MS-900

Ostin Ms.900 vm. -74 viime syksynä. Se on hyvä vankka vene. Sitä aikaa, kun laskuitua laitettiin vielä kunnolla. Ilman painoa vähän ehkä kiikkerä kkoisekseen, mutta rungon muoto on hyvä ja toimiva...ja riittävän pitkä.
Niitä on tehty puolivalmisteina...joten on ihan venekohtaista, miten se on duunattu.
Mulla on koneena Arona 29Hv 2-syl. diesel. vähän liian vähän tehoa, mutta hyvin pääsee!
Mitään runko yllätävää en ole kaupanjälkeen löytänyt, joten kyllä voi luottaa!
Barlit 30, Sampi30, jne on aikalailla samanlaisia! Uudemmat MS-900 mallit -90..- kai viimeisiä, on vähän muutettu kansipuolen muotoilua-ja ratkaisuja...

MS-900 on (oli) Porvoon lähellä Kerkkoossa toimivan Muovi-Simola Oy:n tuote. Simolat tekivät osan valmiiksi saakka, osa (tiettävästi suurin osa) meni runkoina itserakentajille. Nykyisin Muovi-Simola Oy lienee keskittynyt muihin lujitemuovialan töihin ja leipoo jonkin verran runkoja muille valmistajille (mm. Haukilahden Veneveistämön CA- ja Nordan-purkkareihin). Syinä oman MS-900:n valmistuksen lopettamiseen olivat ymmärtääkseni EU-direktiivien ja CE-vaatimusten tulo sekä projektista vastanneen Simolan vetäytyminen eläkkeelle.

Itselläni on Suomenlahdella MS-900/90 v:lta 1992. Ostin paatin sisävesiltä kesällä 2001. Sitä pukkaa Piikkiön palikoilla marinoitu Toyota Hiacen 2,4-litrainen diesel, 74 hv. Potkuri ei ehkä ole optimaalinen, koska kone ottaa täydet kierrokset varsin herkästi eikä huippu nouse kuin 11 solmun tietämiin. Minulle 8-9 solmun matkavauhti kuitenkin riittää. Kulutus on tällöin 6,5-7 litraa/h eli litralla pääsee alun toista mailia. P-ainesäiliö vetää 300 l; sillä pääsee pitkälle.

Veistämö tarjosi valmiina myytäviin veneisiin koneeksi kai ensisijaisesti 88 hv:n Yanmaria. Vanhemmissa 80-luvun yksilöissä tiedän olleen usein 52 hv:n Statuksia/Vetuksia (Peugeot); yhdessä tuntemassani MS:ssä on 33 hv:n Yanmar (kulkee sillä ehkä 7,5 solmua, jota kippari pitää riittävänä).

Veneeni itserakentaja on valanut köliin painolastiksi betonia. Sekin saattaa vaikuttaa nopeutta alentavasti (mutta toki myös venettä vakauttavasti).

1990-luvun alkupuolen ajan valmistuksessa olleessa MS-900/90-mallissa on pitkähkö salonkiosa, jonka takaosassa on tilava WC (täysi seisomakorkeus). Keulapiikissä on hulppean leveä vuode kahdelle. Ateriossa istuu 4 henkeä kohtalaisen mukavasti, mutta ainakin minun veneessäni penkit ovat kiinteät eikä niistä saa vuodetta.

Perällä on kuitenkin yllättävän tilava kajuutta, jossa 2 henkeä yöpyy ihan ihmisiksi. Avotila on kookas ja käyttökelpoinen. Se ei kaipaa suojakseen mitään kangaskuomua ("pressua"). Moottori on avotilan alla (peräkajuutan pistopunkat avotilan penkkien alla, moottoritilan sivuilla). Sisustusratkaisut soveltuvat hyvin 2 2 hengen yöpymiseen. Ne ovat itse asiassa pitkälle samantyyppiset kuin Syrjäsuon Flying Albatrossissa. MS-900 on hieman pidempi (9,00 m vs. 8,70 m) ja kapeampi (2,85 m vs. 2,90 m) ja käynti WC:hen on salongista eikä avotilasta. Flying Albatross on myös runkomuodoltaan nopeampi kulkija (MS-900:n suipohko perä ei ole ilman kantotasoja kovinkaan kantava ja alkaa kaivautua vauhdin noustessa).

MS-900-veneistä on useamman sivun juttu jossain 90-luvun puolivälin (1995?) venelehdessä – joko Kipparissa tai Venemaailmassa (ei kuitenkaan VENE-lehdessä). Lehti on minulla jossain "hyvässä tallessa".

Itse olen ollut MS-900/90-veneeseeni hyvinkin tyytyväinen. Sisustusratkaisut ja mukavuustekijät ovat miellyttäneet minua paljon enemmän kuin edellisessä paatissa, joka oli Fodimar (kelpo vene hintaisekseen toki sekin). Ajo-ominaisuudetkin ovat pääosin hyvät; oman yksilöni peräsin on kuitenkin peruutettaessa harvinaisen tehoton.

Viime heinäkuun alussa Itä-Suomessa suuria metsätuhoja aiheuttaneen myrskyn puhjetessa Suomenlahdella olin juuri Tallinnan matalan tienoilla matkalla etelään. Sileä vesi muuttui kerralla varsin kuoppaiseksi. Teetti ruoritöitä melkoisesti, mutta vaarallisen tuntuiseksi meno ei sentään yltynyt. Luotan veneeseeni tuon kokemuksen jälkeen kohtalaisessakin kelissä.