Aloin muutama vuosi sitten työntämään sormiani kurkkuun oksentaakseni. en kyllä tiiä mitä oikeen ajattelin tyhmyyksissäni, mut jopa pelkkä pieni jäätelöannos oli saatava tulemaan pihalle! käsittämätöntä kyllä.. lopulta se meni siihen että mun ei kumma kyllä enää tarvinnut työntää sormia kurkkuun vaan tuli syömisestä niiiin huono olo ja huono mieli et laatta lensi itsestään. piti syödä veskin lähellä ja niin ettei kukaan nähnyt.. hoitoon en mennyt. Jossain vaiheessa vaan yksinkertaisesti kuolemanpelko iski. päätin olla oksentamatta. itsekurilla koetin hallita itseäni ja syödä pieniä määriä kerralla ja ajatella kaikkea mahdollista jotta elimistö ei sen kummemmin reagoisi ruokaan... itse selvisin tästä,häpesin enkä halunnut huomiota asialla.. noh, nyt sitten..olisiko siitä n.7vuotta, ja nyt olen kai sairastunut anoreksiaan... yli 20kg olen pudottanut ja painon putoaminen jatkuu, haluan kymmenen kiloa pois. olin ylipainoinen, nyt ihannepainossani (muka).. en tiiä mikä mun pääkopassa on..ja elämä on julmaa ylipainoisille...sen sain tuta. miksi siis olla läski, ja nyt jenkkakahvat loistaa vielä housujen alta, pitää saada nekin pois.. en ole tästä puhunu kelleen, enkä tiiä miks elämästäni tänne kerron...tuntui vaan et halusin puhua / kertoa jollekin.. en pääse kaloreiden ajattelusta eroon. kait mun elämä on nii tylsää et haluun huomioo mun ns.paino-ongelmalla.. jospa mulla ei mitään alkavaa anoreksiaa ookkaa...jospa kuvittelen. ajatukset vaan on sen suuntaisia jotenkin mitä oon sairaudesta lukenut. Kelleen en asiasta puhu, mul on kaks pientä ihanaa lasta ja jotenki pelkään et jos joku sais tietää tästä nii mut laitettas johki sairaalaan hoitoon tai jotain... en kestäis olla erossa heistä. en tie, kaikki tuntuu vaan jotenkin raskaalta. mikä mun mahtaa olla. jooh..
hei
vaan..
0207
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.