Eli olen siis 18-vuotias naisen alku. Eilen kävin terveydenhoitajalla puhumassa mahakivuistani jotka ovat kestäneet jo parisen viikkoa, epäilin itse että josko olisin raskaana ja sitten teinkin testin ja tänään sain tietää raskaustestin tuloksen, ja positiivinenhan se oli!
Minulla on nyt vähän vaikea kausi menossa, sillä olemme eroamassa nykyisen poikaystäväni kanssa, jonka kanssa olen nyt seurustellut 3vuotta. Meillä on mennyt huonosti jo pari kuukautta ja olen etsinyt jo omaa asuntoakin.
Eli mitä minun siis kannattaisi tehdä vauvan suhteen? Toisaalta haluaisin pitää lapsen, mutta entäs tämä ero jne.? Poikaystäväkin on sanonut että "jos sä raskaana oot niin sillon pidetään se, et sä mun lasta saa tappaa"
Kannattaako pelkän lapsen takia yhdessä pysyä vai mitenkä? :O
Minulla on nyt vähän vaikea kausi menossa, sillä olemme eroamassa nykyisen poikaystäväni kanssa, jonka kanssa olen nyt seurustellut 3vuotta. Meillä on mennyt huonosti jo pari kuukautta ja olen etsinyt jo omaa asuntoakin.
Eli mitä minun siis kannattaisi tehdä vauvan suhteen? Toisaalta haluaisin pitää lapsen, mutta entäs tämä ero jne.? Poikaystäväkin on sanonut että "jos sä raskaana oot niin sillon pidetään se, et sä mun lasta saa tappaa"
Kannattaako pelkän lapsen takia yhdessä pysyä vai mitenkä? :O
Vastaukset 9
Vanhimmat
aborttia olet kuitenkin jo täysi-ikäinen ihminen ja varsinkaan kun poikaystäväsikään ei aborttia tahdo, arvaa vaan millainen tapeelu siittä tulee jos "salaa" käy abortin tekemässä ja kyllä te pärjäätte usko minua=)onnea teille
Mä myös pidän hyvänä ajatuksena että hoidatte suhteenne kuntoon, aborttia varmaankin katuisit. Menkää pariterapiaan tai muuhun, kysy vaikka neuvolassa että mistä voisitte saada apua. Nyt ei ole hyvä aika erota kun on yhteinen lapsi tulossa, kyllä teille löytyy tukea kun kysytte :)
Raskausaikana on perhevalmennusta ja käydään läpi parisuhteen hyvinvointia ja ongelmien ratkaisua yhdessä, se on lapsen etu.
Minäkin tulin raskaaksi 18-vuotiaana, vauvan isä oli tuolloin vasta 17. Pidimme lapsen, joka on nyt ihana 8 kk neiti. Vaikka pärjääminen minimi äitiyspäivärahalla opintotuella on melko tiukkaa, olemme onnellisia.
Päätos on sinun, mutta varmasti pärjäät vaikka pitäisitkin vauvasi. Lapset antavat niin paljon iloa, että tuskin kadut. :)
Olin siis myös 18 vuotias,kun rupesin esikoista odottamaan. Kaikki meni ihan hienosti. Kun lapsi oli vuoden ikäinen,meille tuli mieheni kanssa riitoja jatkuvasti ja olin jo kuoppaamassa koko suhdetta (tämä kaikki johtui siitä,että meille tuli se 3v seurustelua täyteen,ei siis johtunut lapsesta nämä riidat). Selvitin kaikki huoltajuus asiat sun muut. meillä on myös yhteinen ok-talo. Eroaminen olisi ollut hitonmoinen prosessi joten päätimme antaa suhteelle vielä yhden mahdollisuuden.
Nyt meillä menee tosi hyvin. Ei riidellä enää,tai jos riita meinaa tulla,toinen pistää sen poikki heti alkuun. Meillä on nyt kaksi ihanaa lasta ja kaikki hyvin.
