Lähden kesällä myöhemmin ulkomaille autolla, tarkotus oli ensin ottaa vauvani mukaan joka on silloin 4kk ikäinen, mutta eräs ystäväni, läheinen ystäväni kysyi jos hän saisi viikoksi vauvani hoitoon koska se on pienelle niin pitkä matka.
Mietin itse kuinka pystyn olemaan ilman lastani, mutta ystäväni sanoi että se tekee minulle hyvää vain ja ym.
Haluisin mieleipiteitä että pystyisikö muut tai voisiko kuvitella jättävänsä 4kk ikäisen lapsensa viikoksi hoitoon lähtiessään lomalle? Muuten hän ei ole ollut hoidossa.
Mietin itse kuinka pystyn olemaan ilman lastani, mutta ystäväni sanoi että se tekee minulle hyvää vain ja ym.
Haluisin mieleipiteitä että pystyisikö muut tai voisiko kuvitella jättävänsä 4kk ikäisen lapsensa viikoksi hoitoon lähtiessään lomalle? Muuten hän ei ole ollut hoidossa.
Vastaukset 69
Vanhimmat
mikä olisi lapsen kannalta parasta, mutta minä kyllä ottaisin vauvani ehdottomasti mukaan!
Me olimme 4 kuukautisen kanssa viikon lapissa ja ajomatka mennen tullen kesti sellaiset 13 tuntia ja hyvin meni. Tarvittaessa pysähdyttiin eli lapsen ehdolla edettiin. Meidän tyttö kyllä nukkui suurimman osan matkasta eikä näyttänyt olevan moksiskaan koko reissusta.
...poika oli puolivuotiaana 6 päivää mummolassa hoidossa, kun käytiin oleskelemassa ystävän luona. Poika oli ollut ennekin yökylässä mummon hoivissa.
Minusta siinä ei ole mitään pahaa, jos luottaa hoitajaan jne.
En muuten yhtään ihmettele, jos tänne tulee "olet vastuuton äiti" viestejä. Mutta niistä ei pidä välittää. Jokainen lapsi ja vanhempi on erilainen.
huomioi otsikko
minä en jättäs edes mun vuoden ikäistä enempää kun sen yhen yön kuukaudessa hoitoon. mut mä olen kiintynyt lapseeni niin paljon että mulle jopa se yksi yö aiheuttaa huolta.kuin käsi olisi repäisty irti kun lapsi ei ole lähelläni.
teidän tilannetta en tiedä,mutta en ymmärrä miksi pitää lähteä viikoksi jonnekkin kun on tellännyt juuri lapsen? edes kehosi ei ole parantunut raskaudesta.
teet mitä parhaaksi näät. kerroin vain oman mielipiteeni eläkä siitä loukkaannu.
itsestäsi tuntuu, ei viikko kuitenkaan mielestäni ole paljoa, olet lapsesi kanssa kuitenkin lopun elämääsi, hyvää matkaa sinulle:)
Itse ottaisin lapsen mukaan. Meillä on kesällä häät kun neiti on 8 kk, enkä tiedä osaanko lähteä edes viikonlopun kylpylämatkalle ilman lasta... Etelänmatka-suunnitelmat kumottiin nopeasti, ikävä olisi molemmin puolin liian suuri.
Mutta päätös on sinun. Mikäs siinä, jos hyvältä tuntuu. Sekä lapsesta että sinusta. :)
En jättäis...viikko on hirveen pitkä aika.
Se suositushan on että niin monta yötä voi olla kun on ikävuosia.
sanot ystävälles että tekee oman vauvelin, mitä saapi hoitaa... Ei mun mielestä tee millään lailla hyvää olla viikkoa erossa 4kk ikäisestä.
jättää noin pientä viikoksi. imettäähän sitä pitää vielä.
Syystä tai toisesta.
Mikäs taapero se neljän kuukauden ikäinen on?!
ole taapero, pitäähän sitä imettää vielä ! höh missäs säkissä oot kasvanut ja ollut viime ajat?
Ja 4-kuinen on taapero?!?
lasta, enkä ole ketään imettänyt kuin muutaman viikon ja sekin aika korvikkeen kera. "Imetys" hoidettiin tuskien kautta, rinnat verta vuotaen. Aina ei pytynyt imettämään juuri veren takia, olisi lapsesta varmaan tullut vampyyri...
Kyllä ne lapset korvikkeellakin kasvaa, vaikka tottakai rintamaito on parasta.
Aloittajalle sanoisin, etten jättäisi noin pientä vielä hoitoon. Ikävuosi/hoitovuorokausi on hyvä mittari.
