Sariola ja Spillane samaa maata

Nykyään ovat samaa maata myös siinäkin suhteessa,että molempien roskiksia kaivellaan.
Toiselta haetaan eri lehdissä julkaistuja tekeleitä ja toiselta ennen suomentamattomia plagiaatioita.
Väkisinkin kun näiden kahden teoksia lukee tulee mieleen,että ehkäpä Sariolan esikuva kirjailijana oli nimenomaan Spillane.

Kirjailijoiden kuvaamat miljööt ovat erilaisia.

Sariola kuvasi suomalaista yhteiskuntaa näkökulmasta, josta juurikaan kukaan muu ei sitä samana aikakautena kuvannut. Sariola oli poliittisesti tiukasti oikealla aikana, jolloin vasemmistolaisuus oli päivän trendi ja se näkyi kirjoissa. Susikoski oli suomalaisen miehen ihannekuva. Lukenut ja oppinut, mutta silti pohjimmiltaan kova työmies. Ihan niinkuin 1950-luvun elokuvien tukkijätkä-insinöörit.

Spillane taas kuvasi amerikkalaisen suurkaupungin pimeitä puolia, järjestäytynyttä rikollisuutta. Siinä maailmassa Susikosken metodein ei olisi pärjätty. Spillanen kirjoissa Susikoski olisi todennäköisesti ollut virkaintoinen ja tiukkamoraalinen FBI:n agentti, jolla ei olisi minkäänlaista katu-uskottavuutta.

Yhtäläisyyttäkin kirjailijoissa kuitenkin oli: Kova oikeistolainen ideologia, tuotteliaisuus ja epätasainen laatutaso. Parhaimmillaan kumpikin pystyi kirjoittamaan hienoja dekkareita, mutta ikävä kyllä pitemmän päälle määrä korvasi laadun.

kkv kirjoitti:

Nykyään ovat samaa maata myös siinäkin suhteessa,että molempien roskiksia kaivellaan.
Toiselta haetaan eri lehdissä julkaistuja tekeleitä ja toiselta ennen suomentamattomia plagiaatioita.
Väkisinkin kun näiden kahden teoksia lukee tulee mieleen,että ehkäpä Sariolan esikuva kirjailijana oli nimenomaan Spillane.

Jos roskiksia kaivellaan, niin sieltä löytyy kyllä Sariolan synnit, jos sitten jotain taitavaakin. Jokainen on tuntevinaan Sariolan hyvin, oikein kamuna nyt, kun hänestä on valmistunut elämänkertaromaani. Kai jokunen tunsikin, mutta suurin osa kai on jo vaineeseen vaipunut, luulisin. Ja ne kapakkatuttavuudet ja selkääntaputtajat ovat erikseen. Se siitä. Silti en voi yhtyä ajatukseen, että Sariola ja Spillanne olisivat jotenkin samanlaisia. Tuskin. Sariola on joka romaanissaan pitänyt esillä kunnian miehiä, vaikka olikin itse melkoinen ottamaan. Tuskin hän olisi voinut kirjoittaa tai kunnioittaa jotain viinanhuuruista pyssynheiluttajaa, joka sai ideansa naisten kanssa sängyssä tai kapakassa. Tai siitä pullosta, jota säilytti suttuisen työhuoneensa työpöydän laatikossa. Muuten olen sitä mieltä, että elämänkerta saa jatkoa joltain tai jostain. Sariola on nyt pinnalla. Nyt nimellä voidaan tehdä rahaa. Ei silti ilmestynyt kirja on ihan käypänen teos.

old_profile_19219 kirjoitti:

Kirjailijoiden kuvaamat miljööt ovat erilaisia.

Sariola kuvasi suomalaista yhteiskuntaa näkökulmasta, josta juurikaan kukaan muu ei sitä samana aikakautena kuvannut. Sariola oli poliittisesti tiukasti oikealla aikana, jolloin vasemmistolaisuus oli päivän trendi ja se näkyi kirjoissa. Susikoski oli suomalaisen miehen ihannekuva. Lukenut ja oppinut, mutta silti pohjimmiltaan kova työmies. Ihan niinkuin 1950-luvun elokuvien tukkijätkä-insinöörit.

