Olen avoliitossa miehen kanssa.. mutta totaalisen hullaantunut ja ihastunut naispuoliseen ystävääni!!! :(( Juu, tiedän, tuttu tarina, kuultu monta kertaa täällä.. mutta itselleni silti ihan ainutlaatuista ja erittäin hankalaa..!!
En tiedä mitä pitäisi tehdä.. pitäisikö kertoa ja puhua tästä asiasta jollekulle, vai pitää kaikki vain sisällään ja yrittää saada tämä tunne menemään ohi..?
En tiedä mitä pitäisi tehdä.. pitäisikö kertoa ja puhua tästä asiasta jollekulle, vai pitää kaikki vain sisällään ja yrittää saada tämä tunne menemään ohi..?
Vastaukset 7
Vanhimmat
mikset vois kertoo sille kaverilles suoraan että tykkäät siitä.katsot miten reakoi ja etenet pitemälle jos siltä näyttää.
En voi edetä pitemmälle, enkä halua, sillä rakastan miestäni.. ja ystäväni on myös naimisissa. En edes haluaisi mitään suhdetta hänen kanssaan.. mutta en vaan voi näille tunteille mitään.
... että et tee nyt asialle mitään. Jos et halua tunteittesi johtavan suhteeseen tai ystävyyden päättymiseen, on varmaan järkevintä antaa asian olla salaisuutesi. Tunteiden tunnustaminen on niin romanttinen ja ihana asia että..., mutta turhanpäiden kenenkään kiusaksi sitä ei kannata tehdä.
Ystävää voi rakastaa palavastikin ja kanavoida sen tunteen kaikkiin mukaviin "ystävyydenhetkiin", asioihin mitä tehdään yhdessä ja mitkä ovat hauskoja. Nauti hänen seurastaan siinä määrin, kuin se luonnistuu.
Anna itsellesi aikaa. Katso, miten tunteesi kehittyvät - ehkä saat ne hallintaasi. Mihin sinulla on kiire?
ihastukset menevät aina ohi, rakkaus pysyy
Eikä pysy, rakkauskin katoo tai muuttuu vihaks. Ihastuskaan ei mee aina ohi.
Sama. Ja tämä nainen on myös naimisissa.
Oletko saanut vastapuolelta mitään tunteita? Minä luulin että hän minusta erityisesti tykkäisi, mutta nyt kun oon ollut koko ajan vaan avoimempi, tuntuu että vastapuoli pakittaa. Eli koskaan en tule edes pusua saamaan.
Minulle tämä tunne on myös erittäin ainutlaatuinen. Koen että olen suorastaan todella rakastunut. Ja vaikka hetkittäin kaikki on tosi ihanaa niin suurimmalti osin kuitenkin hirveää tuskaa. En ole ihan suoraan uskaltanut tunnustaa mitä ajattelen, ehkä vielä sen teen, vaikka tiedän että vastakaikua ei tule. Se on kamalaakin kamalaampaa. Ja tämä tunne ei helpota, se kasvaa ja kehittyy, koska tyyppi on itsessään niin kauhean mahtava, ehkä upeimpia luonteita mitä olen ikinä tavannut ja lisäksi vielä tykkää minusta ja on niin äärettömän kaunis...ja saavuttamaton.
Kuinka tästä selviää?
Mitä tuttuu täs mukamas on?