En missään tapauksessa jättäisi noin pientä hoitoon kenellekään edes yön yli. Voisin kuvitella olevani lapsestani erossa vasta siinä vaiheessa, kun hän osaa puhua tai edes ymmärtää puhetta. Silloin tilanne olisi helpompi käsitellä.
Siis viikon voisin olla erossa sitten kun lapsi on kommunikaatiotaitoinen. Ajattelin, että ehkä ensi syksynä, kun tyttö täyttää vuoden, hän voisi mennä mummolaan isänsä kanssa yhdeksi yöksi.
eikö nyt isänsä kanssa lapsi voi olla yötä missä iässä tahansa, missä vaan? Siis kyllähän lapsi ilman äitiä pärjää, jos isä on aktiivisesti osallistunut lapsen hoitoon alusta asti päivittäin ja on lapselle näin läheinen.
vastaavanlainen kysymys. Siinä lääkäri antoi pitkän vastauksen jossa perusteli sitä että noin pienellä saattaa tulla viikon erosta ahdistus jota ei osaa käsitellä, ja "hylkäämiskokemuksesta" johtuvia traumoja.
Kannattaa varmaan ap:n lukaista lehden juttu jos mahdollista. Itse en ole ko. juttua lukenut, mutta aiheesta on ollut paljon juttua muuallakin.
Ap:lle: Ajattele sitä, että sinä olet lapsellesi kutakuinkin koko maailma. Lähdet viikoksi pois, joka on lapsesi näkökulmasta ikuisuus. Hänelle voi jopa "tulla tunne", että olet kadonnut kokonaan. Ihan pieni lapsi ei valikoi hoitajaansa, mutta jo 4 kk ikäisen lapsen kehitykselle alkaa olla todella tärkeää, että tuttu ja turvallinen hoitaja ei yhtäkkiä katoa. Mihinkähän tätä vertaisi kokemuksena? Jos sinä vaikka luulisit viikon verran, että sinulle tärkein ihminen on kuollut (toki vauva ei sitä nyt noin käsittele...)???
Tilannettahan varmaan voi korjata jälkeenpäin ekstrahellyydellä, mutta kaikesta huolimatta lapsellesi voi jäädä traumoja, jotka ilmenevät myöhemmin esim. kaameana eroahdistuksena. Se ei helpota siinä vaiheessa sinun elämääsi ollenkaan! Tuossa myöhemmin kirjoitit, että lastasi hoitamaan tarjoutuneella ystävälläsi on omiakin lapsia ym. (en muista tarkasti). Oletko varma, että hän ennättää antaa lapsellesi sen hellyyden ja huomion, mitä vauvasi tarvitsee siinä tilanteessa, kun maailma on aivan sekaisin sinun poissaolosi vuoksi?
viime kuun vauvassa tai kaksplussassa.
Jostain luin, että nyrkkisääntönä hoitavan vanhemman ja lapsen erolle voisi pitää sitä, että lapsen ikävuodet kertovat eropäivien määrän, eli 1-vuotias voi olla yhden vuorokauden ilman äitiä...
Minä olin Saksassa isoäitini hautajaisissa 4 päivää ilman vauvaani (tyttö oli silloin 4kk), isä ja mummo hoitivat tyttöä. Ikävä oli kamala mutta kun tulin kotiin, mikään ei ollut muuttunut, vauva oli kuin ei olisi edes huomannut poissaoloani. Mutta kun mieheni oli poissa 3 päivää, tyttö vierasti häntä kun hän palasi kotiin! Meni pari päivää että vauva tottui taas isäänsä (tytöllä tuli aina itku isänsä nähdessään) En lähtisi viikoksi pois lapseni luota loman takia. Jo pelkästään oma olo on niin kurja, vauvan fiiliksistä puhumattakaan...
Äiti lähtee nyt vaan reissuun. Ehtii sitä lapsen kanssa olla vielä monet vuodet.
"Ajattelin, että ehkä ensi syksynä, kun tyttö täyttää vuoden, hän voisi mennä mummolaan isänsä kanssa yhdeksi yöksi."
Niin isän kanssa? Etkö luota lasta yksin edes isän hoiviin?
"Teidän tilannetta en tiedä,mutta en ymmärrä miksi pitää lähteä viikoksi jonnekkin kun on tellännyt juuri lapsen? edes kehosi ei ole parantunut raskaudesta."
Miten se tähän liittyy? Ja juuri?!
Eikö äideillä saisi olla muuta elämää? Ei lapsen saaminen tarkoita 24/7 vähintään 15 vuotta kotona. Eikö teistä ole mukava viettää joskus ystävien kanssa aikaa esim. saunaillan merkeissä?
