Voiko ihminen tehdä parannuksen vaikka ymmärtää että se mistä parannusat vaaditaan on vääryyttä?
Jälleen kerran Karpon dogumentti on nousut etusivulle. Edelleen kysytään missä on hoitokokousten siunauksellisuus. Edelleen peräänkuulutetaan mielipiteen vapautta ja sananvapautta vl liikeessä? Ja myös omantunnon vapautta?
Hoitokokousten siunauksellisuus linee siitä että vl saatiin siinä määrin hämmennyksiin että vain harva enää uskalsi uskoa oman ymmäryksen ja omantunnon jälkeen. Siirrytiin yhteistuntoon ja yhteiseen ymmärrykseen. Ja myös "yksimilisyyteen".
Joka ymmärtää asiat toisin on parannussaarnaa vailla? Ei voi olla oikein uskomassa jos omatunto sanoo toisin kuin vl opettaa? Hoitokokoukset ovat anteeksiannettu ja joka ymmärtää toisin on epäuskoinen?
Vieläkö pitää parannusta tehdä siitä että omaa väärän puolueen jäsenkirjan? Ei taida parannuksen teko siitä enää riitää vaan parannuksen ja armon ehtona linee se ettei asioita kaiveta pengota ja selvitetä?
Alempana on ketjuja anteeksiannosta. Erikoista niissä on se että Kristuksen kirkkolaki ollaan valmiita unohtamaan siinä kohdassa missä itse ollaan väärin tehty.
Kuitenkin sillä lyödään sitä joka omalta puoleltaa toivoo ja yritää asiasta puhua ja selvittää. Asiasta ei saa puhua siltikään vaikka ajattelisi että Kristukse rakkaus velvottaisi vastaamaan kaikille kysyjille.
Jos veli rikoo sinua vastaan mene ja kahden kesken puhuttele häntä jne... On väärin että ne jotka kokevat että heitä vastaan on rikottu yrittävät puhutella niitä jotka he kokevat heitä vastaan rikkojiksi. Vastaus lienee - tee sinäkin parannus niin ymmärrät nämä asiat samoin kuin me? Tai ymmärrät hotokokousten siunauksellisuuden? Tai ymmärrät missä olet vikaan joutunut? Tai ymmärrät miksi näissä asioissa ei ole mitään selvitettävää? Eikö ole?
Siihenkö Kristuksen kirkkolaki meitä velvoitaa... Että me omassa ylpeydessämme kiellämme väärin tehneemme? Tuon raamatun paikan jälkeen on vertaus palvelijoista ja velasta. Ajateleeko vl todella että he eivät missään tilanteessa voi olla kuin tuo ankara palvelija joka itse sai paljon anteeksi mutta jolla itselltään ei armoa löytynyt?
Ymmärrän sen että jos ihmisiä olisi rakkaudella puhuteltu julkijumalattomuudesta. Kuitenkin asiat ovat kääntyneet niin että se mistä parannusta aikanaan vaadittiin ei olekkaan tänäpäivänä armonehtona? Vaan se että parannusvaateet joita esitettiin armon ja jumalanvaltakunnan ehtona tulee antaa anteeksi ja unhotaa? Eikö Jumalanvaltakunta olekaan totinen muuttumaton ja Kristuskalliolle rakennettu? Ajattelsi että se mistä aikanaa parannusta vaadittiin pätisi ja olisi samoin tänä päivänä? Näin ei vain ole? Vaan parannusta pitää tehdä ehkä kaikesta muusta kuin siitä miksi ihminen suljetiin jumlanvaltakunnasta ulos.
Edelleen joudun kysymään että silläkö teot muuttuvat tekemättömiski että me anteeksi pyydämme? Vai pitääkö siitä parannusta tehdä että ymmärtää sen että sen minkä tein sen tein.
Pietari kielsi Jeesuksen kolmesti ja hänestä tiedämme että hän katui. Raamattu ei jätä meitä epätietoisuuteen siitä etteikö hän olisi saanut sekä armoa että anteeksiantoa. Mutta teko oli ja pysyi ja sen tiedon kanssa Pietarin oli elettävä koko loppu elämänsä.
Niin on meidänkin tehtävä? Vai onko?
Jos unohdamme sujuvasti kaiken sen mistä olemme parannusta tehneet missä on meidän halumme ja tahtomme ojentautua Jumalan sanan mukaan?
