Hei.
Tässä olisi liiaksikin angstia, joten toivoisin jotakin neuvoja, että miten pääsee yli tai miten kohottaa itsetuntoa.
Eli siis, kaikki alkoi yläasteelta, kun pari teiniä alkoi haukkumaan huoraksi. Ihan syyttä. Enkä todellakaan tehnyt mitään sitä ansaitakseni. " Kaverit " siinä sitten hylkäsivät, olin itseasiassa enimmät ajat yläasteesta yksin. Lopulta aloin lintsaamaan ja välttelemään muutenkin koulua, en vain tykännyt enään käydä. Siinä sitten laskivat numerotkin, enkä yläasteen jälkeen päässyt muualle kuin kymppiluokalle, eikä ne numerot kumminkaan kovin nousseet.
Itsetuntoni laski todella paljon, ja vaikka sain poikaystävänkin, en vain pystynyt olemaan jotenkin " normaalisti " enkä ottamaan kohteliaisuuksia vastaan tai muutakaan, joka sitten lopulta kai alkoi ärsyttää häntä kun kielsin kaiken, etten ole nätti tai muuta. Se oli kumminkin varmaan tähänastisen elämän onnelisinta aikaa, mutta kumminkin 9kk jälkeen hän jätti minut. Tekstarilla. Ja välit menivät poikki. Ja siinä sitten jotenkin taas romahti itsetunto, kun en ajatellut enään kelpaavan kenellekkään jos en hänellekkään. Olin sen jälkeen aika masentunut jonkin aikaa, mutta tämän vuoden alussa hän tekstasi ja kysyi paitaansa takaisin joka oli jäänyt tänne. Aloimme taas kavereiksi ja jotenkin olin taas onnellisempi ja sillälailla. Sain myös uuden poikaystävän, mutta se ei kumminkaan kestänyt paria kuukautta pidempään hänen jättäessä minut.
Pari kuukautta sitten aloin saamaan jotakin " uhkailusoittoja " ja viestejä, enkä todellakaan tiedä keneltä ne on tai kuka niitä lähettää. Siis numeron lähetin findiin, mutta nimi ei sitten sanokkaan mitään. Kun uhkasin soittaa poliisille tms, hän sanoi, että minuna en tekisi sitä, kun katuisin sitä sen jälkeen kun hän tulisi käymään. Jotenkin se kuulosti typerältä, mutta en vain uskaltanut soittaa poliiseillekkaan ja aloin pelkäämään yksin oloa jos hän vaikka tulisikin.
Ensimmäisen ex-poikaystäväni käydessä täällä pari kk sitten, meille jotenkin kehittyi jonkunlainen "seksisuhde" ja sitä on nyt jatkunut sitten jonkin aikaa. Hankin e-pilleritkin, jota en vielä ole ehtinyt aloittaa, kun hankin ne aika vasta. Nyt hän on sitten lopettanut tekstaamisen/mesessä puhumisen/soittelemisen/yms. Emmekä näe oikeastaan kuin kerran kuukaudessa, jos silloinkaan. Juuri tänäaamuna itseasiassa tekstasin hänelle, että meinattiinko me nähdä sitten tässä jos aloitan ne e-pillerit, kun en halua niitä turhan takia syödä. Hän sitten vastasi, että kattoo nyt, kun hänellä on parempaakin tekemistä. Olen vain liian kiintynyt häneen, enkä voi olla varmaankaan 5min enempää ajattelematta häntä. Otin sen sitten itseeni aika pahasti, enkä nyt sitten tiedä kumminkaan aloitanko niitä e-pillereitä vai en. Muutenkin hän on alkanut ilkeäksi, enkä tiedä miksi. Ja kysynyt olen, mutta vastaus on aina tämä " emmä ole ilkeä. 8) "
Myös porukat päättivät, että muutamme Jyväskylään, 300km täältä, joten en näkisi exääni varmaan kuin kerran vuodessa tms. Olen sitten niinkin kiintynyt häneen, että ajattelin hankkia täältä oman kämpän ihan vain eksäni vuoksi. Tuskin rahani riittäisivät paria kuukautta pidempään. Välillä muutto tuntuu hyvältä, että en näkisi eksääni eikä minun tarvitsisi koko ajan ajatella häntä tai mitään muutakaan, mutta sitten välillä taas olen ostamassa sitä omaa kämppää. Ja tiedän, ettei eksälläni ole sen kummemmin tunteita minua kohtaan.
Muutenkin päivät menevät koneella istuessa tai pelatessa, jotenkin minulla ei ole sen kummempaa elämää. Stressiä riittää vaikka muille jakaa.
Olen käynyt joskus psykologilla ja minulla on myös todettu masennus, mutta lopetin psykologilla käymisen, kun se ei mitään auttanut.
