Tätä palstaa lukiessani huomasin, et itellä on tainnut olla "väärä" käsitys bulimiasta. Jotenkin sen on ajatellut niin, että bulimikot ahmivat vain herkkuja ( korkeintaan sipsipussi tai muutama suklaapatukka), ruokaa syödään normaali määrä. Luulen, että monet ajattelevat näin. Itellä ei ole syömishäiriötä, joten vaikea käsittää tätä sairautta. Tuli mieleen, että bulimiaa ja alkoholismia voidaan melkeimpä verrata keskenään. Jotenkin aivan säikähti, kun luki kirjoittajien juttuja, ja varsinkin sitä, miten kokonaisvaltaista sairastaminen on. Joku saattaa ärsyyntyä, kun tällaista kyselee, mutta eikö ahmimiskohtausta voi hillitä? ottaako se niin vallan? Samaan tapaan kun alkoholistilla " join pullon olutta ja siitä lähti ryyppyputki". "Söin jäätelöä ja siitä alkoi koko viikonlopun ahmimis/oksennuskierre?". Sitä on vaikea kuvitella, miten syömishäiriö ottaa niin vallan. Mielenterveys, fyysinen kunto ja varmaan talouskin on koetuksella.
Tsemppiä ja voimia kaikille!
Tsemppiä ja voimia kaikille!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Osuit asian ytimeen. Ainakin minun kohdallani.. Juuri niin, että jos vähän ottaa ruokaa, niin sitten ei osaa lopettaa...
Ja se ruoka on koko ajan mielessä ja rahaa kyllä menee... Mutta kaupassa ollessa sitä ei mieti vaan ahmittavaa on saatava. (monesti laskut unohtuu...)
Alkoholismi on sairaus ja tämä on sairaus
Ruoka aiheuttaa aivan samanlaista riippuvuutta kuin esim.alkoholi, huumeet, tupakka, seksi, pelaaminen, jne... Kaikille yhteistä on se, että se lievittää oireita, tyypillisesti masennusta ja ahdistusta, mutta taustalla on myös esim. pakkoneuroosia, varsinkin bulimiassa.
Kuten oivalsit aivan oikein, bulimia on hyvin kokonaisvaltainen sairaus, joka ei todella ole vain pientä herkkujen ylensyöntiä silloin tällöin, vaan vakava psykofyysinen sairaus, joka pahimmillaan johtaa kuolemaan.
Piti vielä vastata kysymykseesi eikö ahmimista voi hillitä, niin siihen voin vastata vain omasta puolestani, että jonkin verran pystyn siihen vaikuttamaan, mutta tähän asti aika heikosti, sillä ahmin ja oksennan 1-3 krt päivässä, mutta vähintään kerran ja tyypillisesti 2 kertaa.
Haluan todella jo eroon tästä, sillä olen jo mielestäni aika heikossa kunnossa, vaikka ulkopuoliset eivät sitä välttämättä huomaa, paitsi sillä että olen laihtunut aika paljon. Olen jo lievästi alipainoinen ja pelkäänkin kokoajan sairastuvani anoreksiaan, sillä bulimiani on vaihtunut bulimareksiaan, ja se on enää "askeleen" päässä anoreksiasta.
En enää kestä tätä jatkuvaa ahmimista, olen alkanut siis tekemään niin, että yritän syödä mahdollisimman vähän, mutta sitten kun on pakko syödä, yritän syödä maltillisesti, mutta silloin "se" iskee, enkä pysty lopettamaan. Ahdan mitä tahansa sisälleni kuin kone, ja lopetan vasta kun olen täysi tai kun on kulunut 30-60 minuuttia ( en halua että kaikki ehtii imeytyä, sillä pelkään lihovani..)
Ruoka täyttää tyhjyyden ja arvottomuuden tunteeni ja saan siitä lohtua masennukseeni. Kaikki juontaa juurensa ainakin minulla aina lapsuuteen asti ja sen jälkeen pitkin elämääni sattuneisiin tapahtumiin, joihin en ole pystynyt vaikuttamaan.
Kaikkein pahinta on se, että en ole mikään tyhmä ja tajuan tilanteeni todella hyvin ja joka kerta ahmiessani ajattelen aina miten sairasta tämä on, mutta en vain jotenkin pysty estämään itseäni...:(
Kuulostaa niin tutulta... Tänää en ole oksentanu ku en ole syönykää... eka päivä varmaan kahtee kuukautee taas. Kamala mielihalu syödä koko ajan eikä saa unta. Mä ahmin ja oksennan päivittäin yleensä siis ja ahmin n. 15 minuuttii. Mä syön niin nopee itteni täytee et ei ehtis imeytyy ja oksennan heti ku käy ahistaa mahaa...