Tyttö on paljonkin isänsä kanssa muutamia tunteja silloin tällöin. Mutta ensinnäkin haluan imettää lastani mahdollisimman kauan, ja toiseksi minusta siinä ei ole mitään väärää, että vauva on riippuvainen äidistään. Tai että äiti haluaa olla vauvansa lähellä.
Olenko väittänyt, ettei vauva saa olla riippuvainen äidistä ja ettei äiti halua olla vauvan vieressä? Ei lapsesta erossa oleminen tarkoita ettei rakastaisi lastaan! Voi ihme... Niin, ja ei kaikilla imettäminen onnistu. Jos maidon tulo loppuu kuukauden imettämisen jälkeen, niin sitten se loppuu. Ei sitä tahdon voimalla voi määrätä.
Annetaan jokaisen elää omaa elämää.
kokoematonta äitiä jätäämään 4 kuinen vauva viikoksi, vauva ei osaa puolustaa omia etujaan, kuten lapset yleensäkään eivät osaa, sitä varten on äiti! vauvan kuuluu olla TÄYSIN riippuvainen äidistä ja 4 kuista imetetään vielä.
ja viikon reissu on vähän eri asia. Lähes 7 vuorokautta eri asia.
Ei kaikki pysty imettämään. Jotkut ei halua ja joillakin maidontulo vain loppuu.
SAUNAILTA kestää yleensä sen saunaillan verran, ei viikkoa, ellei riistäydy saunominen käsistä!!!
Se oli ESIMERKKI, kun täällä tuntuu olevan päljon äitejä jotka ei voi olla edes yhtä iltaa poisa lapsen luota. Tiedä mitä traumoja vielä tulee...
Moi! Jos mietit, kuinka pystyt olemaan ilman lastasi, niin ota ihmeessä hänet mukaan.
Itse ajattelisin, että 4kk:n ikäinen on niin pieni, että hänelle itselleen ei sinällään ole väliä, onko hoitaja äiti tai joku muu, kunhan hänen kaikista tarpeistaan huolehditaan. Noin pienelle lapselle viikko on tosi pitkä aika, eikä muisti vielä toimi samoin kuin isommilla lapsilla. Koska hän vasta opettelee muistamaan, hän yksinkertaiseti unohtaa.
Äitinä taas ajattelen, että minulle ON väliä, jos lapseni, vaikkakin (aikuisten ajassa) vain viikossa/viikoksi, unohtaa minut! Itsekästä? Yep. Toisaalta muistan myös, että (varsinkin ensimmäisen lapsen kanssa) vasta puolen vuoden jälkeen opin tuntemaan lapseni, KUKA hän oikein onkaan?!
Eli nyt vasta opettelette tuntemaan toisianne, ja niinkuin "rivien välistä" luulen lukevani, sinäkään et kamalasti halua häntä jättää. Eli ota mukaan! :-)
toki jos siihen kykenet niin lähde ihmeessä reissaamaan mutta itse en henkilökähtaisesti pystyisi lasta (edes vanhempaa) jättämään noin pitkäksi aikaa..kun sain tämän nuoremman lapsen niin sairaalassa oli ihan hirveä ikävä esikoista.kamalalta tuntui kun esikoinen kävi mieheni kanssa minua katsomassa ja sittenkun tuli kotiinlähdön aika=( jos tuntuu ette malta jättää vauvaa niin pitkäksi aikaa niin siirrä reissua hieman vaikka siihen asti kun lapsi on sen ikäinen että automatkat sujuisi jo paremmin.
joko ottaa vauva mukaan tai vaihtaa loma suunnitelmia lapsiystävällisemmiksi.
4kk on jo aika iso eikä välttämättä nuku koko aika ja jos 24h sidottun aautoistuimeen voi olla että kaikkien reissu menee pilalle.
minun mielestä viikko on aika pitkä aika noin pienelle, mutta jos susta tuntuu siltä että vauva pärjää ja hoitaja on hyvä etkä itsekään tule puolessa välissä lentokoneella äkkiä kotiin niin mikäs siinä.
Ei kai sitä kukaan voi sanoa teetkö väärin.
Ilmeisesti ajattelet, ettet imetä enää silloin, mutta voitko sen tietää etukäteen?
Meillä on ollut vauvasta asti poika mukana reissuissa eikä ole ollut ongelmia. Noin pieni lapsihan ei tietysti matkoista mitään muista, mutta on kiva näyttää hänelle valokuvia vanhempana.
kaikista vastauksista, jo olevista ja tulevista jos niitä nyt tulee=)
Ensiksi vastaan tuohon, en imetä enää, lapseni on kahden kuukauden mutta imetin vain kuukauden. Yritin kyllä jatkaa imettämistä, mutta maito vain loppui=/
Ja ystävääni kyllä luotan lapseni hoidossa, hänellä on omiakin lapsia, vanhempia kyllä.
