vain hoidoissa käyvät kirjoittaa.on helpompi seurata ,eripalstalle jo toipneet!
jos
diagnoosi
331657
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
ihan ikioman palstan?
että molemmat kirjoittavat tänne ? Hyödyllistä tietoa,ja kokemusta saa,ja eiköhän tänne mahdu molemmat ?
sen sanot,Lpolku,kaikille vain oma palsta,ei kukaan häiriinny toisen tyhmistä kirjoituksista. Ja saa mieleisiä vastauksiakin,kun itse itselleen vastaa.
vai pitäskö eritellä vain sytoissa käyvät,säteissä käyvät,toipilaat, niin,minulla ja Raspikurkulla on suunilleen sama aika hoitojen loppumisesta,jos samalle palstalle sovittas,,ei sittenkään,meillä on eri syöpä,,ja kai sekin vaikuttaa,että eri sukupuolta olemme,,tätähän voisi jatkaa loputtomiin.
Sain tänään viidennen tiputuksen ja yksi varma
ja yksi kysymysmerkillä oleva tiputus edessä.
Aattelin kyllä seurata palstaa vielä ainakin
jonkun aikaa kun hoidot ohi.
Ei ainakaan mua häiritse, ketkä kirjoittelee.
Päinvastoin on mukavaa kuulla kuinka heillä,
joilla hoidot on jo ohi menee.
Vois aina laittaa "ei kaivata hoidettujen kommentteja"...niin pysymme poissa. Jookos? =)
Hilpeätä helluntaita...=)
Milles palstalle näitä "toipuneita" ajaisit? Ja miten voi tietää onko toipunut vai ei? Saat nimittäin Nobelin palkinnon ihan varmasti jos sen pystyt kertomaan.
Nimim. 14 vuotta sairastanut
Jos hoidoistasi on viisi vuotta, ja syöpä on remissiossa, olet selvinnyt. Raja on 5 vuotta, hyvin yksinkertaista.
Ne viiden vuoden ja kymmenen vuoden rajapyykithän on vain lääkäreiden tilastollisia rajoja, joiden avulla seurataan uusiutumia, kuolemia ja taudittomia aikoja.
Toki residiivin todennäköisyys pienenee, mitä kauemmin tauditonta aikaa on takana, mutta it's not over until it's over..
Antaa kaikkien kirjotella vaan, sitä paitsi juuri niiden juttuja välillä kaipaakin, jotka ovat hoitonsa saaneet ja terveen kirjoissa puksutelleet sen jälkeen.. Se on sitä vertaistukea parhaimmillaan!
vasta alussa. ei ole kiva kuulla,että hoiton jälkeen masentuu.asia kerrallaan.
No ei kai kaikki masennu? Toisaalta masennus kuuluu syöpäsairauksiin, puolet sairastuneista kärsivät myös masennuksesta.
Niin se vain on, me reagoidaan eri lailla sairastumiseen ja hoitoihin. Ei se tarkoita että sulla menee samalla tavalla kuin jollain toisella. Koita nyt vain olla suvaitsevaisempi, tulet huomaamaan että se auttaa sua itseäsi sairautesi käsittelyssä.
Vaikeetahan sullakin tuntuu olevan, kun kaikki pyörii vielä vain sinun sairautesi ympärillä. Mutta meitä on kuule tuhansia muitakin..
olen kiitollinen,että olen hoidot saaneilta kuullut miten heillä on mennyt.On helpottavaa,kun vähän tietää mitä tuleman pitää.
heidän,jotka ovat hoidoissa.en pelottelua miten rankkaa on ollut hoidoissa.
ole huomannut,että me hoidot läpikäyneet olisimme pelotelleet ketään,hoito ajoista kun ei enää paljoa edes muista. Ja tuosta masennuksesta,jos tarkoitat minua. Siihen minun kohdalla vaikutti paljon myös se,että puolisonikin sairastui syöpään. Ei läheskään kaikki syöpäläiset masennu,kaksi siskoani on sairastanut rintasyövän ,he käyvät vielä kontrolleissa,mutta elävät normaalia elämää,sen kummemmin masentelematta. Kaikkea hyvää sinulle!
Naurettavaa höpinää.
Sairastuin kolmannen kerran, kun edellisestä oli kulunut kymmenen vuotta.
Poikkeus vahvistaa säännön, mutta viiden vuoden raja on merkitsevä.
Lähde:käypähoito.fi/
Lähes 85 % uusiutumista tapahtuu viiden ensimmäisen vuoden kuluessa diagnoosista, mutta uusiutuma voi ilmaantua kymmenen, jopa kahdenkymmenen vuoden kuluttuakin!!!!!!!!!
No ei ole mikään uutinen. Kiitos vaan.
tiedä joka ikinen syöpään sairastunut.
Ongelmahan on vain se, ettei tiedä kuuluuko siihen "hyvään" vai huonoon porukkaan. Kerropa se, niin autat paljon enemmän.
menee ensi viikolla leikkaukseen. Hänen ensimmäisestä syöpäleikkauksestaan on viisi ja puoli vuotta!
Viiden ja puolen vuoden aika ei ole harvinaista, kuitenkin epätodennäköisempää. Olen huomenna palstalla, opiskelijan ominaisuudessa, huom!
kerrot täällä asioita, jotka ovat useimmille meille rintasyövän sairastuneille itsestäänselvyyksiä tai ainakin tuttuja asioita.
