hei!
tämä ei oo varsinainen ongelma mutta mun kissa on ylionnellinen.se kehrää kokoajan kovaa ja se on pitemmän päälle aika rasittavaa!jos sille puhuu se alkaa välittömästi kehrätä ja heittäytyy selälleen ja kipristelee tassuja ym.
hercules on nyt noin 8kk ja tosi pörrönen ja pehmeä pyöreä ja näyttää muutenkin kissanpennulta vielä!
jos meet nukkumaan se on sama kun nukkuisit kuorsaavan miehen kanssa kun tuo änkee niin lähelle kun voi ja kehrää ja kurnuttaa...
mitä teen eihän kissaa voi siitä moittia että se on onnellinen=)
tämä ei oo varsinainen ongelma mutta mun kissa on ylionnellinen.se kehrää kokoajan kovaa ja se on pitemmän päälle aika rasittavaa!jos sille puhuu se alkaa välittömästi kehrätä ja heittäytyy selälleen ja kipristelee tassuja ym.
hercules on nyt noin 8kk ja tosi pörrönen ja pehmeä pyöreä ja näyttää muutenkin kissanpennulta vielä!
jos meet nukkumaan se on sama kun nukkuisit kuorsaavan miehen kanssa kun tuo änkee niin lähelle kun voi ja kehrää ja kurnuttaa...
mitä teen eihän kissaa voi siitä moittia että se on onnellinen=)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Meillä on sama juttu. Uros kissamme on nyt viisi kuukautta, ja kehrää lähes aina. Juuri kun sille puhutaan, kun tulee viereen ja syliin ja kun saa ruokaa. Tuttu juttu, mutta en ole kokenut sitä häiriöksi asti. Kissahan ei aina kehrää vain silloin kun on tyytyväinen, kehräyksellä on muitakin merkityksiä.
Meidän kahdeksanvuotias tyttökissa on lähes samaa luokkaa. Ei se kyllä ihan jatkuvasti onnellinen ole, ailahtelevainen kyllä, mutta silloin kun on mielissään, se on rasittavaa. Änkeää syliin ja alkaa nyhtää paitaa ihan hulluna kynsillään. Koukkii siis oikein voiman kanssa, ihan kun olis jonkun kohtauksen kourissa, vaikkei oo. Isäni kylpytakki on kamalassa kunnossa tuon takia.
Ja se kissa kuolaa! Se se vasta hermoille käy. Paidalla on aina kuolalänttejä kun se on ollut sylissä. Ällöttävää.
Sehän on ihanaa kun kisu kehrää...
Olkaa onnellisia kun teilla on viella kissa kainalossa joka kehraa!!!
Marketissa jossa olen toissa asui ylakerrassa kisuli, viela nuori, joka tuli aina tervehtimaan saannollisesti. Syliin ottaessa oikein halasi kaulan ympari kahdella tassulla, jutteli aina kun kysyttiin ja piti ohi kulkevat koirat taatusti loitolla.
Nimi oli Smyllan ruotsalaisittain ja mina kutsuin pieneksi apinaksi, koska tykkasi kiipeilla niskan ympari...
Smyllan joutui lujaa kulkevien autojen uhriksi sunnuntai iltana. Kisulin omistaja tytto (10 v.) oli tulossa kotiin aitinsa kanssa kun naki yhden auton ensin osuvan takajalkoihin, minka takia Smyllan ei voinut enaa paeta seuraavaa autoa, joka surutta ajoi paalle.
Omistaja tytto oli kaksi paivaa puhumatta, ei itkultaan voinut. Ja jaimme kaikki kaipaamaan Smyllania ja hanen pentujaan, jotka eivat saaneet mahdollisuutta syntya, meidan pikku Smyllan kun vartoi pentuja joille oli jo koditkin suunniteltu...
Maanantaina kun kuulin Smyllanin kohtalosta riensin kotiin oman kisulini luo ja annoin ison halauksen ja paljon pusuja omalle Jatsilleni. Olin niin onnellinen etta minulla on viela kissa jota halata ja joka jopa silloin talloin kehraa...