Spillane taas kuvasi amerikkalaisen suurkaupungin pimeitä puolia, järjestäytynyttä rikollisuutta. Siinä maailmassa Susikosken metodein ei olisi pärjätty. Spillanen kirjoissa Susikoski olisi todennäköisesti ollut virkaintoinen ja tiukkamoraalinen FBI:n agentti, jolla ei olisi minkäänlaista katu-uskottavuutta.

Yhtäläisyyttäkin kirjailijoissa kuitenkin oli: Kova oikeistolainen ideologia, tuotteliaisuus ja epätasainen laatutaso. Parhaimmillaan kumpikin pystyi kirjoittamaan hienoja dekkareita, mutta ikävä kyllä pitemmän päälle määrä korvasi laadun.

Tai näin minua on informoitu.
Susikosken ja Mike Hammerin välillä on tietenkin eroja. Susikoski edustaa itseasiassa sodasta selvinneen keskiluokan arvoja Sariolan tulkitsemana ja Hammer taas myöntää muuttuneensa sodassa tosi keljuksi tyypiksi.Jälkimmäisen työuraan kuuluvat mm. hyvin pitkäksi venynyt ryyppyputki ja runsaasti tapauksia, jotka oikeasti aikaansaisivat hankaluuksia, jos joku hankala syyttäjä ryhtyisi tutkimaan, kuinka pitkälle amerikkalainen väljä käsitys itsepuolustuksesta venyy.
Hyvin kuvaavaa on se, että kaikesta päätellen alkoholiongelmainen Sariola loi tunnetuimman päähenkilönsä hyvinkin kunnialliseksi, joka hallitsi alkoholinkäyttönsä kuten koko elämänsäkin.
Suosittelen molempia kirjoittajia.

Aurelianus kirjoitti:

Tai näin minua on informoitu.
Susikosken ja Mike Hammerin välillä on tietenkin eroja. Susikoski edustaa itseasiassa sodasta selvinneen keskiluokan arvoja Sariolan tulkitsemana ja Hammer taas myöntää muuttuneensa sodassa tosi keljuksi tyypiksi.Jälkimmäisen työuraan kuuluvat mm. hyvin pitkäksi venynyt ryyppyputki ja runsaasti tapauksia, jotka oikeasti aikaansaisivat hankaluuksia, jos joku hankala syyttäjä ryhtyisi tutkimaan, kuinka pitkälle amerikkalainen väljä käsitys itsepuolustuksesta venyy.
Hyvin kuvaavaa on se, että kaikesta päätellen alkoholiongelmainen Sariola loi tunnetuimman päähenkilönsä hyvinkin kunnialliseksi, joka hallitsi alkoholinkäyttönsä kuten koko elämänsäkin.
Suosittelen molempia kirjoittajia.

Minä en alunperin tarkoittanut näiden kirjailijoiden henkilöiden samankaltaisuutta,Spillanehan kirjoitti hyvin paljon muutakin kuin Hammeria,niinkuin tämän viimeisenkin.
(Vaikka Hammer kyllä itse asiassa on hyvinkin samanlainen oikeudentuntoinen Ritari Galahad kuin Susikoskikin,eikä mikään viskinhuuruinen rapajuoppo.)

Mielestäni Sariola pyrki ,joko tietoisesti tai ei ,olemaan Suomen Spillane.Nuo elämän tavatkin sitä jo osoittavat ,niinkuin myös nopea parin viikon kirjoitustahti.Sariolahan haki myös jännitystä elämääsä käymässä Helsingin peliluolissa häviämässä rahansa sökössä.Kai sekin jotain Spillanen esitystä oli.

Tässä viimeisessä kokoelmateoksessa esiintyy muuten eläkkeelle jäänyt tuomari,joka ryhtyy eläkkeelle jäätyään tappamaan niitä rikollisia tai rikollisiksi katsomiaan,jotka häneltä virassa ollessaan jäivät tuomitsematta näytön puutteessa.

Spillanen "Minä tuomari" siitä minulle tuli mieleen ,ja siksi tämän aloitinkin.