Ehkä sunkin pihassa on pieni kivi, joka on ihan samanlainen kuin muutkin kivet. Saman lailla harmaa, kulmistaan kulunut, kuin kaikki muutkin. Se on jossain siellä, katso vaan.. ehkä se on siellä kukkien juurella, tai pitää pihaportin tolppaa pystyssä. Kuinka vaan. Sillä kuitenkin on oma tarkoituksensa tai tehtävänsä, pitää yllä kaikkea sitä kaunista mitä siellä näet. Sitä kannattaa etsiä sieltä missä se ei osu kenenkään tielle, missä sitä ei huomata. Sieltä missä se joutuu olemaan ilman, että sinä koskaan tiedät kuinka paljon se kantaa vastuuta tai huolta, yrittää tehdä parhaansa sinun elämäsi eteen...
Jonain päivänä joku kuitenkin huomaa kiven, se et ole sinä. Se joku ottaa kiven käteensä ja näkee siinä jotain, en tiedä mitä, mutta se joku laittaa kiven taskuunsa tietäen, että jotain rikkoontuu. Tietäen, että kivi oli osa jotain, vaikka sitä ei kukaan kaivannut. Se kivi kuitenkin piti pystyssä sen pihan onnellista ilmettä kertaakaan valittamatta tai vastaan sanomatta.
Nyt kuitenkin kivi on poissa. Se on jonkun taskussa, joka näkee siinä jotain, huomaa sen. Puhuu sille vaikka se ei välttämättä vastaa, ehkä se joku näkee siinä itsensä, tietää miltä tuntuu kantaa maailmaa. Se joku saa kiven tietämään, että joku jotenkin välittää, kantaa eteenpäin. Tietää, että se kivi ei karkaa sieltä taskusta, on hiljaa kun se joku puhuu... ehkä haluaa vain kuunnella sen jonkun ääntä, tuntea olonsa hyväksi, tuntea niin tuskallisesti elävänsä. Rakastua, ehkä elämänsä ensimmäistä kertaa.
Kuitenkin koittaa hetki, jolloin kivi sen jonkun taskussa painaa liikaa. Siitä täytyy luopua, että se joku jaksaa itse kiivetä elämäänsä ylöspäin, vaan jättää kivi sinne rinteeseen, matkalla oman elämän kukkulalle.
Tänä lyhyenä aikana, kaikkien näitten haaveiden, odotuksen ja kaipuun herätessä, pihaportti jota kivi tuki, on alkanut kaatua.. illuusio onnesta haihtua. En tiedä, onko siellä joku huomannut, että jotain puuttuu, jotain mikä olisi ehkä pitänyt huomata jo aiemmin.
Kivellä kuitenkaan ei ole kuin yksi suunta.. vieriä alas rinteeltä. Pysähtyykö se omalle paikalleen sinne portin pieleen ja on yhtä hiljaa kuin ennenkin, vai kuoriiko se maan kaikkien ajan kuluessa haudattujen asioiden päältä ja tuhoaa kaiken tieltään vieriessään.
Se joku antoi kuitenkin kivelle vähän omanarvontuntoa, ystävyyttä, luottamusta.. rohkeutta tehdä jotain omalle elämälleen, halua olla joku. Kuitenkaan se joku ei sitä aiheuttanut, ainoastaan herätti huomaamaan ja uskaltamaan edes yrittämään jotain muutosta.
Joskus sen kuitenkin olisi täytynyt tapahtua.
Tää muutama viikko, jotka sä olit mun ystävä.. tai jotain.. en koskaan unohda sua tai torju. Milloin ikinä siltä tuntuu, mä oon täällä... vaan odotan.
Jonain päivänä joku kuitenkin huomaa kiven, se et ole sinä. Se joku ottaa kiven käteensä ja näkee siinä jotain, en tiedä mitä, mutta se joku laittaa kiven taskuunsa tietäen, että jotain rikkoontuu. Tietäen, että kivi oli osa jotain, vaikka sitä ei kukaan kaivannut. Se kivi kuitenkin piti pystyssä sen pihan onnellista ilmettä kertaakaan valittamatta tai vastaan sanomatta.
Nyt kuitenkin kivi on poissa. Se on jonkun taskussa, joka näkee siinä jotain, huomaa sen. Puhuu sille vaikka se ei välttämättä vastaa, ehkä se joku näkee siinä itsensä, tietää miltä tuntuu kantaa maailmaa. Se joku saa kiven tietämään, että joku jotenkin välittää, kantaa eteenpäin. Tietää, että se kivi ei karkaa sieltä taskusta, on hiljaa kun se joku puhuu... ehkä haluaa vain kuunnella sen jonkun ääntä, tuntea olonsa hyväksi, tuntea niin tuskallisesti elävänsä. Rakastua, ehkä elämänsä ensimmäistä kertaa.