Nykyään erotaan niin helposti. Me riitelimme yli puoli vuotta ennen,kuin aloimme eroa miettimään. Onneksi sitä ei tullut. Yrittäkää vielä ja pitäkää lapsi,jos molemmat tunnette olevanne valmiita! Vauvan ensimmäiset potkut, jotka isäkin tuntee,varmasti lähentävät teitä!
joo, moi. Ma oon ite 17v ja sain tanaa tietaa olevani raskaana. Oon ollu poikaystavan kaa vast reilu 4kk mut ollaan eroamas. aattelin ite pitaa lapsen vaik se ei haluu.. Mut ymmaran kyl jos et ite haluu viel tan ikasena lasta. Muista et naisel on tays oikeus paattaa omasta kehostaan ja siita mita siella tapahtuu. Mul on ollu omas perhees siit kokemuksii eika se oo lapsille hyvaks. Riippuu tietysti millasii ongelmii sul on sun poikaystavan kaa.. ja jos paatat pitaa lapsen mut erota nii kylhan sen isal on oikeus naha eika isalapsisuhde ois sillee huono. Mut muista et sa saat ite paattaa.
Noh, meillä on ollut jo vajaa vuosi hirveitä riitoja poikaystäni kanssa.
Haluaisin niin kovasti toisaalta pitää vauvan, mutta koulukin on vielä kesken (ei se nyt niin kamalasti haittaisi kun oisi enää vain vuosi jäljellä). Ja poikaystäni ei ole missään töissä, joten varmaan aika tiukilla olisimme. :(
Toisaalta mietin myös itse tuota asiaa että yhteinen lapsi lähentäisi suhdettamme yms.
Mutta, katsellaan nyt.. maanantaina ultraan ja juttelemaan neuvolaan :)
näät sen pikkusen siellä ultrassa, niin sun sydän sulaa varmasti:) itse sain lapseni 16vuotiaana, isä olis silloin 19vuotta, nyttemmin ihana prinsessamme on 1,5vuotias ja toinen olisi sunnitteilla, naimisiin menemme ensi kuussa jonka jälkee mies tosin lähtee 6kk armeijaan (haki lykkäystä kun tyttö syntyi) mutta sen jälkeen alkaa taas ihana ja normaali perhe elämä, minä toivottavasti raskaana ja mies käy edelleen töissä:) lisää lainaa ajattelimme myöskin ottaa armeijasta tulon jälkeen ja alamme sunnitella omaa taloa:)onnea sinulle ja uskon että teillekkin koittaa se ihana perhe elämä sitten lapsen tulon myötä.ja välivuotta tietojeni perusteella(saa korjata) saa pitää 5vuotta, joten hyvinkin kerkeät vuoden käydä koulua myöhemminkin=)
yksinhuoltajana. Nyt tämä esikoinen on jo mua pidempi ja lapsia on yhteensä 5. Itse olen vähän päälle 30v ja nyt vasta käyn lukiota ja sen jälkeen yliopistoon, vasta elämänkokemuksen myötä olen löytänyt oman alani mitä haluan tehdä. Olen oikein tyytyväinen siihen että käyn lukion nyt enkä nuorempana, tuntuu että saan siitä paljon enemmän irti kuin nuorempana ja numerotkin sellaisia että ei ole pelkoa ettenkö jatko-opintoihin pääsisi:)
Nykymaailmassa on se vikana että aborttia pidetään ehkäisykeinona ja kun lapsi on jo tulollaan mietitään vasta että tapetaanko se vai pidetäänkö:( Ja syyksihän riittää mikä vaan, huono suhde, koulut kesken ym. Ei elämää voi suunnitella niin että kaikki asiat tapahtuu kaikilla tietyssä järjestyksessä joka on se ainoa oikea tapa. Lapsi tarvitsee oikeastaan vain ruokaa ja rakkautta ja edellisestä ei onneksi tässä maassa ole pulaa niin että kenenkään sen takia tarvitsisi jättää vauva synnyttämättä.
Ja tämä ei sitten ollut tarkoitettu ketjun aloittajalle henk. koht., vaan tästä yleisestä ilmapiiristä yleensä.
Itse olen ollut kovin tyytyväinen siihen että olen 2 ekaa lastani saanut alle 20v:) Taloudellisesti tietysti on välillä ollut tiukkaa, mutta eihän kukaan terve ihminen lapsiaan rahaan vaihtaisi:D
Moi!
Älä missään nimessä tee aborttia, sehän on Sinun lapsesi!
Uskon että lapsi muutta ihmisiä aikalailla, jospa se autta saaman teidän välit kuntoon. ja jos ei see saa asia paremmaksi, niin eromaan kerkee myöhemminkin.
Voimia Sinulle ja nauti odotuksesta. Edessäs on vaikeita aikoja mutta kyllä te se4lviäte niistä