elämänvakavia terveisiä. Kuoletko vieläkin, jos et voi olla tosi? Hassupieni.
Niin pienen hetken elämä on lumivalkoinen..
Toivota minulle onnea.
Niin pienen hetken elämä on lumivalkoinen..
Toivota minulle onnea.
Pienelle
ystävällleni
242327
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Ottaisit yhteyttä, tahtoisin tietää miten sinulla nykyisin menee...
Et kai sä nyt mulle kirjoita kuitenkaan?
Toivon tietty sulle onnea. Jos olisin enkeli, kulkisin suojelemassa sua. Oot sä itsekeskeinen mutta silti ihanin kaikista, ja silti empaattinen. Toivota säkin mulle onnea.
Jos vaikka se olit sinä joka kirjoitit mulle.
olen ymmärtänyt jotenkin, että et ole enää pieni.
Mutta näytän yläviistosta aurinkoisella säällä pieneltä Jos aurinko häikäisee, eikä näe kunnolla. Tai jos kävelen meren rantaan ja istun rantakivellä. Silloin olen tosi pieni. :)
toisillemme onnea.Tarvitaankin sitä,että saamme tilaisuuden tutustua.
tää viesti oli? Saisko rauhan, kun sotkeuduin tähän. Ja sitä puhetta itsekeskeisyydestä ei tarvitse ajatella pahana, ei se mikään perisynti ole, vaan inhimillistä.
vastaa niin sanon vielä että rakastan sua, ja...niin. Mitä itsekeskeisyyteen tulee, niin vuosikaudet olen minäkin ollut. Sillä erotuksena suhun, että olen ajatellut sua enemmän kuin itseäni. Hölmö olen, tiedän.
Ihana hölmö oot, voiko olla ajattelematta.
että vastedes katselet vähemmän sinne pullonpohjalle. Ne siellä näkyvät pikkuystävät eivät todellakaan muutu tosiksi.
Se pulloposti harvoin löytää oikeaa osoitetta.
näitäkin viestejä : )
Sitääkö piti onnitella-Onnea nyt myöhästyneesti.
Olet suloinen :)
Ja vieläkin haaveilen meistä,jestas ;)
että onnittelit - vaikka sitten näin viiveellä :)
Oletko ystäväni onnellinen?
menemään haaveilussa pidemmälle kuin kukaan muu nainen koskaan aiemmin oli saanut...
tehty niistä haaveista totta??
että se olisit sinä niin silloin olisin onnellinen - kanssasi vielä enemmän. :)
Ei se en ollut minä mutta yritä sinä olla onnellisempi jun se en ollut minä.
onnellinen ilman sua? Se on sekä teoriassa, että käytännössä mahdotonta. Tietty onnellisuusvaje on koko ajan olemassa.
kerroit mulle haaveistasi, joihin mä en voinut mitenkään kuulua ja vastasit johonkin mun puheisiin mut torjuvasti. ja mä päätin luottaa siihen, mitä sä sanot. Et sä halua mua.
Mä en pystynyt lähtemään ja katsomaan. olin heikko monestakin syystä ja epävarma - kaipasin aina häilyvänä olleeseen olemiseeni varmuutta. Mutta saatoin silloin luetella sata asiaa, joita sussa rakastan ja voisin vieläkin luetella. Enkä ole koskaan halunnut ketään niin paljon kuin sua. Uneksin..
Tiedätkö muuten, mikä on suloisin muistikuvani susta? Se, kun kerran istuit mökillä sängyn laidalla juuri heränneen näköisenä, tukka pystyssä. Näin sut oviaukosta ohi kävellessäni. Se oli ihana näky.
Nyt en enää ole ihan varma, tunnenko sut niin hyvin, kuin luulin. Mutta rakkauttani suhun arvostan.
sitä, että tunnistit mut vai että et?
Ehkä tunnistit, ehkä et. Siivosin sähköposteja. Tuli vanhoja viestejä eteen. Ei sentään näissä tunnelmissa enää. Aurinkoista kesää:)
Tämä vuosi on alkanut levottomin ja ahdistunein mielin, alakulo selkäreppuna ja
itsesääli taskumattina, josta rohkaisuryyppyä mokomakin vajavainen luulee
saavansa. Tainnuttaa sen tahtoisin ja kovaan kallooni takoa tahdonvoimaa.
Vitsalla kurittaisin ja laudan köyttäisin selkärangan tueksi.Ikäväni sinuun köyttäisin. Otin kirjan,suljin silmät ja annoin kohtalon tarjota elämänviisauden ja hetken sanat
tuntuivat aukeavan ja edelleen sulkeutuvan. Niinkuin tämäkin: Et tiedä mitään,
jos vaistosi ei ole samaa mieltä. Päivänselvää..mutta se vaisto, se vaisto..se
on niin sekaisin, että siitä ei ole kompassiksi, ellei halua nimenomaisesti
päästä Pohjois-Kaloteille mursuja viihdyttämään. Oink oink. Mikä on ihminen?
mikä niin? ihmettelisi. Katselisi viisaasti pää kallellaan silmin, jotka eivät
ole rikki. Nyt olen jo tyhmempikin kuin mursu. Vaihtaa voisin hetken paikkoja
kanssasi.Jäisessä vedessä pyrstöä uittaisin ja silmät pyörillä katselisin. Ja
miettisin pyöriäinenkö sittenkin olen, luotu kuumaan ja aurinkoon. Ja kompassi
pyörisi oman napansa ympäri nauraen kohtalon tuulille, navoille jotka toisiaan
hylkivät, kunnes paikoilleen missä, miten ja milloin, loksahtavat. Pyöriäisenä,
mursuna taivaalle töllistelisin, jäätynyttä kuprua jäässa ihailisin, ryhävalaan
vieressä hengelläni leikittelisin. Emmin pitäisikö pyörteet väistää vai uida
tasaisesti kroolia.
T.kas kas
Et ole mun tyyppi. Mikään tässä kirjoituksessa ei oikein viittaa siihen.
Mut onnea matkaan, toivottavasti ajatus ja välit häneen ja elämä selkiytyy!
tunnemylläkkä oli nähtävästi:) Mandylle meni terveisiä. Ei ehkä toivottuja kuitenkaan.
Minkä kirjan otit??