Pieni koirani on nyt 1v. 8kk.
Koirien kanssa tulee hyvin toimeen, ja ihmisten kanssa jotka tuntee.
Ongelmat tulevat pihalla kun vieraat ihmiset tulevat silittämään tai tarjoamaan kättään, koira murisee eikä pidä vieraiden ihmisten lähentymisyrityksistä. Tottakai aina sanon että koira on arka, eikä sitä pidä lähestyä vieraiden, mutta jotkut tulevat lähelle siitä huolimatta. Olen yrittäny antaa vieraiden tarjota namia, odottaa rauhassa.. mennä itse ensin tutustumaan jne.Mutta koira ei vaan pidä siitä että sitä katsotaan tai sille puhutaan. Se ei välitä vaikka vieraita olisi lähelläkin... niin kauan kun nämä eivät kiinnitä siihen mitään huomiota. Miehien kanssa tilanne on paljon pahempi. Muutaman kerran on käynyt että vieraat jotka äkkinäisillä liikeillään saaneet koiran todella pelästymään, haukkumaan ja murisemaan.
En usko että meillä on johtajuus ongelmaa, mutta miten saisin koiran luottamaan itseeni niissä tilanteissa? Tottelevaisuus käskyt eivät toimi, ja yleensä tilanteeet ovat niin yllättäviä että ainoa keino on kiristää hihnaa.. mikä on tietenkin väärin. Tilanne alkaa jo olla melkein agressiivinen, mutta pakko on hissillä ja ovista kulkea, eikä tiedä kuka sieltä tulee vastaan kättä tarjoten.
Voin myöskin sanoa että tämä koira ei ole hirveän kiinnostunut makupaloista, joten olen koittanut harjoitella seuraamistä pallolla, melkein yhtä huonoin tuloksin..
Toinen ongelma on se että jos olemme kylässä ja niin koira saattaa hypätä yhtäkkiä ylös ja ruveta haukkumaan huoneeseen astuvaa miestä. Tämän ongelman tiedän johtuvan siitä että ex-appiukolla oli tapana haukkua ja villitä koiraani kun se oli pieni... kielloistani huolimatta.
Omistajassa on aina vika, tiedän... Mutta osaisiko joku kouluttaa minua siitä mitä pitäisi tehdä? :-)
Koirien kanssa tulee hyvin toimeen, ja ihmisten kanssa jotka tuntee.
Ongelmat tulevat pihalla kun vieraat ihmiset tulevat silittämään tai tarjoamaan kättään, koira murisee eikä pidä vieraiden ihmisten lähentymisyrityksistä. Tottakai aina sanon että koira on arka, eikä sitä pidä lähestyä vieraiden, mutta jotkut tulevat lähelle siitä huolimatta. Olen yrittäny antaa vieraiden tarjota namia, odottaa rauhassa.. mennä itse ensin tutustumaan jne.Mutta koira ei vaan pidä siitä että sitä katsotaan tai sille puhutaan. Se ei välitä vaikka vieraita olisi lähelläkin... niin kauan kun nämä eivät kiinnitä siihen mitään huomiota. Miehien kanssa tilanne on paljon pahempi. Muutaman kerran on käynyt että vieraat jotka äkkinäisillä liikeillään saaneet koiran todella pelästymään, haukkumaan ja murisemaan.
En usko että meillä on johtajuus ongelmaa, mutta miten saisin koiran luottamaan itseeni niissä tilanteissa? Tottelevaisuus käskyt eivät toimi, ja yleensä tilanteeet ovat niin yllättäviä että ainoa keino on kiristää hihnaa.. mikä on tietenkin väärin. Tilanne alkaa jo olla melkein agressiivinen, mutta pakko on hissillä ja ovista kulkea, eikä tiedä kuka sieltä tulee vastaan kättä tarjoten.
Voin myöskin sanoa että tämä koira ei ole hirveän kiinnostunut makupaloista, joten olen koittanut harjoitella seuraamistä pallolla, melkein yhtä huonoin tuloksin..
Toinen ongelma on se että jos olemme kylässä ja niin koira saattaa hypätä yhtäkkiä ylös ja ruveta haukkumaan huoneeseen astuvaa miestä. Tämän ongelman tiedän johtuvan siitä että ex-appiukolla oli tapana haukkua ja villitä koiraani kun se oli pieni... kielloistani huolimatta.
Omistajassa on aina vika, tiedän... Mutta osaisiko joku kouluttaa minua siitä mitä pitäisi tehdä? :-)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sinun koirasi todella kuulostaa siltä, että se on hyvin arka ja siksi suhtautuu vieraisiin epäilevästi. Et kerro, mikä rotu sinulla on, joten ei voi tietää onko käytös tyypillistä rodulle.
Silti on huomioitava, että koirat ovat yksilöitä aivan samalla tavalla kuin me ihmisetkin. Toiset ovat siis arempia kuin toiset.
