Joudun teettämään lääkkeellisen tyhjennyksen. Menen ottamaan huomenna lääkkeen, joka käynnistää sikiön ulostulon.
Olisi pari kysystä: miten paljon tuollainen sattuu? Pystyykö siitä yleensä selviämään tajuissaan, jos on matala kipukynnys (itse pyörryn kuukautissupisteluunkin). Entä jälkioireet: onko vuotoa pitkäänkin ja aiheuttaako lääke pahoja sivuvaikutuksia jälkeen päin?
Kiitos jos vastaatte. Mieliala ei nyt ole ollut kovinkaan korkealla, kun asiat pyörivät mielessä. Helpottaisi tietää etukäteen edes noista kysymistäni asioista.
Olisi pari kysystä: miten paljon tuollainen sattuu? Pystyykö siitä yleensä selviämään tajuissaan, jos on matala kipukynnys (itse pyörryn kuukautissupisteluunkin). Entä jälkioireet: onko vuotoa pitkäänkin ja aiheuttaako lääke pahoja sivuvaikutuksia jälkeen päin?
Kiitos jos vastaatte. Mieliala ei nyt ole ollut kovinkaan korkealla, kun asiat pyörivät mielessä. Helpottaisi tietää etukäteen edes noista kysymistäni asioista.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ilmeisesti nuo kaikki tekijät ovat aika yksilökohtaisia. Toisilla kipu on "mitätön", toisilla käsittääkseni voi olla jopa niin, että kovistakin kipulääkkeistä huolimatta meinaa taju lähteä kivun takia. Itsellä kipu oli vahvoista kipulääkkeistä huolimatta omiin kuukautiskipuihin verrattuna aika kova (kuukautiskivut minulla särkylääkkeet poistavat "tyystin", vaikka ilman lääkkeitä ne kouristavat mahaa todella pahasti), mutta kuitenkin täysin kestettävissä, kun kivulla kuitenkin oli selkeä syy ja tarkoitus. Kivut olivat todella supistusmaiset eli supistuksen kohdalla sattui todella paljon ja toisaalta väliajoilla ei juurikaan. Lääkkeiden alkuvaikutuksen ajan makasin sängyssä, mutta sitten suositeltiin mahdollisimman paljon kävelyä, jotta raskausmateriaali valuisi pois. Ja jos ei kestä kipua, kannattaa mahdollisimman nopeasti pyytää kipulääkettä lisää, ainakin ite sain jotain nopeasti vaikuttavaa poresärkylääkettä ja kai joku on muistaakseni sanonut saaneensa kipulääkettä suoraan suoneenkin. Supistelut kyllä jatkuivat muistaakseni ainakin sen illan, en ihan muista kuinka pitkään tarkalleen.
Minulla jälkivuoto kesti jopa 5 viikkoa (on tosi pitkä aika, aloitin pillerit keskeytyksen yhteydessä, mikä kuulemma pitkittää vuotoa). Ei kuitenkaan ollut minkäänlaisia sivu/jälkioireita, jotka ei menisi raskauden aiheuttaman hormonimuutosten piikkiin.
Jaksamisia!
Minulla ei ollut fyysisiä kipuja sanottavammin koko aikana. Enemmänkin sellaista paineen ja turvotuksen tunnetta alavatsalla. Sain kyllä ne pari kipulääkettä poliklinikalla ja sen jälkeen kotona otin tarpeen mukaan Buranaa, mutta kivut eivät jääneet edes mitenkään mieleen.
Jälkivuoto kesti viisi viikkoa. Vaihdellen alun rajusti vuodosta hyvin vähäiseen vuotoon taas välillä hetkittäin runsaisiin vuoto-ryöppäyksiin.
Ensimmäinen päivä oli pahin, vuodin niin että olin kalpea kuin haamu ja en pystynyt pystyssä juuri olemaan. Vintti meinasi mennä pimeäksi jos hetkenkin olin pystyasenossa. Minulle kyllä sanottiin että on todella harvinaista niin runsas vuoto.
Kannattaa varautua keskeytyksen jälkeiseen "hormonimyllerrykseen". Jos olet jo aiemmin synnyttänyt ja saanut lapsia, niin tiedät mitä tarkoitan. Jos taas et, niin kannattaa varautua, että olo ei välttämättä ole missään suhteessa normaali. Tietysti henkinen puoli vaikuttaa paljon miten asian otat henkisesti, mutta myös ne hormonit saavat mielen myllertämään. Vaikka itsellä oli asia täysin loppuun harkittu ja mietitty, niin silti tuli niitä syyllisyyden, ahdistuksen, masennuksen ja pahan olon hetkiä ja etenkin juuri siinä alkuviikkoina keskeytyksen jälkeen.
Kiitos kun kerroitte omista kokemuksistanne, helpottaa, kun tietää edes vähän mihin varautua.
Hyvää kesää teille!
Jos ei mieliala nytkään oo kovin korkeella niin mitähän se voi olla sen jälkeen?
Fyysinen kipu kestää sen hetken, henkinen ehkä hautaan saakka...
Kauan toivottu lapsemme kuoli kohtuun. Neuvolassa sydänääniä ei enää kuulunut. Mieliala ei luonnollisestikaan voi hartaasti toivotun lapsenalun kuoleman jälkeen olla korkealla eikä se sitä ole tyhjennyksen jälkeenkään.
Kiitos vain.
Olen pahoillani teidän ja lapsenne takia. Tulipa vain mieleeni, että onkohan tämä oikea palsta... Ehkä "keskenmeno" -palsta olisi lähempänä. Täällä varmaan vähemmän kohtalotovereita. Viestit myös yleensä sitä tasoa, että oletuksena on se, että lapsesta on tieten tahtoen haluttu eroon (niin kuin lähes aina aborttitilanteessa kyllä onkin, jos nyt tilastoja katsotaan).
Voimia & jaksamista.
Jos kuolema ei ole kenenkään aiheuttamaa niin kyseessä on keskenmeno, eikä suinkaan abortti.
Kirjoitin siis tänne, koska toimenpide oli sama kuin keskeytys. Ajattelin siis saavani täältä tietoa fyysysestä kivusta jne, koska sen saman, jopa lapsen menetyksen surun hekin saattavat joutua kokemaan(jopa jotkut abortoijista joutuvat tekemään sen vasten tahtoaan esim. lääkityksen, oman terveyden tai muiden painostuksen vuoksi).
Ajattelin siis, että meininki palstalla on asiallinen ja syyllistämätön kuten sitten jossain keskenmenopalstallakin. Kiitos kuitenkin asiallisista vastauksista.