Jälleen kerran Karpon dogumentti on nousut etusivulle. Edelleen kysytään missä on hoitokokousten siunauksellisuus. Edelleen peräänkuulutetaan mielipiteen vapautta ja sananvapautta vl liikeessä? Ja myös omantunnon vapautta?
Hoitokokousten siunauksellisuus linee siitä että vl saatiin siinä määrin hämmennyksiin että vain harva enää uskalsi uskoa oman ymmäryksen ja omantunnon jälkeen. Siirrytiin yhteistuntoon ja yhteiseen ymmärrykseen. Ja myös "yksimilisyyteen".
Joka ymmärtää asiat toisin on parannussaarnaa vailla? Ei voi olla oikein uskomassa jos omatunto sanoo toisin kuin vl opettaa? Hoitokokoukset ovat anteeksiannettu ja joka ymmärtää toisin on epäuskoinen?
Vieläkö pitää parannusta tehdä siitä että omaa väärän puolueen jäsenkirjan? Ei taida parannuksen teko siitä enää riitää vaan parannuksen ja armon ehtona linee se ettei asioita kaiveta pengota ja selvitetä?
Alempana on ketjuja anteeksiannosta. Erikoista niissä on se että Kristuksen kirkkolaki ollaan valmiita unohtamaan siinä kohdassa missä itse ollaan väärin tehty.
Kuitenkin sillä lyödään sitä joka omalta puoleltaa toivoo ja yritää asiasta puhua ja selvittää. Asiasta ei saa puhua siltikään vaikka ajattelisi että Kristukse rakkaus velvottaisi vastaamaan kaikille kysyjille.
Jos veli rikoo sinua vastaan mene ja kahden kesken puhuttele häntä jne... On väärin että ne jotka kokevat että heitä vastaan on rikottu yrittävät puhutella niitä jotka he kokevat heitä vastaan rikkojiksi. Vastaus lienee - tee sinäkin parannus niin ymmärrät nämä asiat samoin kuin me? Tai ymmärrät hotokokousten siunauksellisuuden? Tai ymmärrät missä olet vikaan joutunut? Tai ymmärrät miksi näissä asioissa ei ole mitään selvitettävää? Eikö ole?
Siihenkö Kristuksen kirkkolaki meitä velvoitaa... Että me omassa ylpeydessämme kiellämme väärin tehneemme? Tuon raamatun paikan jälkeen on vertaus palvelijoista ja velasta. Ajateleeko vl todella että he eivät missään tilanteessa voi olla kuin tuo ankara palvelija joka itse sai paljon anteeksi mutta jolla itselltään ei armoa löytynyt?
Ymmärrän sen että jos ihmisiä olisi rakkaudella puhuteltu julkijumalattomuudesta. Kuitenkin asiat ovat kääntyneet niin että se mistä parannusta aikanaan vaadittiin ei olekkaan tänäpäivänä armonehtona? Vaan se että parannusvaateet joita esitettiin armon ja jumalanvaltakunnan ehtona tulee antaa anteeksi ja unhotaa? Eikö Jumalanvaltakunta olekaan totinen muuttumaton ja Kristuskalliolle rakennettu? Ajattelsi että se mistä aikanaa parannusta vaadittiin pätisi ja olisi samoin tänä päivänä? Näin ei vain ole? Vaan parannusta pitää tehdä ehkä kaikesta muusta kuin siitä miksi ihminen suljetiin jumlanvaltakunnasta ulos.
Edelleen joudun kysymään että silläkö teot muuttuvat tekemättömiski että me anteeksi pyydämme? Vai pitääkö siitä parannusta tehdä että ymmärtää sen että sen minkä tein sen tein.
Pietari kielsi Jeesuksen kolmesti ja hänestä tiedämme että hän katui. Raamattu ei jätä meitä epätietoisuuteen siitä etteikö hän olisi saanut sekä armoa että anteeksiantoa. Mutta teko oli ja pysyi ja sen tiedon kanssa Pietarin oli elettävä koko loppu elämänsä.
Niin on meidänkin tehtävä? Vai onko?
Jos unohdamme sujuvasti kaiken sen mistä olemme parannusta tehneet missä on meidän halumme ja tahtomme ojentautua Jumalan sanan mukaan?
Vastaukset 3
Vanhimmat
seuransa,terveellä järjellä.
kalliista uskosta. Pyhä Henki ei opeta monella lailla.