tulla sellainen kuin sinusta? Miten sä olet voinut tehdä mulle niin kuin teit? Luulin että välität musta edes vähän.
Et edes tiedä kuinka paljon inhoon sua vaikka olenkin kertonut sulle siitä. Et siihenkään pahemmin ottanut mitään kantaa. Saat mut niin vihaiseksi ja surulliseksi että itkettää! Ja itkettää. Eikä se helpota!
Oot loukannu mua niin pahasti, monin eri tavoin. Meinasit murskata haaveeni saada ikinä terveitä lapsia tartuttamalla muhun paskan taudin. Ok, vahinkoja sattuu, mut se miten vielä muutenkin suhtauduit muhun oli todella ilkeesti tehty ja törkeetä. Mä ainakin olisin sun tilanteessas vaikka teeskennelly rakastavas mua ts. välittäväs.
Kai munkin todelliset tunteet on hyvä päästää kunnolla pinnalle, kuinka vihaan/inhoon sua ja haluaisin että loukkaannut pahasti siitä ettet saa multa enää mitään/yhtään myönnytystä. Tuskinpa vaan siitäkään loukkaannut. Miltä susta tuntuis jos olisin tartuttanut suhun hivin, enkä olis ees kertonu siitä. Kyllä luulisin että olis sullakin tullu itku silmään niin. Kun en olis vastannu sun mihinkään viesteihin vaan nielly kaikki sanani ja ollu oikein omahyvänen. Ja sitten juossu karkuun kun oot tullu lähelleni edes vahingossa.
Niin ja ensin tietty valehdellu kaikkee kuinka edes jollain tavalla olet viehättävä mielestäni.
Sanoit mulle että mulla on huono itsetunto kun olen pureskellut kynsiäni. Eikös se sitten ole loukkaavaa!!!!!!!!!!!!!! Sun olis ihan turha esittää yhtään loukkaantunutta kun haukuin sut pataluhaksi vihanpuuskassani! Kai sitä nyt vihaisena sanoo mitä tahansa!!!!!!!!!!! Ja mähän sanon!!!!!!!!!! Mee mun puolesta vaikka kaivoon jos et kestä kuunnella. Itteppä olet tiesi valinnut kun olet niin tyhmä että olet mun varpaille hypänny. Mistä sä muka paremman likkakaverin olisit löytäny kuin musta. Niin varmasti sellaisen vielä joskus löydät, kun minä sulle nyt niin suutuin että sanoin oikein pahasti ja varmasti sanoisin jatkossakin kun astuisit mun varpaille.
Oot loukannu mua niin pahasti. On syytäkin juosta sun karkuun. Mä nään mielessäni kuinka hyökkäsin sun päälle hyppäisin sun reppuselkään ja hakkaisin sut, tönäisisin kerran. Mutta tokihan en tee mitään sellaista koska en ole väkivaltainen ollenkaan, enkä pystyisi tekemään niin että tosissani hakkaisin jonkun. Paitsi itsepuolustukseksi tietty. Tämähän ei ole itsepuolustusta, koska juokset mua karkuun, mikä on hyvä. Juokse oikein kauas! tiedätkös voi olla että jonain päiänä juoksen sun perään ja hyökkään sun päälle. Heilautan kerran pari käsilaukkuani sun kyljen päälle. Kyllä sekin sattuu, kun vauhtia ottaa kunnolla! Tuskin tekisit mitään. Ottaisit ranteista kiinni ja lähtisit kävelemään pois kun olisin rauhoittunut. Mutta minäpäs en rauhoitu.
No tämä oli vain tämmöinen tarina. Älkää kommentoiko mitenkään sillä en halua kuulla yhtäkään inhottavaa kommenttia. Ja tietty siksi laittaisitte niitä mulle.