Mulla bulimia ei ole vielä ehtinyt niin pahaksi että oksentelu olisi joka päiväistä, mutta kun on huono päivä ja istuu kotona niin tulee sellainen olo että on pakko ahmia kaapit tyhjiksi eikä sitä pysty lopetamaan ennen kuin maha on täynnä.Ja kun ei halua lihoa niin on pakko mennä oksentamaan. Kyllä se juontaa juurensa lapsuuteen ja siihen vaikkuttaa myös murros iän itsetunto raumat sekä tyytymättömyys omaan itsensä. Minua on liikunta jonkin verran auttanut, mutta kun on kyllästynyt juoksemaan itseään henki hieveriin niin siitä taas vähän masentuu ja alkaa taas ahmia ja joutuu taas keirteeseen. Kyllä sen tietää että väärinhän tämä on mutta siitä on vaikea päästä irti jokaine päivä on taistelua jos haluaa pysyä ilman kierettä. kyllä tää oikeesti on täyttä paskaa eikä siitä itsetunto parane se on itsensä huijaamista. Todellakin verrattavissa alkoholismiin.
Eräällä ystävälläni oli joitakin vuosia sitten "oireita" bulimiasta. Ei kuitenkaan vienyt mennessään, vaan aikanaan loppui. Sain sen käsityksen, että tyttö söi herkkuja ja ne oksensi pois. Mitään hillittömiä ahmimiskohtauksia ei tullut, eikä oksentanut syömäänsä ruokaa. Kelpaako syötäväksi ihan mikä tahansa? Jos rahat loppuvat,( ilmeisesti satoja euroja menee kk ruokaa) ruokaa saatetaan myös varastaa? Sori, kun kyselen, mutta sairauden vakavuus yllätti mut! Sitä jotenkin ajatteli, että se olisi konrolluidumpaa. Tuntuu kauhistuttavalta ajatella, että itsensä ahmii niin, että paino saattaa nousta seuraavana päivänä viisikin kiloa ja olo on turvonnut. Jos syö pakonomaisesti vaikkapa tunnin, eikö vatsa kipeydy ihan älyttömästi ja tule tunne, että vatsa repeää samanten huono olo jo syödessä?
Sillon kun ahmimiskierre on päällä, niin ruokaan menee paljon rahaa ja myös herkkuihin ja karkkiin, mutta minä en pystyisi ikinä varastaa. Raha pitää vaan jostaki repiä. Mulle syötäväksi kelpaa hyvät ruuat ja kaikki herkut..niitä sitten käy ostaa vaikka lisää jos loppuu. kun sanoit että " Jos syö pakonomaisesti vaikkapa tunnin, eikö vatsa kipeydy ihan älyttömästi ja tule tunne, että vatsa repeää samanten huono olo jo syödessä?" maha on täysi mutta on vaan pakonomainen tarve ahmia..mutta itellä mulla on ainaki mahalaukku niin venynyt, että sinne kyllä mahtuu älyttömät määrät ruokaa..maha tottuu äkkiä! Mulla on myös tullut mahan venymisestä pari "raskausarpea", onko kellään muulla tullut?
en uskonut vielä vuosi sitten, että en pystyisi lopettamaan. nyt vain häpeän ja vihaan itseäni, koska aina lupaan itselleni, etten enää koskaan oksenna ja kuitenkin löydän itseni päivittäin wc-pöntöltä laattaamasta. se on oikeasti riippuvuus. en voi lopettaa jos aloitan, oksennan vaikka söisin tavallista ruokaa. joskus 4 palaa ruisleipääkin on liikaa. :< olen 17 vuotias ja painoni on laskenut alle 40 kilon, valehtelen lääkäreille, etten tiedä miksi laihdun, joudun käymään painokonttrolleissa, kuukautiset ovat loppuneet yli puoli vuotta sitten ja joudun syömään hormonilääkkeitä, jotta ne tulisivat. kenellekkään en pysty kertomaan ja pelkään terveyteni puolesta ihan oikeasti. en tiedä miksi teen tätä, haluan vain olla laiha.