Kuka jatkaa?

Eilisen konsertin perusteella voisin kuvitella että jatko ei olisi ainakaan Gillanin äänestä kiinni.Vielä laulaa luikauttaa ainakin toiset 35 vuotta.

Hesassa. Deep Purplea ei korvaa kukaan eikä mikään koskaan :)

Minulle yhtye on ollut kuollut jo vuodesta 1993.

Ei ehkä kukaan, koska kohta tai varmaan ehkä kymmenen vuoden säteellä katoaa v ehkä myös Maiden (saa nähä kuinka kauan Bruce jaksaa hyppiä ja heilua lavalla), AC/DC (ellei jo ole matkalla kohti loppuaan), Priest (valitettavasti, vaikka Rob Halford sanoikin muistelmissaa, että "haluan karjua Painkilleriä vielä jumalauta kahdeksankymppisenä", tosin hyvä, että intoa, elämänhalua ja asennetta riittää), Zeppelin meni jo aikapäiviä sitten (Plant tosin on sen jälkeen porskuttanut, mutta aina sen hetkisen äänensä ehdoilla ja Pagekin on jotain yrittänyt) ja saa nähä kuinka kauan Whitesnake vielä on pystyssä ja kuinka kauan Coverdalen ääni enää kestää sitä samaa rataa kuin vuosikausia sitten (mies kyllä pystyy vielä jotenkin laulamaan, alarekisteri vielä ihan hyvä, pehmeä ja tummasävyinen, mutta ylärekisteri, joka alunalkaenkin oli hänellä se heikompi kohta, on jo lähes kadonnut), Mick Jagger on parhaat päivänsä ohittanut, Ozzylla on parkinsonin tauti. Paul Rodgers sentään yhä laulaa hyvin ja Glenn Hugheskin vielä ainakin 50-vuotiiana ja vähän yli 60-vuotiaana ikäisekseen todella hienosti (pääsi jopa korkeisiin säveliin), mutta hekään eivät ole ikuisia. Ei tänne kai jää ketään ellei sitten tule joitain uusia kykyjä. Ja jos hieman laajennetaan musiikkigenrejä, niin esim. Boy Georgeltakin ääni on madaltunut ja aika on syönyt sitä aika paljon ja monilta suomalaisiltakin tunnetuilta vanhemmilta laulajilta ääni on alkanut mennä tai ainakin on muuttunut enemmän tai vähemmän, mutta niin se aika vaikuttaa ja niin kuin laulussa sanotaan, niin monesti "väliaikaista kaikki on vaan", vaikka kuinka haluaisi pistää vastaan. Mutta yhä voi kuunnella erilaisilta tallenteilta ja Youtubesta entisten aikojen laulajien ääntä ja se mahdollisuus ainakin vielä meillä on. Joten nautitaan siitä. Ja jos entiset starat haluaa yhä heilua, niin sallitaan se heille niin kauan kuin he siitä nauttivat ja siihen edes jotenikin pystyvät, ei vanheneminen aina tarkoita kuolemista ja neljän seinän sisälle kokonaan hautautumista.

Kyllä vanheneminen vie kohti kuolemaa meillä jokaisella, mutta tarkoitan, ettei vanheneminen aina ole kuolema sen suhteen, ettei mitään asioita voisi tehdä, että pitäsi aina vaan pelkästään istua kotona ja tuijottaa teeveetä.

Eivätkä monetkaan vanhemmat artistit tee musiikkia enää rahan takia eikä tarvitse ajatella, että pitäisi saada läpimurto jossain. Ei heidän tarvitse, kun raha ja omaisuus on tienattu jo vuosikausia sitten ja se läpimurtokin on jo tapahtunut. Nyt he voivat keskittyä kokonaan siihen mikä on heille elämässä tärkeää ja mikä innostaa ja jos yksi on musiikki, niin siitä sitten vaan. Robert Plant muistaakseni, ellen väärin muista, sanoi jossain haastattelussa jotain tän tapaista, ettei hän enää(nyt 2000-luvulla)tee musiikkia sen takia, että pääsisi sen avulla listoille tai jotain eikä hän yritä kilpailla nuorempien artistien kanssa, hän tekee musiikkia sen takia, koska hänellä edelleen on into tehdä sitä. Vanhemmilla artisteilla on sitäpaitsi paineet monesti kadonneet musiikin tekemisestä sen suhteen, ettei heidän tarvitse ajatella menestyvänsä sen avulla. Nyt he voivat keskittyä sellaisen musiikin tekemiseen, jota aidosti haluavat tehdä tai sitten vain esittää vanhoja kappaleitaan. Nuoremmilla artisteilla saattaa olla enemmän tai vähemmän paineita sen suhteen menestyykö vai ei ja siksi heidän monesti on tulkittava tai jos itse tekee niin tehtävä ja tulkittava sellaista musiikkia, joka menestyy edes kohtalaisesti tai jos alunperin eivät ole menestyneet tietyllä tyylillä ja tietynlaisilla kappaleilla, niin muutettava imagoa ja kappaleiden tyyliä enemmän tai vähemmän. Tämä on hieman surullista, mutta näin se monesti näyttää menevän. Joutuihan David Coverdalekin muuttamaan jonkinverran imagoaan 1980-luvun puolivälin jälkeen, kun entisellä imagolla ja bluesrocktyylisillä kappaleilla ei ollut tullut isompaa menestystä Usassa (esim. Euroopassa Whitesnake ja ylipäätään David Coverdale oli jo aika iso nimi ennen Usassa tapahtuvaa lopullista läpimurtoa) ja lisäksi hänellä oli vielä velkojakin ja sitten uudella imagolla tapahtui se odotettu iso läpimurto, jonka jälkeen hänen ei ole tarvinnut huolehtia veloista ja eläminen on muutenkin turvattu.