Ja kuulostaa varmaan todella koomiselta, mutta itselle tämä on jotenkin vaikeaa. Eli siis neuvoja miten saisin itsetuntoani kohotettua ja miten saisin eksäni pois mielestäni ? Ja muutenkin, että miten saisin mielialaani vähän kohennettua, ettei tarvitsisi joka ikinen aamu aloittaa itkulla ja angstilla joka jatkuu sitten seuraavaan aamuun ja siitä seuraavaan yms.
Kiitän kaikkia jotka jaksoivat lukea tämänkin romaanin ja antavat neuvoja.
Tässä olisi liiaksikin angstia, joten toivoisin jotakin neuvoja, että miten pääsee yli tai miten kohottaa itsetuntoa.
Eli siis, kaikki alkoi yläasteelta, kun pari teiniä alkoi haukkumaan huoraksi. Ihan syyttä. Enkä todellakaan tehnyt mitään sitä ansaitakseni. " Kaverit " siinä sitten hylkäsivät, olin itseasiassa enimmät ajat yläasteesta yksin. Lopulta aloin lintsaamaan ja välttelemään muutenkin koulua, en vain tykännyt enään käydä. Siinä sitten laskivat numerotkin, enkä yläasteen jälkeen päässyt muualle kuin kymppiluokalle, eikä ne numerot kumminkaan kovin nousseet.
Itsetuntoni laski todella paljon, ja vaikka sain poikaystävänkin, en vain pystynyt olemaan jotenkin " normaalisti " enkä ottamaan kohteliaisuuksia vastaan tai muutakaan, joka sitten lopulta kai alkoi ärsyttää häntä kun kielsin kaiken, etten ole nätti tai muuta. Se oli kumminkin varmaan tähänastisen elämän onnelisinta aikaa, mutta kumminkin 9kk jälkeen hän jätti minut. Tekstarilla. Ja välit menivät poikki. Ja siinä sitten jotenkin taas romahti itsetunto, kun en ajatellut enään kelpaavan kenellekkään jos en hänellekkään. Olin sen jälkeen aika masentunut jonkin aikaa, mutta tämän vuoden alussa hän tekstasi ja kysyi paitaansa takaisin joka oli jäänyt tänne. Aloimme taas kavereiksi ja jotenkin olin taas onnellisempi ja sillälailla. Sain myös uuden poikaystävän, mutta se ei kumminkaan kestänyt paria kuukautta pidempään hänen jättäessä minut.
Pari kuukautta sitten aloin saamaan jotakin " uhkailusoittoja " ja viestejä, enkä todellakaan tiedä keneltä ne on tai kuka niitä lähettää. Siis numeron lähetin findiin, mutta nimi ei sitten sanokkaan mitään. Kun uhkasin soittaa poliisille tms, hän sanoi, että minuna en tekisi sitä, kun katuisin sitä sen jälkeen kun hän tulisi käymään. Jotenkin se kuulosti typerältä, mutta en vain uskaltanut soittaa poliiseillekkaan ja aloin pelkäämään yksin oloa jos hän vaikka tulisikin.
Ensimmäisen ex-poikaystäväni käydessä täällä pari kk sitten, meille jotenkin kehittyi jonkunlainen "seksisuhde" ja sitä on nyt jatkunut sitten jonkin aikaa. Hankin e-pilleritkin, jota en vielä ole ehtinyt aloittaa, kun hankin ne aika vasta. Nyt hän on sitten lopettanut tekstaamisen/mesessä puhumisen/soittelemisen/yms. Emmekä näe oikeastaan kuin kerran kuukaudessa, jos silloinkaan. Juuri tänäaamuna itseasiassa tekstasin hänelle, että meinattiinko me nähdä sitten tässä jos aloitan ne e-pillerit, kun en halua niitä turhan takia syödä. Hän sitten vastasi, että kattoo nyt, kun hänellä on parempaakin tekemistä. Olen vain liian kiintynyt häneen, enkä voi olla varmaankaan 5min enempää ajattelematta häntä. Otin sen sitten itseeni aika pahasti, enkä nyt sitten tiedä kumminkaan aloitanko niitä e-pillereitä vai en. Muutenkin hän on alkanut ilkeäksi, enkä tiedä miksi. Ja kysynyt olen, mutta vastaus on aina tämä " emmä ole ilkeä. 8) "
Myös porukat päättivät, että muutamme Jyväskylään, 300km täältä, joten en näkisi exääni varmaan kuin kerran vuodessa tms. Olen sitten niinkin kiintynyt häneen, että ajattelin hankkia täältä oman kämpän ihan vain eksäni vuoksi. Tuskin rahani riittäisivät paria kuukautta pidempään. Välillä muutto tuntuu hyvältä, että en näkisi eksääni eikä minun tarvitsisi koko ajan ajatella häntä tai mitään muutakaan, mutta sitten välillä taas olen ostamassa sitä omaa kämppää. Ja tiedän, ettei eksälläni ole sen kummemmin tunteita minua kohtaan.
Muutenkin päivät menevät koneella istuessa tai pelatessa, jotenkin minulla ei ole sen kummempaa elämää. Stressiä riittää vaikka muille jakaa.