Mä välttelen sua koko loppuelämäni siihen saakka kunnes saan omia lapsia. Sit mun ei tartte enää vihata sua kun kuljen lastenrattaiden ja oman lapsikatraani kanssa ohitsesi. Voin katsoa suoraan silmiisi, ja lapseni eivät tiedä kuinka äiti pistäisi tuon ukon matalaksi jos ei olisi vielä äiti. Tai ehkä mä voisin niile sanoa että tuo on sitten sellainen herra/setä jota pitää varoa, paha mies/setä. Hyi, se on loukannut äitiä pahasti ja äiti kyllä näyttäisi sille jos ei olisi niin fiksu kuin on. Sitten kertoisin tarinan siitä kuinka aina jos joku tulee kiusaamaan niin pitää antaa aivan samalla mitalla takaisin. Että koska he sattuvat olemaan mun lapsiani nii on hyvä tietää että heillä on sellainen geeni että he ovat usein liian fiksuja tähän yhteiskuntaan, että harva on niin fiksu kuin he ja että monet eivät edes ajattele tai tiedä kuinka fiksu sitä oikeasti voisi olla. Että heillä on sellainen erityislahja ja ettei heidän kannattaisi ajatella sitä liikaa sillä kukaan muukaan ei tee niin, kun harva edes tajuaa sitä heidän älyään, koska he ovat sen verran tyhmiä. Kannattaa vaan ottaa rennosti ja pitää hauskaa, mutta muistaa se että monikaan ei osaa nähdä sitä heidän erityisyyttään mikä heidän sisällään on, ja että se johtuu vaan siitä toisten tyhmyydestä.
Et edes tiedä kuinka paljon inhoon sua vaikka olenkin kertonut sulle siitä. Et siihenkään pahemmin ottanut mitään kantaa. Saat mut niin vihaiseksi ja surulliseksi että itkettää! Ja itkettää. Eikä se helpota!
Oot loukannu mua niin pahasti, monin eri tavoin. Meinasit murskata haaveeni saada ikinä terveitä lapsia tartuttamalla muhun paskan taudin. Ok, vahinkoja sattuu, mut se miten vielä muutenkin suhtauduit muhun oli todella ilkeesti tehty ja törkeetä. Mä ainakin olisin sun tilanteessas vaikka teeskennelly rakastavas mua ts. välittäväs.
Kai munkin todelliset tunteet on hyvä päästää kunnolla pinnalle, kuinka vihaan/inhoon sua ja haluaisin että loukkaannut pahasti siitä ettet saa multa enää mitään/yhtään myönnytystä. Tuskinpa vaan siitäkään loukkaannut. Miltä susta tuntuis jos olisin tartuttanut suhun hivin, enkä olis ees kertonu siitä. Kyllä luulisin että olis sullakin tullu itku silmään niin. Kun en olis vastannu sun mihinkään viesteihin vaan nielly kaikki sanani ja ollu oikein omahyvänen. Ja sitten juossu karkuun kun oot tullu lähelleni edes vahingossa.
Niin ja ensin tietty valehdellu kaikkee kuinka edes jollain tavalla olet viehättävä mielestäni.
Sanoit mulle että mulla on huono itsetunto kun olen pureskellut kynsiäni. Eikös se sitten ole loukkaavaa!!!!!!!!!!!!!! Sun olis ihan turha esittää yhtään loukkaantunutta kun haukuin sut pataluhaksi vihanpuuskassani! Kai sitä nyt vihaisena sanoo mitä tahansa!!!!!!!!!!! Ja mähän sanon!!!!!!!!!! Mee mun puolesta vaikka kaivoon jos et kestä kuunnella. Itteppä olet tiesi valinnut kun olet niin tyhmä että olet mun varpaille hypänny. Mistä sä muka paremman likkakaverin olisit löytäny kuin musta. Niin varmasti sellaisen vielä joskus löydät, kun minä sulle nyt niin suutuin että sanoin oikein pahasti ja varmasti sanoisin jatkossakin kun astuisit mun varpaille.
