntä sai vahtia montasilmaparia lähes 30 lapsen joukosta jatkuvasti. kun on paljon ns. vaikeita lapsia niin ryhmä on tosi levoton ja henkisesti tosi rassaavaa työntekijoille. Varmaan pikkupaikkakunnalla, jossa toimintaan ei tule kuin muutama lapsi on ihanne! Suurien kaupunkien ap. ip.toiminnan ohjaajat ovat todella tiukilla ja palkka huono työhön nähden. että tällaista. itse lopetan muutaman vuoden jälkeen, koska työ on todella henkisesti rassaavaa, vaikka olen tottunut lasten kanssa olemaan jne. työskentelen kaupungissa, en pikkupaikkakunnalla. Kollegani on kertoneet että pikkupaikkakunnan toiminnat ovat ihan eri luokkaa ja lapsetkin ns. normaaleja, joten jheidän kanssaan voi tehdä päivittäin mitä tahansa kivaa.