Kärsiminen armoa?

"Sillä mitä kiitettävää siinä on, jos te olette kärsivällisiä silloin, kun teitä syntienne tähden piestään? Mutta jos olette kärsivällisiä, kun hyvien tekojenne tähden saatte kärsiä, niin se on Jumalan armoa."

Ainakin ihan maalaisjärjellä ajateltuna noin olla.

Ajatteleppa nyt, mehän saatamme tehdä jotain syntiä (minkä tiedämme vääräksi), sitten joku meille siitä synnistä huomauttaa, ehkä jatkuvalla syötöllä, niin mehän saatamme olla hyvinkin kärsivällisiä emmekä tunnusta sitä syntiä.

Mutta jos me tunnustamme syntimme, niin siitäkin tulee taas huomauttamista, kärsimystä, ja joillekkin jopa hyvin paljon kärsimystä. Mutta samalla kuitenkin teimmekin oikein, ja tunnustamalla syntimme vapautimme itsemme siitä synnistä, ja aina ei tarvitse pelätä kiinni jäämistä. Siihenkin tarvitaan sitä kärsivällisyyttä, että jaksaa kantaa sen mikä meille kuuluu.

Kärsimysten kauttahan meitä opetetaan. Miten sinä tuon asian ajattelisit?

Pahimmissa sairauksissa olen maannut osastolla ja kiittänyt Jumalaa, että hän on antanut minullekin jotain ainakin niitä sairauksia ja lääkäreitä rivin ympärille hoitamaan. Asiathan voisi olla huonomminkin, ettei olisi vaikka sitä sairaalaa.

on Jumalan armoa. Jos ja kun usko synnyttää hyviä töitä suhteessa Jumalaan, asettuvat nämä hyvät työt pahuutta vastaan. Pahuus puolestaan synnyttää kärsimystä, joka kärsimys, silloin kun se on Jumalan töistä johtuvaa, on samalla osoitus Jumalan hyvyden olemassaolosta. Kuolemankin edessä uskon silmät näkevät sen armon, joka meillä on Jeesuksessa Kristuksessa.

Kannattaa lukea Raamattua hieman pitempään, kun yksittäinen lause, ja vahvemmasta käännöksestä, joka on hieman epäselvä kirjeiden osalta.

Tässähän käsitellään lukuna Kristityn suhdetta esivaltaan, siis viranomaisiin ja johtajiin. Mutta jos katsoo uudempaa, eli selkeää Suomennosta, saa selkeämmän käsityksen.

Siinä kerrotaan se, että>> Palvelijat, kunnioittakaa isäntiänne ja olkaa heille kuuliaisia, ei ainoastaan hyville ja lempeille, vaan myös epäoikeudenmukaisille. Armoahan se on, jos joku omassatunnossaan Jumalaan sidottuna joutuu syyttömästi kestämään kärsimyksiä. >Sitten todetaan se, että >> Mitä erinomaista siinä on, jos te kestätte silloin, kun teitä kuritetaan tehtyänne väärin? Jos te sen sijaan kestätte silloin, kun joudutte kärsimään tehtyänne oikein, se on Jumalalta teille tulevaa armo.

Vääryyttä vastaan tässä kirjoitetaan, mitä erinormista siinä on, että tekee väärin ja kestää sen kurituksen, sehän on silloin kuulunut asiaan, selkeä ruumiillinen kuritus.

Aina kannattaa selvittä se, kuka kirjoitti, kenelle kirjoitti ja miksi kirjoitti.

Muuten, on hieman kulttuurit muuttuneet, kuritus on erilaista ja kärsimys on usein häpeää, mutta koskee sekin.

Rauhaa.

Se tarkoittaa luultavasti sitä tilaa, jossa meillä ei ole enää kärsittävää omista synneistämme, vaan kärsimme toisten syntejä. Ja, siinä kärsimisessä on siunaus tai autuus. Tai kuten tässä sanotaan "Jumalan armoa".

tähän.

Pilkka, viha ja vaino kristillisyyden tähden on elävän uskon tuntomerkki.

..tuli tässä ketjussa. Yllätyin ilokseni. :)