Tavallaan haluisin hirveästo lähteä, kaipaan vähän vapaa aikaa, mutta sitä ikävää mietin. Kun nyt jo kun vauva on 5 tuntia isänsä kanssa niin on kauhea ikävä. Mutta siltin haluisin kyllä lähteä.
Mutta asiahan on vähän kuin harkinnassa vielä.
miksi isä ei jää vauvan kanssa reissun ajaksi? eikö se olisi kuitenkin parempi kun ystävän luona?
Niin ja loman tarkoitus olisi piristää mieheni ja minun elämää.. Minä olen ollut lievästi masentunut synnytyksen jälkeen, välillä vähän enemmänkin ja tämän masennuksen mukana parisuhteemme on mennyt sitten vähän huonommin. Tarkoitus olisi saada minut onnellisemmaksi ja parisuhteemme voimaan paremmin loman avulla koska muuten meillä miehini kanssa ei ole sitä yhteistä aikaa, näin mieheni sanoi.
Mutta tiedän että se on itsekästä, totta kai lapsen tarpeet menee etusijalle.
Mutta olisihan se mukava lähteä.
on vaustaus kysymykseesi=) kun lisäsin vielä vähän.
Saatte olla tosi kiitollisia, jos joku oikeasti meinaa ottaa lapsenne VIIKOKSI hoitoon! Harvinaista herkkua... Varsinkin, jos hoitajalla on vieraan lapsen lisäksi omia hoidettavana. Mahtaa olla super-kaveri :)
Me käytiin perheen kanssa viikon lomalla, lapsi oli silloin jo puolitoistavuotias. Oltiin reissussa appivanhempien kanssa. Anoppi hoiti lasta aamuisin, kun muutenkin on aamuvirkku, ja me saimme mieheni kanssa lojua pari tuntia. Neljän aikuisen kesken oli helppo järjestää niin, että miehet pääsivät halutessaan baariin katsomaan jalkapalloa ja naiset shoppailemaan, tms. Anoppi tunsi olevansa hyödyllinen (ja sai suurkiitokset) ja me saimme rentoutua hyvällä omatunnolla, ei tarvinnut ikävöidä lasta. Suosittelen kaikille!
Haluatko lapsellesi saman kohtalon (masennuksen) kuin itsellesi. Hylkäämällä hänet viikoksi edesautat sitä, että hänelle saattaa myöhemmin kehittyä masennus. Kyllähän vauva-aikainen turvattomuudentunne jäljet jättää, se on aika varma asia.
Aseta nyt asiat tärkeysjärjestykseen, sinne lomalle ehtii vaikka myöhemminkin tai sitten lähdette vauvan kanssa yhdessä. Rehellisesti sanottuna en usko, että lomailu ilman vauvaa (huonon omatunnon kanssa) sinun masennustasi ainakaan parantaa, päinvastoin. Sitäpaitsi vauvasi on niin pieni, että masiksesi voi olla ihan vain normaalia vauva-ajan alakuloa. Ja kuvitteliko miehesi, että teillä kovinkin paljon on yhteistä aikaa sitten vauvan synnyttyä? Missä pilvilinnoissa hän elää.
Vai että masentaa ja pitäisi päästä vähän vapaalle? Eikö lapsen kanssa ollutkaan kivaa? Ettekö pääsekään miehesi kanssa kaksin enää joka ilta ravintolaan? Kyllä ne on ihan muut ihmiset, keneltä pitäisi siepata lapsi, kuin tämä brittiläinen McCannin perhe... Mee ittees ja käytä tulevaisuudessa ehkäisyä!
lapsen mukaan...varaat vaan maitoa ja vaippoja ja kiinteitä mukaan niin ettei ulkomailla tarvii ostaa...
Minä en pystyisi jättämään omaani viikoksi hoitoon..yökin tekee vaikeeta...
Mutta jos pystyt niin hyvää se voi tehdäkkin..toisaalta sinulla voi olla niin kova ikävä ettet pysty nauttimaan matkasta...
Siirtäisin vaikka reissuni mieluummin hamaan tulevaisuuteen.
on valmis hoitamaan lastasi viikon, miksei hän voisi hoitaa sitä ja te saisitte useamman tunnin vapaata päivittäin. Ei kai sitä ulkomaille tarvitse lähteä. Viikon voi lomailla kotimaisemissa ja jos hoito on järjestyksessä tuulettua siinä samalla. Jos lapsi vaikka sairastuu tai ikävöit itse ei loma mene pilalle. Jos on ihan pakko päästä pois menkää vaikka Tallinnaan tai Tukholmaan risteilylle.Itse en ikinä olisi jättänyt noin pientä.