Toisaalta kerrot asioita ( syöpä uusiutuu ensimmäisen viiden vuoden aikana?) joiden varaan emme voi todellakaan elämäämme rakentaa.
Kerran syövän sairastanut saa koko loppuelämänsä olla varuillaan, tarkkailla jokaista kyhmyä ja ihomuutosta.
Lukematta koko ketjua, kysyn, minkä alan opiskelija olet ja kauanko olet alaa opiskellut?
Jokainen syöpä on yksilönsä, saman ihmisen syövätkin ovat erilaisia.
Lääkärit joutuvat tekemän ratkaisuja, olematta itsekään varmoja kuin olisi pitänyt tehdä.
Minulta poistettiin kaikki imusolmukkeet,- turhaan sanoi joku, koska syöpä ei ollut levinnyt imusolmukkeisiin. Itse olen operaatiosta hyvilläni ( vaikka se rajoittaakin nyt tekemisiäni) eipähän tarvitse pelätä että syöpä leviäisi kainaloon.
Jossittelu tällaisissa sairauksissa on turhaa.
Kaikkein parhaita esimerkkejä ovat ihmiset, jotka ovat elossa vielä sen viiden, jopa kymmenenen tai kymmenien vuosien kuluttua!
Heistä me "vastasairastuneet" saamme voimaa ja jaksamme aina yhden päivän eteenpäin.
Opiskelen lääketieteellisessä tiedekunnassa Turussa, olen suorittanut joka ainoan neljännen vuosikurssin tentit hyväksyttävästi, ja olenkin kesätöissä yliopistollisessa keskussairaalassa. Valitettavasti olen niin väsynyt työvuoron jälkeen, että menen punkkaan.
Hyvää vointia!
Itse työskentelen Lääketieteellisessä tiedekunnassa Turussa, eli eipä se kirjaviisaus silti sinusta syöpäspesialistia tee!
Kannattaa sinunkin suorittaa ne opinnot ja työharjoittelut loppuun ja ryhtyä vasta sitten väittelemään potilaiden kanssa. Nämä neuvot ihan vaan kaikella ystävyydellä, kun siellä lääkiksen käytävillä ja luentosaleissa teitä opiskelijoita seurailen.
Tavataan hoidoissa ja pysyhän lestissäsi.
Pysytään vaan molemmat lestissämme, mutta älä unohda olevasi vielä raakile tuon hoidon suhteen.
Syöpäpalstalla ärhentelemässä potilaille jos kerran itse olet terve? Minkähänlainen lääkäri sinustakin tulee?
ihan samaa. Tässä jo aikaisemminkin käytiin useampi keskustelu siitä, että tämä palsta on muuttunut joidenkin kirjoittajien seurustelupalstaksi. Hyvähän se on, että on ihmisiä joiden kanssa vaihtaa kuulumisia. Mutta jos meitä, jotka haluaisimme palstan, jossa keskustellaan vain syövästä, on yhä enemmän, pitäisikö tehdä jotain...?
Avatkaa keskustelu toivomastanne aiheesta. Mitään ei saavuteta sillä että maristaan MUIDEN keskusteluista.
Miksi ette siis itse keskustele? Aika harhaista ajatella, että kävisit täällä vain lukemassa keskusteluja omista asioistasi.
Etkö ymmärä, että täällä ei mikään tule tarjottimella, vaan keskustelu on avattava ihan ITSE.
jatkuvat pattipohdinnat, että patti siellä tai täällä, kertokaa onko syöpää. Pattipelkoisille voisi olla oma palstansa.
Sellainen on kyllä tälle palstalle sopivaa keskustelua, jos hoidoista yms. keskustellaan ja välillä vähän aiheen vierestäkin, koska vertaistukeahan täältä ollaan kait hakemassa?
pikemminkin päinvastoin. Sellaisen kysymyksen takana voi olla iso hätä!! Ei pitäisi unohtaa sitä!
Eihän se keneltäkään ole mitään pois, jos sellaiseen kärsivällisesti ja ystävällisesti jaksaa vastata eli kehottaa menemään lääkäriin, jos ei muuten saa rauhaa.
Minusta "aiheen vierestä keskustelu" ei ole vertaistukea, ei ainakaan, jos sitä on tässä mittakaavassa ja tähän tyyliin ja tasoon kuin täällä sitä viime aikoina on ollut. Mielestäni jotkut kyllä harjoittavat nykyään sitä jo hieman provosoivastikin, joka tuntuu vain typerältä ja äärettömän lapselliselta.
Vertaistuki on vertaistukea sairaudessa, joka täällä on syöpä, ei esim. kippis-jutuissa tai säätiedotuksissa tai vastaavissa epäasiallisissa höpötyksissä.
ärsyttää kirjoitukset niin eihän ole pakko lukea ?
kun ei ole mitään muuta vastausta pattipelkoisille, että menkää lääläriin. Vaarallista mennä diagnosoimaan kenenkään täällä toisen tilannetta.
täältä mitään diagnoosia odotakaan, jonkinlaista henkistä huojennusta varmaan, yrittävät löytää johtolankaa muiden kokemuksista. Lääkäriinhän se on loopujen lopuksi mentävä, mutta ehkä se helpottaa vähän mieltä jos joku sanoo "minulla oli samanlainen mutta ihan vaaraton".