Vuoroviikkosysteemistä kiinnostuneille positiivisia kokemuksia...;) Aluksi haluan sanoa, että tämä ei sovi kaikille, ei todellakaan! On perheitä, missä isä ei ole paljon osallistunut lasten hoitoon, joten uskon täysin että silloin äidit ei todellakaan halua vuoroviikkosysteemiä erotessaan. muitakin syitä, lasten väsyminen kahden kodin välillä ravaamiseen jne.
Noh, meillä menee näin. Isä on ollut aina lasten kanssa todella paljon ja luotan hänen kykyihinsä hoitaa lapset siinä missä minäkin. Meillä on erittäin hyvät välit isän kanssa, sama kasvatustyyli, asumme 1,5 km päässä toisistamme. Molemmat osallistuvat lasten lääkärireissuihin, harrastuksiin, juhliin...
Painavin syy tässä on se, että lapset itse haluavat tätä. Molemmissa kodeissa lapsilla on kaikki mitä he tarvitsevat, ei tarvitse elää matkalaukkuelämää. On lelut, vaatteet, harrastusvälineet, omat huoneet, ihan kaikki molemmissa kodeissa. Välimatkan lyhyys on hyvä asia, pysyy samat kaverit, päiväkoti, koulut. Lapset tykkäävät kun voivat olla molempien vanhempien kanssa yhtä paljon.
Juttelemme lasten kanssa aina välillä tästä systeemistä, kokevatko he sen rasittavaksi ja aina tulee vastaus että tämä on hyvä juttu.
Ja onhan se mukavaa muutekin, jokatoinen viikko äiti ja isä saavat levätä, harrastaa, käydä ulkona ja ladata akkujaan taas "lapselliselle viikolle". Sitä jaksaa olla lasten kanssa ihan eri tavalla kun on nämä latausviikot välissä ;)
Noh, meillä menee näin. Isä on ollut aina lasten kanssa todella paljon ja luotan hänen kykyihinsä hoitaa lapset siinä missä minäkin. Meillä on erittäin hyvät välit isän kanssa, sama kasvatustyyli, asumme 1,5 km päässä toisistamme. Molemmat osallistuvat lasten lääkärireissuihin, harrastuksiin, juhliin...
Painavin syy tässä on se, että lapset itse haluavat tätä. Molemmissa kodeissa lapsilla on kaikki mitä he tarvitsevat, ei tarvitse elää matkalaukkuelämää. On lelut, vaatteet, harrastusvälineet, omat huoneet, ihan kaikki molemmissa kodeissa. Välimatkan lyhyys on hyvä asia, pysyy samat kaverit, päiväkoti, koulut. Lapset tykkäävät kun voivat olla molempien vanhempien kanssa yhtä paljon.
Juttelemme lasten kanssa aina välillä tästä systeemistä, kokevatko he sen rasittavaksi ja aina tulee vastaus että tämä on hyvä juttu.
Ja onhan se mukavaa muutekin, jokatoinen viikko äiti ja isä saavat levätä, harrastaa, käydä ulkona ja ladata akkujaan taas "lapselliselle viikolle". Sitä jaksaa olla lasten kanssa ihan eri tavalla kun on nämä latausviikot välissä ;)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tätä oli kiva lukea, vaikka alkaakin tursuamaan jo korvistakin tuota vuoroviikkoa :o)
Mukava lukea palstalla positiivisiakin ajatuksia välillä, eikä vain kauheaa vänkäämistä.
on kahden vanhemman välittäminen ja molempien halu olla läsnä. Tapaamismallilla ei ole silloin niin väliä. Se, että pidetään vuoroviikkoa nimenomaan lasten takia (niinkuin tässä 'tarinassa' todellakin kuulosti!) yleensä kyllä mahdollistaa muutkin lasten puolesta tapahtuvat joustot puolin ja toisin. Vaatii toki myös vanhemmilta paljon. Tsemppiä yhteisen lastenkasvatuksen parissa jatkossakin :)
vuoroviikkosysteemi ei todellakaan sovi kaikille. Siksi onkin typerään vääntää kättä siitä mikä on lapselle parasta ja syyllistää ne äidit, jotka vastustavat systeemiä.
Teillä tuntuu olevan selvät perusteet ja toimiva perussyteemi, mikä on todellisuudessa aika harvinaista. Jos sellainen on teidän systeemi on varmasri paras, mutta vain teille.
Kiva kuulla, että homma toimii. Tärkeintä on se, että löytyy se oma juttu.
Meillä se oma juttu on ihan päinvastoin. Meillä tapaamiset ovat jääneet täysin lasten oman harkinnan varaan ja vapaaehtoisuuteen. Yhteydenpito isään päin on lasten käsissä, isä voi kirjoittaa, mutta lapset voivat lukea tekstit kun itse haluavat toisin kuin puhelimessa, jossa joutuivat väkisin puheisiin. Kotoa päin heillä on täysin vapaat tapaamiset. Eli voivat tavat isänsä kun itse sopivat. Ilmoittavat vain menevänsä isää tapaamaan. Isään päin ovat itse yhteydessä ja ehdottavat tapaamista ja mitä tapaamisella tekisivät. Tämä varmaan kuulostaa aika rajulta täällä kirjoittajien mielestä, mutta tämä on vuosien väännön tulos ja vihdoinkin jokin systeemi toimii ja lapset ovat tyytyväisiä ja kotirauha on saavutettu. Isäsuhde elää tavallaan ja lasten haluukkuus olla isäänsä yhteydessä on kiinni hänen käytöksestään heitä kohtaan tapaamisilla.
Tarinasta jäin mietimään että onko teidän lapset yötä isän luona ja onko teillä pitkä matka toisistanne?
Me olemme hiljain eroneet ja mies haluaisi lapset vuoroviikko mihin minä en suostu tässä ja nyt. Ehdotin joka toinen viikonloppu ja muutama ilta viikossa. Mutta nyt lapset voivat tosi huonosti, vanhempi lapsi itkee melkein joka ilta eikä halua asua isän kanssa. (ei mikään ihme siksi lapset luulivat kaksi viikkoa sitten että he asuvat turvallisesti isän ja äidin kanssa yhdessä, kaunis päivä isä lähtee ja muutta heti asuntoon toisen naisen kanssa) Nyt olen miettinyt asiaa edes takaisin ja ehdotin lapsien isälle että edetään hitaasti ja saat tavata lapset vaikka joka päivä kunhan ne tulevat yöksi kotiin. Ja menisimme vähä niinkuin lapsien ehdolla. En tiedä onko tämä sitten levoton tilanne lapsille mutta jos ei käy niin sitten pitää mieti toista ratkaisua.
Kiva kuulla,että teillä yhteisymmärrys pelaa. Haluasinkin tietää, miten te olette järjestäneet lapsen/lasten elatukset. Maksaako kumpikaan elatusta eli miten lapseen kohdistuvat hakinnat tehdään?