Pienokaisesi vasta muodostaa ihmissuhteitaan. Äiti yleensä tunnistetaan ensin, ja perusturvallisuus muodostuu äidin läsnäolosta ja hänen olemassaolonsa jatkuvuudesta.
Varmasti vauva tointuu siitäkin että on viikon poissa äidin luota, mutta en minä kehottaisi sellaisia riskejä ottamaan jos ei nyt ihan pakko ole.
kuin pakon edessä (jos äiti joutuu sairaalaan tms.)
Vauva-aikana lapsen turvallisuudentunne kehittyy. Mikäli jätät 4kk ikäisen vauvan hoitoon, hän mitä varmimmin kokee sen hylkäämisenä ja hänelle voi muodostua elinikäinen turvattomuudentunne.
Mieti, vauva on täysin riippuvainen hoitajastaan. Hän on vauvalle se tärkein turvallisuudentunnetta tuova asia. Yhtääkkiä tätä hoitajaa ei olekaan vaan on joku muu (vaikka olisi tuttukin) viikon putkeen. Vauva on juuri oppinut luottamaan yhteen ihmiseen ja yhtääkkiä tämä ihminen on kadonnut = hylännyt hänet (vauvahan ei ymmärrä, että sinä palaat takaisin).
Suoraan sanottuna ihmettelen, kuinka kukaan voi edes harkita vauvan jättämistä hoitoon ja lähteä itse viikoksi reissuun. Ehdottomasti vauva mukaan, jos pitää reissuun päästä. Ja oletko varma, että ystäväsi jaksaa hoitaa huutavaa, heräilevää vauvaa ympräivuorokautisesti. Vauvahan voi huutaa eroahdistusta monta päivää.
Kyllä nyt on aika ottaa vastuu omasta lapsesta eikä olla itsekäs! Ja kysymykseesi vastaus: teet todella väärin, jos lähdet ilman vauvaasi.
En haluiaisi olla ilkeä tai tuomitseva...taidan kuitenkin olla. Kummallista että tilanteesta pohdiskellaan äidin ikävää. Aikuinen tietää, että näkee lapsen viikon päästä. 4kk lapsi on täysin tunteiden varassa elävä. Hän ei siis tiedä, että äiti tulee takaisin. Jos lapseen ei voi sitoutua edes sitä yhtä vuotta, että alkaa ymmärtämään asioita niin on kyllä todella lyhytjännitteistä ajattelua. Masennukseen saa apua ja tukea Suomesta. "Pako" arjesta ja lapsesta ei pidemmän päälle auta. Vauva-aikana parisuhde kärsii jollain tavalla, mutta tilanne normalisoituu yllättävän nopeasti jos suhde on hyvä. Pitkällä aikavälillähän lapsi vain parantaa suhdetta huolimatta alun raskaasta vaiheesta.
Tämän viestin perusteella opiskelijaäidit ovat"lyhytjännitteisiä.". Lapsi syntyi marraskuussa ja palasin kouluun tammikuun lopulla.
putkeen? Kyse on pitkästä erosta, jossa vauvan "ikäväahdistus" ei välillä laannu samalla lailla kuin tuntien eroahdistuksessa.
mielestäni et lainkaan ollut tuomitseva tai ilkeä, vaan toit esiin todella tärkeän pointin äidin ikävän pohdiskelemisesta. Nimenomaan asiaa tulisi tarkastella vauvan näkökulmasta, ei äidin. Täällä näkee hämmästyttävän usien kommentteja siitä, että äidillä on sellainen käsitys, että vauvalle on ensimmäisten kuukausien ajan aivan sama, kuka tätä hoitaa, kunhan perustarpeet tulevat tyydytetyiksi. Se on nykyaikana jokseenkin käsittämätön ajatus ja täysin väärä. Nimenomaan ensimmäisinä kuukausina vauva tarvitsee äitiään turvallisuudentunteen luojana, äidithän sen luovat lapselleen, ei vauva itse.
Olen ammatiltani psykologi ja tiedän ammattini puolesta varmaanikin lapsen varhaisesta psykologisesta kehityksestä enemmän kuin keskivertokansalainen ja ehkä siksikin em. ajatus hämmentää ja ihmetyttää. Kun jotenkin luulisi jokaisen äidin jo luonnostaan tietävän ja tuntevan sen siteen joka lapsen ja äidin välille jo raskauden aikana muodostuu. Tätä sidettä tulee vahvistaa jatkuvasti syntymän jälkeen ja äidin tehtävä on olla läsnä, mitä pienempi vauva, sitä intensiivisemmin.
