Voiko kukaan,
koskaan
pysäyttää rakkautta
Voiko kukaan,
koskaan
estää kaipausta
Voiko kukaan,
koskaan
saada Sinua mielestäni
Ei kukaan,
koskaan
voisi sitä tehdä
Sillä Sinä olet minulle taivas,
ilma,
tuoksuva maa,
tuuli joka humisee metsän puissa
ja aalto joka tavoittaa rannan,
saavuttuaan kaukaa
Voinko minä,
koskaan
ymmärtää elämää
Voinko minä,
koskaan
kieltää rakkauttani
Voinko minä,
koskaan
tavoittaa saavuttamattoman
Tuskin milloinkaan,
koskaan
en voi sitä tehdä
Mutta minä tarvitsen Sinua,
kuin happea ja verta suonissani
koskaan
pysäyttää rakkautta
Voiko kukaan,
koskaan
estää kaipausta
Voiko kukaan,
koskaan
saada Sinua mielestäni
Ei kukaan,
koskaan
voisi sitä tehdä
Sillä Sinä olet minulle taivas,
ilma,
tuoksuva maa,
tuuli joka humisee metsän puissa
ja aalto joka tavoittaa rannan,
saavuttuaan kaukaa
Voinko minä,
koskaan
ymmärtää elämää
Voinko minä,
koskaan
kieltää rakkauttani
Voinko minä,
koskaan
tavoittaa saavuttamattoman
Tuskin milloinkaan,
koskaan
en voi sitä tehdä
Mutta minä tarvitsen Sinua,
kuin happea ja verta suonissani
Vastaukset 4
Vanhimmat
runosi on hyvä. ja mikään ei ole saavuttamatonta, ehkä vain omat ajatuksesi estävät sen.
Oiskohan niin että saavuttamaton täytyy saavuttaa, ja sen eteen on kärsittävä ensin että se tuntuisi tarpeen arvokkaalta? Tiedä häntä.:)
Noin minäkin sen koen.
Tänään.
Huomenna.
Jokaisena päivänä.
Kysyn itseltäni.
Saanko rakastaa sinua.
Siellä kaukana.
Mailien päässä.
Joskus vastaus on huulilla.
Tuulen tuomana viestinä.
vaikkaki on vaarana että lukiessa valuu meikit poskille, kyynelten mukana.
Luin sen moneen kertaan ja varmaan tulostan sen itselleni.
Tuuli ja yleensäkin luonto on suuri innoittaja.
Minä ainakin yhdistän tuulen kaipaukseen ja haaveisiin.
Myrsky, sade, tuuli, matalalla kiitävät pilvet on se elementti, jossa vasta tuntee elävänsä.
Kiitos ihanasta tunnelmapalasta, kiva lähteä uuteen päivään sen mukana:)