Kuitenkin koittaa hetki, jolloin kivi sen jonkun taskussa painaa liikaa. Siitä täytyy luopua, että se joku jaksaa itse kiivetä elämäänsä ylöspäin, vaan jättää kivi sinne rinteeseen, matkalla oman elämän kukkulalle.
Tänä lyhyenä aikana, kaikkien näitten haaveiden, odotuksen ja kaipuun herätessä, pihaportti jota kivi tuki, on alkanut kaatua.. illuusio onnesta haihtua. En tiedä, onko siellä joku huomannut, että jotain puuttuu, jotain mikä olisi ehkä pitänyt huomata jo aiemmin.
Kivellä kuitenkaan ei ole kuin yksi suunta.. vieriä alas rinteeltä. Pysähtyykö se omalle paikalleen sinne portin pieleen ja on yhtä hiljaa kuin ennenkin, vai kuoriiko se maan kaikkien ajan kuluessa haudattujen asioiden päältä ja tuhoaa kaiken tieltään vieriessään.
Se joku antoi kuitenkin kivelle vähän omanarvontuntoa, ystävyyttä, luottamusta.. rohkeutta tehdä jotain omalle elämälleen, halua olla joku. Kuitenkaan se joku ei sitä aiheuttanut, ainoastaan herätti huomaamaan ja uskaltamaan edes yrittämään jotain muutosta.
Joskus sen kuitenkin olisi täytynyt tapahtua.
Tää muutama viikko, jotka sä olit mun ystävä.. tai jotain.. en koskaan unohda sua tai torju. Milloin ikinä siltä tuntuu, mä oon täällä... vaan odotan.
Vastaukset 11
Vanhimmat
... sydäntä koskettavasta tekstistä. Sanoit sen, mitä en itse osaa sanoiksi pukea.
Harmaat kivet odottavat aina. Jotain.
Ne vain ovat. Sammal ja jäkälä kasvavat sopivissa painaumissa, ja sade valuu alas rosoista pintaa
kuluttaen sitä joka kerta sileämmäksi.
Juuri ennen kirjoituksesi lukemista, luin virtuualiystäväni erokirjeen. Siis jälleen kerran luin, aamunaloitukseksi.
Huomaan myös, että tiedät kuinka ihana on elämä! joka hetki, joka hengenveto on onni, ilo ja lahja.
Hei! Niinhän se on,,,ihmisen ikävä toisen luo..Olet löytänyt tosi Ihmisen ja kadottanut Hänet..Kuin myös.
Samoin...vaan en osaa kirjoittaa niin kauniisti kuin sinä. Sinulla on siinä mittaamaton lahja, käytä sitä ollaksesi se, mitä sinun tulee olla. :)
Rakkaudella
En voi muuta sanoa kuin, että kaunein kirjoitus mitä olen koskaan lukenut ja vielä niin paikkaansa pitävä. Aivan tippalinssissä sitä luin. Kaunista!!!
...niinkuin tähänkin asti. Mitä muutakaan voisin...taas. Odotan postias ja sitten se löytyykin täältä. Pyysin että pidät lujasti kiinni etkä päästä irti. Mulla on voimia rimpuilla...toivottavasti sulla on voimia pitää kiinni siitä huolimatta...
Sulla oli ihana rakas, joka suostui kaikkeen, mitä ehdotit.Tuskin löydät parempaa.Vaan se tuntuikin ahdistavalta. Saat nyt kyllä itse kirjoittaa, jos nyt sittenkin olisit valmis kestämään sen antaumuksen painon.
Äärettömän kauniisti kirjoitettu.. ja miten paljon itseäni tuosta tunnistinkaan!
Paljon onnea ja rakkautta sinun elämääsi!
DEAR UNFREE... HMMM HMMM .... TODELLA MIELENKIINTOINEN TARINA, JA HYVIN KIRJOITETTU.. ONNEA JA MENESTYSTÄ SINULLE ..LÄMMÖLLÄ ELLA...
DEAR UNFREE... HMMM HMMM .... TODELLA MIELENKIINTOINEN TARINA, JA HYVIN KIRJOITETTU.. ONNEA JA MENESTYSTÄ SINULLE ..LÄMMÖLLÄ ELLA...