Vauvahan muodostaa ns. symbioottisen suhteen YHDEN henkilön kanssa, ja yleensä tämä on nimenomaan ÄITI, jolla on biologinenkin valmius vastata tähän vauvan tarpeeseen. Vauva on äidistä täysin riippuvainen ja ikäänkuin elää äidin kautta. Jos äiti on pidemmän aikaa poissa vauvan saatavilta, tämä aiheuttaa hylätyksitulemisen tuntemuksia, vauvan maailma pirstaloituu ja saattaa aiheuttaa traumoja, jotka aktivoituvat myöhemmällä iällä. Tämän seikan vuoksi minua hämmentää myös ne lukuisat kommentit siitä, että äidin ollessa pitkiä aikoja poissa, todetaan että vauva ei reagoinut millään tavalla ja oli äidin palatessa aivan normaali... reagoimattomuus on usien huolestuttavampaa kuin reagoiminen ja etenkin oleellista on se, että reaktiot ilmenevät myöhemmällä iällä.
Ja vielä, mitä varhaisemmassa vaiheessa lapsi hylätään ja mitä pidemmäksi ajaksi, sitä vakavampia vaurioita äiti lapselleen aiheuttaa tämän myöhempää kehitystä ajatellen. Jos ajatellaan mielisairauksia tai häiriöitä, niin vakavimpia ovat ne, jotka voidaan yhdistää varhaisiin laiminlyönteihin. Esim. skitsofreenikothan vajoavat ajoittain hyvin pitkälti "sylilapsen" maailmaan, persoona hajoaa.
Minäkään en halua tuomita enkä saarnata, mutta haluaisin antaa kyllä tietoa ja edes jotenkin korjata näitä käsittämättömiä ajatuksia äidin roolia kohtaan. Ymmärtäkää äidit, että TE olette vauvojenne koko maailma, vauvanne tunnistaa teidät jo muutaman tunnin ikäisinä, muutaman päivän ikäisinä erottavat rintamaitonne tuoksun muiden äitien rintamaidon tuoksusta. Isä ei voi korvata äitiä (jollei ole heti lapsen synnyttyä ensisijainen hoitaja)eikä isoäiti eikä kukaan muukaan maailmassa. Tämä on äideille suuri vastuu, joka sitoo äidin lapseen hyvin kiinteästi, mutta myös suuri etuoikeus! Älkää väheksykö omaa roolianne vauvanne elämässä. Hyvä on joskus myös koittaa eläytyä siihen vauvan maailmaan, yrittää ymmärtää millaista on elää täysin jonkun muun kautta, ilman omaa minuutta.
Ja alkuperäiselle: älä hylkää lastasi hänen sinua eniten tarvitessaan, kukaan ei voi sinua korvata. Lähtekää koko perhe reissuun, hyvin se sujuu. Me ollaan käyty neljällä ulkomaan matkalla, lapsi on nyt 1½ vuotias ja kaikki on sujunut hyvin. Vaihtakaa vaikka se auto lentskariin. Te olette miehenne kanssa aikuisia ihmisiä ja osaatte käitellä omia tunteitanne. Parisuhde on tärkeä, mutta kannattaako sen vuoksi uhrata lapsen hyvinvointi?? Onhan paljon erilaisia keinoja hoitaa parisuhdetta ilman, että tekee hallaa omalle lapselleen. Itse jättäisin tuon ikäisen korkeintaan muutamaksi tunniksi jonkun muun hoitoon.
Päättötyön takia lapsi oli mummolassa neljä päivää putkeen vähän yli nelikuisena.
vielä liian pieni olemaan erossa äidistään viikon, ja varmasti huomaat sen sitten itsekin. miten olit ajatellut hoitaa imetyksen?
ei kannat ihan vielä tolasta suunnitella. hyvää lomaa vaan.
Minulla on pieni vauva joka täytti juuri 4kk. Tyttö kykenee jo aivan selkeästi tunnistamaan häntä eniten hoitavat ihmiset eli minut (äiti) ja isän,joka on alusta saakka osallistunut hoitoon päivittäin. Minä en jättäisi noin pientä vauvaa kenellekään vieraammalle ihmiselle viikoksi hoitoon. Muutama tunti on sitten jo eri asia. Harkitsisin autoloman siirtoa joksikin toiseksi kesäksi, sillä tuskin tuon ikäinen vauva nauttisi "istumisesta" autossa ts. en ottaisi häntä mukaankaan.