Itselläni on kaksi dalmatiankoiraa. Toinen on jo vanhempi, 10 vuotta. Hän on oikein sosiaalinen ja tulee toimeen kaikkien kanssa, myös vieraiden. Nuorempi on reilun vuoden ikäinen, puolestaan arempi tapaus. Häntä pelottavat kaikki tuntemattomammat ihmiset. Olemme kokeilleet hänen kanssaan myös noita juttuja, mitä sinä kerroit kokeilleesi. Eli esimerkiksi sitä, että vieras antaa namin. Se ei toimi kovin hyvin, pelokas käytös jatkuu samaan tapaan ja vieraaseen suhtautuminen on epäluuloista. Tätini mies on yksi näitä henkilöitä, jotka koirasta tuntuvat "uhkaavilta", se on ongelma aina kyläillessä. Olemme kuitenkin sopineet vain niin, että mies ei ole kontaktissa koiraan, vaan käyttäytyy kuin mitään ei olisikaan. Silloin ei ainakaan synny mitään epätoivottuja tilanteita.
Se taas, mistä "uhan tunteminen" koiralla johtuu, luulisi olevan samanlailla kuin meillä ihmisilläkin. Jos koira pentuna saa jostakin tietyn käsityksen, se uskoo siihen jatkossakin. Me otimme joskus koiran, jota oli pentuna lyöty. Se pelkäsi humalaisia ihmisiä ja käyttäytyi agressiivisesti heitä kohtaan. Voisiko koirasi käytös ehkä johtua jostain, mitä se on kokenut?
Ja lopuksi vielä hyvä vinkki; Kannattaa sanoa suoraan vieraille, jotka lähestyvät koiraa, että et halua koiraasi rapsuteltavan. Sen täytyy riittää vieraille, sillä tavalla koirakaan ei koe tilanteita epämukaviksi. Jos kuitenkin haluat, voit yrittää tutustuttaa koiraa vieraisiin tilanteissa, jotka koira mieltää tutuiksi ja turvallisiksi. Saat parennettua välistänne luottamusta tekemällä koiran kanssa paljon erilaisia asioita. Voit vaikka kokeilla koirahierontaa tai agilitya.
Tsemppiä sinulle ja koirakaverillesi!
Koirullini on bichonin ja villakoiran vahinko pentu. Pienenä jo huomasin että se suhtautui varauksellisemmin ihmisiin kuin siskonsa, joten on jonkinlaista arkuutta ollut ilmassa alusta asti. Positiivisilla koira kontakteilla sain ystäväni totutetuksi toisiin koiriin, mutta ihmisten kanssa se jostain syystä on ollut vaikeampaa. Meilläkin käsken ihmisten jättämään koiran omiin oloihinsa, ja olemaan kiinnittämättä huomiota niin kaikki menee hyvin.
Koitan vältää kohtaamisisa ahtaissa rappukäytävissä, ja kättään tarjoavia ihmisiä, mutta joskus minut aina yllätetään.
Se on vaan niin surullista kun iloinen, mahtava luonteinen koira muuttuu tuollaisissa tilanteissa ihan kokonaan. Koira on ollut minulla pienestä pitäen ja ihan pienestä pelästynyt yhtäkkiä liikkuvia, pimeästä ilmestyviä ihmisiä, vaikka ollaan menty katsomaan rauhassa että niissä ei ole mitään pelättävää.
Haluaisin jotenkin voida vahvistaa koiran itseluottamusta ja luottamusta minuun, niin että se ei tunne oloaan epävarmaksi. Joka päivä meillä on 1-2h kävelylenkkejä ja pallon heittoa puistossa... agility ei ole ikävä kyllä olosuhteiden pakosta mahdollista, mutta yhteistä aikaa kyllä on.
Minulla on aikasemmin ollut 3 koiraa ja tämä tapaus on niistä ehdottomasti haasteellisin koulutettava, mutta yritystä löytyy. Kun vain löytyisi se molemminpuolinen hieman kadoksissa oleva luottamus...
Sinä saat vahvistettua sitä koirasi luottamusta sinuun juuri niin että et anna enään yhdenkään ihmisen tulla kumartelemaan ja tarjoamaan kättä koiralle vastoin sen tahtoa. Ihmiset kyllä uskovat kun tarpeeksi tiukasti sanoo.
Isojen koirien kanssa ei ehkä tuollaista ongelmaa niinkään ole mutta pienempiä rotuja on joidenkin pakko aina päästä lääppimään.
Jos koira itse tahtoo mennä jonkun luokse niin menköön. Silloin olisi hyvä jos ihminen kääntyisi sivuttain koiraan päin eikä missään tapauksessa katso suoraan silmiin.
Minun toinen koirani on sellainen joka ei voi sietää kun tuntemattomat katsovat sitä suoraan. Minua se tuijottelee ihan huoletta mutta annas olla jos joku tuntematon vilkaisee sitä, se on samantien jalkojeni takana turvassa.