halusin tuoda esille tällaisen asian, että miten teillä muilla on vaikuttanut imetykseen muiden epäilyt/kommentit maidon riittävyydestä??
itselläni esikoisen kohdalla imetys loppui melko lyhyeen luultavasti juuri tämän takia.
anopin kommentit "lapsihan näkee nälkää, ei se saa tarpeeksi ruokaa tai ei sillä pelkällä rintamaidolla nälkä lähde" mursivat itsetuntoni imettäjänä ja rupesin itsekin uskomaan että vauvani ei saa tarpeeksi maitoa, eli korviketta kehiin vaan..
nyt toisen lapsen kohdalla olen hiukan viisastunut ja ehkä osaksi myös siksi, että olen hankkinut myös enemmän tietoa imetyksestä, on imetys tällä kertaa onnistunut paljon paremmin, eikä ole tarvinnut korvaa lotkauttaa muiden epäilyksille. itse tiedän että maitoa tulee ja vauva on tyytyväinen ja kasvaa hyvin, niin mitäs siihen muut on mitään sanomaankaan!
itselläni esikoisen kohdalla imetys loppui melko lyhyeen luultavasti juuri tämän takia.
anopin kommentit "lapsihan näkee nälkää, ei se saa tarpeeksi ruokaa tai ei sillä pelkällä rintamaidolla nälkä lähde" mursivat itsetuntoni imettäjänä ja rupesin itsekin uskomaan että vauvani ei saa tarpeeksi maitoa, eli korviketta kehiin vaan..
nyt toisen lapsen kohdalla olen hiukan viisastunut ja ehkä osaksi myös siksi, että olen hankkinut myös enemmän tietoa imetyksestä, on imetys tällä kertaa onnistunut paljon paremmin, eikä ole tarvinnut korvaa lotkauttaa muiden epäilyksille. itse tiedän että maitoa tulee ja vauva on tyytyväinen ja kasvaa hyvin, niin mitäs siihen muut on mitään sanomaankaan!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ensimmäisen lapseni kanssa olin paniikissa että riittääkö maito ja itse asiassa luuluin ettei riitä. Sittemmin olen ottanut sen kannan että uskon vain terveydenhoitajaa. Kun meille synty alta kolmikiloinen vauva, terveydenhoitaja kävi pyynnöstäni punnitsemassa vuvan minta kertaa viikossa ensimmäisen parin viikon ajan. Näin sain varmuuden että vauva kasvaa. Mutta vauva voi kyllä haluta olla tissillä lähes koko ajan. Se on ihan normaalia. Eli imetä aina kun vauva vaan haluaa. Ja usko vain terveydenhoitajaa ja jätä muiden ihmisten kommentit omaan arvoonsa! Kyllä neuvolassa puututaan asiaan heti jos lapsi ei tarpeeksi kasva!
Ootteko huomanneet että tietyn sukupolven naiset suhtautuvat väheksyvästi/kielteisesti imetykseen? Oma äitini (syntynyt -36), joka on kolme lastaan synnyttänyt 60-luvulla, oli sitä mieltä, että rintamaidolla ei voi vauva kasvaa, muusia tarvitaan heit eikä vasta puolivuotiaana, vetistähän tuo maito on jne... Sittemmin päivitteli kun laihduin (YESSS!!!) imetysaikana (Vauvahan imee sinut kuiviin!!!), vauvantahtinen imetys oli ihan uskomatonta ym. Kun asiasta tarkemmin kyselin, kävi ilmi, että meitä omia lapsiaan on imettänyt n. 1 kk kutakin, nekin etupäässä korvikkeen kanssa. Silloin vauvat tuotiin tietyin välein synnytyssairaalassa syömään, ja kotonakin kiellettiin rintaa antamasta liian usein. Ei ihme että imetysajat olivat tuolloin 60-70-luvulla varsin lyhyitä, jos imetys ylipäänsä käynnistyi. Syvään taisi iskostua nykymummeille käsitys, ettei rintamaidolla pärjää.
Minä piupaut annoin kommenteille, ja olen kolmea lasta imettänyt yhteensä 30 kk.
hyvin monenlaisia. 1960- ja 1970-luvun alussa oli äitiyslomakin vain kuusi viikkoa synnytyksen jälkeen. Sitten piti mennä töihin ja lapsi jäi kotiapulaiselle tai perhepäivähoitajalle.
Moni äiti jäi kuitenkin kotiäidiksi ja imetti pitkään. Itsellänikin vanhimmat lapset syntyivät 70-luvun alussa, mutta imetin heitä silti puolitoistavuotiaiksi.
Kiinteätä ruokaa aloitettiin vauvoille syöttää kahden kuukauden ikäisenä, ja 3-4-kuiset popsivat perunamuusia ja banaanimössöä jo täyttä päätä. Vauvoille annettiin myös appelsiinimehua, jota puristettiin sitruspuristimella. Ruokintaohjeet muuttuivat vuonna -74, jolloin kiinteitä alettiin taas syöttää entistä myöhemmin.
mun kaikki 4 lastani ovat aloittaneet potun syönnin kolme kuisena ja siihen loppu vatsa kivut ja sain tyytyväisen lapsen ei tietenkään heti kokonaisia aterioita vaan pikkuhiljaa totuttelemalla yhtenä viikkona yks teelusikallinen ja pikkuhiljaa lisäsin tietty suolaa en käyttäny ja laitoin potun sekaan tuttelia hyvin ovat kasvaneet eivätkä ole mitään traumoja siitä saaneet eli piut paut vaan enkä todellakaan ole mummoiässä kaukana siitä