mitä tekstiä joiltakin tuli! ootas jos isi olis lähdössä reissuun viikoksi niin "pitäähän isillä omaa aikaa olla" "et kai kuvittele että isä jaksaa lasta koko aikaa hoitaa " muuta ootappa jos ÄITI haluaa vähän omaa aikaa niin se ei tietenkään käy äiti on automaattisesti huono,j tulee mitäs lapsen teit ja niin kuin joku oli kirjoittanut että KÄYTÄEHKÄISYÄ tästä lähin..ap:ko ei lastaan rakasta jos miehen kanssa reissuun lähtee? senkö vuoksi hänen ei tarvitsisi enään lapsia tehdä? menkää ihmiset itseenne! muttä mä ainaskin toivotan todella hyvää reissua ap:lle =)
te jotka ette voi olla 1 yötä erossa lapsestanne että teillä olisi "omaa" aikaa, teidätkin löytää hyvin pian yh-tilastoista taikka tuolta "miksi mieheni pettää minua, enkö riitä hänelle"!!
kärjistettyjä, mutta nyt oli kuitenkin kyse siitä, että jättääkö 4 kk ikäinen vauva viikoksi ystävälle hoitoon! Ei siis isälle, että "äiti saisi omaa aikaa", vaan perheen ulkopuoliselle. Ja on ihan perusteltua olla sitä mieltä, ettei noin pienen ole hyvä olla viikkoa erossa äidistä (ks. ketjussa olevia kommentteja).
Ja tosiasiahan on se, että vaikka isä osallistuu monessa perheessä vauvan hoitoon, niin kuitenkin useimmiten äiti on se, joka viettää vauvan kanssa aikaa enemmän. Ja tällöin vauvalle äiti on se ykkösjuttu ja on aivan eri asia jos äiti lähtee viikoksi pois. Isien osaa mitenkään vähättelemättä...
Ei kyse ole varmasti yhtään siitä, rakastaako äiti lastaan vai ei. Mutta se nyt on vaan niin, että lapsen parasta ei millään lailla ajatella silloin, jos tuollaiselle matkalle lähdetään.
ja se pääosin hoitava on vauvalle riippuvuuden kohde ja tärkeä. Lapsihan ei alussa edes erota itseään äidistään. Se nyt vaan on tosiasia.
meillä kyllä ihan kumipikin hoitaa yhtä paljon, minä katson aamulla kun isä töissä isä päivällä kun tulee töistä!voi elämä jos joillakin on jo luokiteltu perheessä kuka on "vakituinen hoitaja" lapsella..perhehän tässä yleensä ollaan! vakituisesta hoitajasta voi puhua esimerkiksi jos lapsi on monta vuotta samassa tarhapaikassa..huoh.
kyllä ihan yhdessä nämä lapset hoidetaan.vuoronperään jos toisella on muita hommia.kyllä mielestäni me molemmat niitä "vakituisia" ollaan...meillä ainakin tyttö(5kk) viihtyy niin isän kuin äidinkin kanssa.
Se on hienoa, jos teillä todella hoidetaan vauvaa yhtä paljon. Yleensä se on kuitenkin nimenomaan äiti, joka jää lapsen kanssa kotiin kun isä käy töissä ja on siis suurimman osan päivästä poissa. Teillä on isä vain aamutöissä? Isä imettää??
Mutta kun tässä vakituinen hoitaja (minä käyttäisin termiä ensisijainen hoitaja) asiassa, ei ole kyse juurikaan siitä, kuinka vanhemmat jakavat vauvan hoidon keskenään, vaan siitä vauvan biologisesta ja psyykkisestä tarpeesta luoda aluksi YKSI kiinteä, symbioottinen suhde sen vakituisen tai ensisijaisen hoitajan kanssa. Tämä siis ei voi olla kuin yksi henkilö, vauva ei kykene moiseen suhteeseen kuin yhden henkilön kanssa.
Että siinä mielessä tämä vauvan tarve meillä on määritellyt ja luokitellut minut äitinä ensisijaiseksi hoitajaksi, vaikka isä kotona ollessaan hoitaa lasta siinä missä minäkin.
koska isä ei käy töissä.työharjoittelussa tällä hetkellä ja pääsee pois milloin mitenkin.en imetä,en ole imettänyt missään vaiheessa.vauva oli keskonen joten tutipullolla mentiin sairaalassa ja niin sitten vauva oppi pulloon.olen itse sanonut miehelleni että jos työtä ei viitsi etsiä niin hoitaa sitten ainakin lapsia että saan tehtyä kotityöt,kun ei sekään hyvä ole jos mies vaan löhöää täällä=)
Ihanko tosi, meillä myöskään mies ei halua olla lapsistamme erossa edes sitä yhtä yötä, vaikka on joutunut työmatkojen takia olemaankin öitä poissa. Kyllä se niin taitaa olla, että ennemminkin yh-tilastoista ja miksi mieheni pettää minua... osastolta löytyvät ne ihmiset, jotka eivät osaa/halua asettaa perhettään etusijalle.