Olen käynyt joskus psykologilla ja minulla on myös todettu masennus, mutta lopetin psykologilla käymisen, kun se ei mitään auttanut.
Ja kuulostaa varmaan todella koomiselta, mutta itselle tämä on jotenkin vaikeaa. Eli siis neuvoja miten saisin itsetuntoani kohotettua ja miten saisin eksäni pois mielestäni ? Ja muutenkin, että miten saisin mielialaani vähän kohennettua, ettei tarvitsisi joka ikinen aamu aloittaa itkulla ja angstilla joka jatkuu sitten seuraavaan aamuun ja siitä seuraavaan yms.
Kiitän kaikkia jotka jaksoivat lukea tämänkin romaanin ja antavat neuvoja.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Pakko sanoa että sun elämäsi on vaikuttanut aika vauhdikkaalta tähän asti kun vertaan omaani.
Kokeile tehdä välillä jotain muuta kuin mitä yleensä teet. Liikunta auttaa ihmeen paljon, ja virkistää mieltäsi sekä lievittää stressiä. Ehkä jopa unohdat eksänkin hetkeksi.
Jopa pieni kävelylenkki voi selvittää ajatuksia. Koneella ja sisällä istuessa ne vain kasaantuvat ja tulee entistä huonompi olo. Itsetuntokin kohoaa kun teet jotain poikkeavaa.
En sen kummempia neuvoja ainakaan omien kokemuksieni pohjalta osaa antaa. Onnea jatkoon!
Vaikka olisit kuinka kiintynyt eksääsi, niin älä sentään anna hänen käyttää sinua hyväksi! Jos kyseisellä ihmisellä ei ole tunteita sinua kohtaan, niin tuskin hän alkaa enää uudellen seurustelemaan kanssasi, ja niinpä sinä saat olla hänelle vain seksiseuraa. Jos hän ei rakasta sinua, hän tod.näk. alkaa joku päivä seurustella jonkun toisen kanssa, ja sitten saat jakaa hänet jonkun kanssa, niin että hän käy vain aina välillä panemassa sinua. Puhun melko suoraan, mutta tuollaisessa yksipuoliseen kiintymykseen pohjautuvassa seksisuhteessa hajotat itsesi todella pahasti. Älä missään tapauksessa ainakaan hanki sitä omaa kämppää eksän takia.
Kun itsetuntosi alkaa vähitellen kohentua, (aika on tässä varmaan ratkaisevin tekijä) niin huomaat, ettei sinun tarvitse olla riippuvainen kenestäkään, joka ei sinusta oikeasti välitä. Olet paljon enemmän arvoinen, ja ansaitset jonkun, joka rakastaa sinua täydestä sydämestä!
Muutto uudelle paikkakunnalle tuo uuden ympäristön, uudet tuttavuudet... voit aloittaa aivan alusta ilman että mikään menneisyytesi leimaa sinua. Miten hyvä tilaisuus sinulle! Älä heitä sitä hukkaan jäämällä kiinni eksääsi, joka käyttäisi sinua ja kiintymystäsi ilkeästi hyväksi.
Kiitän kovasti, olen kyllä sitä liikuntaa joskus koittanut, mutta parhaimmillaan se on jotakin hyppyskän hyppimistä tai jotakin sinnepäin ja sitten loppuu vähän ajan päästä kokonaan. Mutta kyllä tämä tästä varmaan joskus ohi menee ja se muuttokin on varmaan sitten hyväksi, kun sillälailla miettii :)
Hei,
Pitäisikö ensimmäisenä sanoa, että onnittelut kun olet alkanut keskustelemaan ongelmastasi. Ainakin itsestäni tuntuu aina hieman paremmalta kun saa "tunnustaa", että nyt tuntuu pahalta. Liikunta ja muut harrastukset ovat aina hyvästä, jos niitä jaksaa jatkaa. Monesti kuitenkin yksin harrastellessa alkaa tympimään kun mielellään juttelisi samalla jonkun kanssa. Ja myös päässä pyörivät vain ne omat jutut.
Kerran istuskelet koneen äärellä paljon niin koitapa katsella josko paikkakuntasi suunnalta löytyisi jotain sellaista harrastusta johon voisit osallistua. Nyt sinulla on oiva mahdollisuus uuteen aloitukseen kun olet vaihtanut paikkakuntaakin. Anna itsellesi mahdollisuus ja anna muillekin mahdollisuus tutustua siihen oikeaan itseesi.
Poikakaveri, joka on olemassa vain seksin takia ei ole poikakaveri. Se on vain poika joka haluaa seksiä. Unohda tuollainen tuttavuus vaikka olisitkin ihastunut häneen. Saa nyt nähdä kommentit tarkoittavat, että hän ei ole kiinnostunut sinusta enää.
Jos sinusta tuntuu, että haluat keskustella kanssani lisää niin vastaa minulle ja saat sähköpostini.