Seurustelu

1) jotkut ruoat erilaisia, joitakin sano ei osaa (vaikka muuten puhunkin espanjaa), espanj. ei osaa suomea ja jos esim. haluu vaihtaa työpaikkaa on esteenä suomi
2)flirtti vaihe: sama kuin suomal. treffiaika: erittäin kohteliasta, jyrkästi ei saa suomalainen sanoa asioita espanjalaiselle. Suerustelu sama kohteliaisuus. avoliitossa edelleen loukkaantuu, jos ei olla kohteliaita. Tosin taitaa olla että minun avomieheni on siitä kohteliaammasta päästä.
Kuvitellaan että espanjalainen mies aukaisee aina oven, antaa istuimen naiselle, kantaa taakat (espanjassa tämä yleistä ainakin sisä-Espanjassa). En allekirjoittaisi tuota: meillä ei ainakaan.
3)ei lapsia => ei tietoa
4)matkustellaan, puhelimessa joka viikko (vanhempien taholta pakollinen soitto joka viikko!!) HArmi, että hyvät ystävät jääneet espanjaa (ne on tosi hyviä). Suunnitellaan välivuotta töistä espanjaan kavereiden lähettyville tai riippuu mitä nyt saa järjestetyksi.

1. Kulttuurieroja on todella vähän meidän kohdalla. Tuntuu että katalaan-suomenruotsalainen suhde toimii hyvin. Kielimuuri koostuu lähinnä minun äidinkielestäni ruotsista sekä mieheni äidinkielestä katalaanista. Espanja puhumme molemmat. Mies yrittää opiskella ruotsia minkä ehtii työnsä ohella.

2. Samalla laillahan tuo niinkuin edelliset suomalaiset miesystäväni. En ole huomannut suurempaa eroavaisuuksia. Yksi voisi tosin olla tämä romanttisuus. itse en ole kovin romanttinen, toki vuosien varrella muuttunut vähän enemmän siihen suuntaan. Aluksi se tuntui lähinnä huvittavalta ja oudolta hehe.

3. Meille ei ole vielä siunaantunut lapsia.

4. Tällä hetkellä minä olen Suomessa opintojeni takia. Asunto meillä on Espanjassa ja mies on työnsä puolesta siellä. Espanjassa molempien ollessa niin soitellaan, netin kautta yhteyksissä ja noin kerran tai kaksi vuodessa käydään Suomessa. Myös sieltäpäin tulevat käymään meillä.

Tassa vastauksia meidan suhteesta:

1)Millaisia kulttuurieroja ja mahdollisia kielimuureja on tullut suhteessa esiin

- Kulttuurieroja meidan suhteessa ei juurikaan ole tullut esiin; suomalainen ja katalaanikulttuuri ovat aika lahella toisiaan. Lisaksi satun itse olemaan todella perhe- ja sukulaiskeskeinen suomalainen (ja pidan myos poikaystavani perheesta/sukulaisista, ja heitakin on kiva nahda viikoittain). Lisaksi ruokailu/illallinen on minullekin lahes paiva tarkein tapahtuma, jota kiva suunnitelma hyvin ennakkoon. Eli naista kahdesta kompastuskivestakaan ei tullut ongelmaa meidan suhteessa.

Kielimuureja on sen suhteen, etta isovanhempani puhuvat ainoastaan suomea, ja poikaystavani perheessa taas kaytetaan katalaania kotikielena. Nyt olen onneksi jo oppinut sen verran katalaania, etta pysyn keskusteluissa mukana... ;)

2)Miten espanjalainen näkee/kokee suomalaisen "flirtti"vaiheessa, treffiaikana, seurustelussa sekä avo-avioliitossa

Mielestani meidan flirttivaiheessa/treffiaiakana ei ollut mitaan isompia eroja. Mies tietenkin tarjoaa, avaa ovet, kantaa kauppakassit ym., mutta tahan olin jo tottunut asuessani pidempaan muualla Keski-Euroopassa, ja olisin luultavasti loukkaantunut, jos asia ei olisi ollut nain.

Nyt elellaan avoliitossa, ja poikaystavani pitaa siita, etta sanon asiat suorempaan kuin paikalliset. Kotityot ym. jaetaan tasan automaattisesti, kun molemmat kayvat toissa ja poikaystavani on kasvatettu hyvin (silittaa, luuttuaa lattioita, pyyhkii polyja ym. siina kuin minakin).

3)Miten kulttuurierot vaikuttavat lapsien syntyessä parisuhteeseen

Meilla ei viela ole lapsia.

4)Millätavalla eletään kahden maan välillä (mm ystävät ja perhe)

Taalla pidetaan tiiviisti yhta poikaystavani perheen kanssa. Kavereista nahdaan seka minun etta hanen yhdessa ja erikseen. Omaa perhettani taas kaydaan katsomassa lomilla pari kertaa vuodessa (itse matkustan yksinani viela muutaman kertaa tuon paalle), ja omat vanhempani/sukulaiseni/ystavani kayvat Suomesta taalla.

Tassa naita... Ihan hiremuisesti en valitettavasti keksinyt mitaan kulttuurieroja.

Vähän tietoa meistä; mies espanjalainen minä suomalainen, asutaan kataloniassa mutta miehen vanhemmat on keski-espanjasta joten kotikieli meillä on espanja. Yhdessä oltu 5 vuotta, naimisissa pian 3.

1)Alussa tietysti enemmän kun itse en osannut Espanjaa kunnolla oli sekaannuksia. Nykyään ehkä häiritsee tietyt sanonnat esim. El rio muere aqui, suoraan käännettynä "joki kuolee tähän" vaikka se tarkoittaa tietysti että, "joki päättyy tähän" siis kuolemaan vertaus jotenkin "inhottaa" :-P


2)Ei tässä tosiaan mun mielestä muuta eroa ole kun se tosiaan kuten annaleena sanoo että, mies tietysti tarjoaa kaiken (illalliset, leffat jne) siis treffi aikana. Kiitosta olen ehkä saanut suorasukaisuudesta, ja siitä että, en pienestä suutu. En soittele äidille kun on ongelmia vaan ne selvitetään kahdenkesken. Meilla mies tekee kotityöt siinä missä minäkin, eli ei tyypillinen espanjalainen kuitenkaan ;-) Moni kaverin mies ei osaa esim keittää, siivota, pestä pyykkiä....

3) Ei ole lapsia.

4)Mies tykkää käydä lomalla suomessa, mutta se joka elää kahden maan välillä olen minä koska asumme kuitenkin pysyvästi espanjassa. Vanhemmille soittelen kuussa n. kolme kertaa. Veljen kanssa "mesetetään", kavereiden kanssa meilaan tai "mesetän". Suomessa ollessa käyn sukulaisten/kavereiden luona mielelläni kylässä. Käyn Suomessa pari krt. vuodessa. Meillä käy myös paljon vieraita Suomesta.