Omaa aikaa voi sitäpaitsi olla päivälläkin, miksi sen pitää olla yöllä. Silloinhan nukutaan (paitsi tietty nuoruus/sinkkuvuosina, jolloin juostiin baareissa).
En lähtisi reissuun ilman lastani.
4kk lapsi nukkuu paljon, joten tuskin automatkalla ongelmaa. Levähdyspaikkoja paljon, joten huilaukset, syötöt ja vaipanvaihdot hoituu hyvin. Matkan tarkoituksesta et maininut,joten jos lapsi rasitteena,niin tee matka yksin, mutta sitten kun lapsesi valmis hoitoon ja tietää missä olet ja tietää että takaisin tulet ja voit matkasi aikana olla puhelinyhteydessä jne..lapseesi ja hoitajaan. mukavaa kesää.
Siis kyllähän parisuhdetta voi hoitaa vaikka käymällä syömässä tai elokuvissa, vaikka minä henkilökohtaisesti aina kun mies ehdottaa kahdenkeskistä juttua niin aina haluan lapset mukaan:D Et pystyisi nauttimaan lomasta jos olisit erossa lapsestasi. SEhän menisi koko loma pilalle. Onhan laspen kanssa lomailu rankkaa mutta semmoista se on
..taitaa löytää itsensä vielä yh-tilastoista. =)
Ai siksikö, että huolehtii lapsistaan ja heidän tarpeistaan. Minä kun luulin, että yh-tilastoon päätyvät ne äidit ja isät, jotka eivät sitoudu perheeseensä vaan viettävät paljon aikaa baarissa tai muualla kotoapoissa.
Tällä pastalla on joitakin tosi omituisesti ajattelevia ihmisiä. He kuvittelevat, etteivät miehet ole lainkaan sitoutuneita perheisiinsä vaan haluavat vain kotoa pois ja lapsistaan eroon. Tiedoksi teille onnettomille, joilla on varmaan aika menevät miehet. Myös mies voi pitää lapsistaan ja haluta olla heidän kanssaan.
meillä on täällä kämpillä ihan elävä todiste juuri tuollaisesta miehestä.ei millään lapsia hoitoon,mieluummin jää itse kotiin=)
että haluaa hoitaa lapsia, mutta on se tervettä haluta muutakin elämäänsä kuin perheen. Molemmilla vanhemmalla.
ihan varmaa on että its eottaisin vauvan mukaan. Vaikka jos pitkään ajetaan on entistä tärkeämpää että istuimessa on hyvä asento olla eikä vauvan selkä rasitu. Asentoaankin pitää muistaa välillä korjata ja pitää taukoja joiden aikana voi pötköttää vaunuissa tms paikassa ja vähän toimiakin jos on hereillä. Eli kyllä vauvan ehdoilal matka on hankalampi toteuttaa jos matkaa ajaa pitkään.
En silti olisi valmis jättämään noin pientä edes tutulle ihmiselle hoitoon. Ilmeisesti imetys ei ratkaise tässä asiassa.
Kuitenkin jos voit luottaa ystävääsi ja tuntuu että lapsi voisi olla erossa tuon viikon ajan niin mikä ettei? Meillä on sattuneesta syystä ollut viisikuukautinen vauva hoidossa toista viikkoa joskus ja hyvin sujui ei siinä mitään. Nyt aikuisen akun katsoo niin ei siitä ilmeisesti suurta vahinkoa tullut verrattuna sisaruksiinsa jne. Mutta mistäs sen tietää.. Monihan tuossa iässä lähinnä vielä nukkuu joten eipä se vauva paljosta silloin paitsi jää.
Tässä on kuitenkin yksi niitä asioita joista ei voi muut päättää vaan se on oman tunteen pohjalta tehtävä.Ja etukäteen kyllä kannattaa ottaa harjoitushoitoja sekä yöllä että päivällä jotta hoitajakin tietää mihin ryhtyy eikä tilanne ole sitten ihan uusi kummmallekkaan ja vähän saat omiakin fiiliksiä siitä.
Tänään juuri ukon kanssa puhuttiin että ois kiva lähteä kahestaan syömään,elokuviin ja pareille drinksuille mutta sitten mieskin sanoi että helpompi laittaa lapset hoitoon kun ovat isompia. Toinen lapsi menee nyt kyllä hoitoon mummonsa luokse kesällä mutta pienempi jää kotiin eikä siis vielä laiteta sitä hoitoon(yhteispäätös) että kyllä minä taidan pysyä ydinperhetilastossa