Oot loukannu mua niin pahasti. On syytäkin juosta sun karkuun. Mä nään mielessäni kuinka hyökkäsin sun päälle hyppäisin sun reppuselkään ja hakkaisin sut, tönäisisin kerran. Mutta tokihan en tee mitään sellaista koska en ole väkivaltainen ollenkaan, enkä pystyisi tekemään niin että tosissani hakkaisin jonkun. Paitsi itsepuolustukseksi tietty. Tämähän ei ole itsepuolustusta, koska juokset mua karkuun, mikä on hyvä. Juokse oikein kauas! tiedätkös voi olla että jonain päiänä juoksen sun perään ja hyökkään sun päälle. Heilautan kerran pari käsilaukkuani sun kyljen päälle. Kyllä sekin sattuu, kun vauhtia ottaa kunnolla! Tuskin tekisit mitään. Ottaisit ranteista kiinni ja lähtisit kävelemään pois kun olisin rauhoittunut. Mutta minäpäs en rauhoitu.
No tämä oli vain tämmöinen tarina. Älkää kommentoiko mitenkään sillä en halua kuulla yhtäkään inhottavaa kommenttia. Ja tietty siksi laittaisitte niitä mulle.
Mä välttelen sua koko loppuelämäni siihen saakka kunnes saan omia lapsia. Sit mun ei tartte enää vihata sua kun kuljen lastenrattaiden ja oman lapsikatraani kanssa ohitsesi. Voin katsoa suoraan silmiisi, ja lapseni eivät tiedä kuinka äiti pistäisi tuon ukon matalaksi jos ei olisi vielä äiti. Tai ehkä mä voisin niile sanoa että tuo on sitten sellainen herra/setä jota pitää varoa, paha mies/setä. Hyi, se on loukannut äitiä pahasti ja äiti kyllä näyttäisi sille jos ei olisi niin fiksu kuin on. Sitten kertoisin tarinan siitä kuinka aina jos joku tulee kiusaamaan niin pitää antaa aivan samalla mitalla takaisin. Että koska he sattuvat olemaan mun lapsiani nii on hyvä tietää että heillä on sellainen geeni että he ovat usein liian fiksuja tähän yhteiskuntaan, että harva on niin fiksu kuin he ja että monet eivät edes ajattele tai tiedä kuinka fiksu sitä oikeasti voisi olla. Että heillä on sellainen erityislahja ja ettei heidän kannattaisi ajatella sitä liikaa sillä kukaan muukaan ei tee niin, kun harva edes tajuaa sitä heidän älyään, koska he ovat sen verran tyhmiä. Kannattaa vaan ottaa rennosti ja pitää hauskaa, mutta muistaa se että monikaan ei osaa nähdä sitä heidän erityisyyttään mikä heidän sisällään on, ja että se johtuu vaan siitä toisten tyhmyydestä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
stooris, mut sen vaa kuitenkin kommentoin: vaikkakin molemmilla vanhemmilla on hi-virus, niin nykyaikaisella lääkehoidolla saadaan syntyvästä lapsesta negatiivinen eli ei hi-virusta elimistössä.
Toinen kommentti: hi-virukseen ei kuole vaan aids:n ja nykyaikaisella lääkehoidolla sinne on helevetin monta vuotta matkaa.
Kolmas kommentti: hi-virus tarttuu aika heikosti, jos ehjät limakalvot
Neljäs kommentti: ootko ihan varma, että sillä on kyseinen tauti ja jos on että oli tietoinen siitä
mutta aivan hyvin olisin sen voinut siltä saada. Ajatus oli siinä, että kun hänelle ei ole yhtä tärkeää seksuaaliterveys näemmä kuin minulle, koska hän ei luultavasti halua koskaan lapsia, eikä sillä hetkellä ainakaan mitään vakavempaa suhdetta kaivannut. Niin hän ei nähtävästi tajunnut että MULLE se on koko elämä pystyä saamaan terveitä lapsia ym. Se on kuulunut mun ajatuksiin pienestä pitäen. Näin ollen sitä mitä mulle aiheuttanut (=vaarantanut ja asettanut vaakalaudalle sen "itsestäänselvyyden"), voi verrata siihen että hän olisi saanut hivin multa. Kaippa hänelle sentään oma henki on sama kuin tärkeys numero yksi.
Ja kyllä helvetissä olisi tietoinen siitä jos mulla se olisi!