Aika usein tulee vastaan pariskunta, jossa nainen lihava ja mies normaalipainoinen. Olenkin miettinyt, että mistä sellaisia miehiä löytää?? Vai onko miehiä olemassakaan jotka huolisivat 27 v. naisen jolla ylipainoa reilu 50 kiloa? Muuten ulkonäkö ei ole hassumpi, xl-malli keikkoja tein ennen kuin läsähdin näin pahaan kuntoon.
Mutta kertokaahan onko lihavalla toivoa saada onnellinen parisuhde??
Mutta kertokaahan onko lihavalla toivoa saada onnellinen parisuhde??
Vastaukset 29
Vanhimmat
Voi Pinja-riepu!
Kyllä se voi olla aika vaikeeta sellasen saaha onnellinen parisuhde, mut ei varmaan ihan toivoton juttu. Kait se onnellisuuski on joteski subjektiivinen juttu. Mites se pitäs määritellä - se onnellisuus.
Sitäpaitti, miten pitkä sinä oot? Jos sulla on mittaa 180 niin se 50 kiloo on vähän eri juttu kun jos olisit 150 "tappi". Ei, tuo "tappi" ei ole loukkaus. 150 senttinen voi olla ihan täsmälleen yhtä ihana kun 180 senttinenkin.
Toinen juttu on sitten se, et mistä kukakin tykkää. Kyllä mulle kelpais ylipainonenkin, mut siinä vois käydä niin, ettei se oliskaan kohta enään ylipainonen, koska mulla on taipumus "narrata" naiset juoksemaan - perässäni... höpöhöpö.
Kyllä minä sulta saisin kilot pois jos... tai no :)... saisin kuitenkin.
Pituutta löytyy, ei nyt ihan 180, mutta 175 cm. kuitenkin.
Niin, mitä se onnellisuus on? No ainakin sitä, että olis kunnioitusta molemmin puolin ja minusta parisuhteeseen kuuluu, että hyväksytään toinen sellaisena kun on. Rakkautta, halua jakaa elämä toisen kanssa.
Sehän kuulostaa hyvältä, että mies sais laihtumaan, tosin se ei vois olla lähtökohta suhteelle. Mutta hyvä jos laihtumaan sais, niin sais muutakin.
Emäntä 63 kg 8 2.lapsen jälkeen muutama kilo jäänyt) , itselläni 108 kg . Aiemmin itse 70 kg, mutta sitten lähti paino nouseen kovasti. tupakatta 2 v , liikkumatta myös .
ei lähde millään nuo kilot .. kele.
lihavampaa miestä?
ei kai parisuhteen onnellisuus ole kumppanin kiloista kiinni?
Niin. Luulisi siinä tasapainoisemmassa (kg) suhteessa olevan tasavertaisempi olo. Ei tarvis ujostella läskejä, kun molemmilla olisi niitä omasta takaa.
Ja vielä, jos molemmat ovat lihovaa tyyppiä, ei jääkaapin sisällöstä tule kiistaa. Mutta jos semmoinen hoikka osapuoli olisikin sellaista sorttia, joka saa ja tykkää syödä mitä vaan lihomatta ja kantaa kotiin herkkuja jos minkä laista, niin kuinka käykään pullukan? Pullukasta tullee superpullukka.
Vakavasti puheen ollen, ei se onni ja rakkaus ole kiloista kiinni. Tutustuminen voi olla lihavalla vaikeampaa, mutta kun sen oikean kohtaa, ei siinä kiloilla ole merkitystä. Onneksi mies- ja naismakuja on monia.
Kauneus on katsojan silmässä.
parisuhteen perustana käytät painoa. Eiköhän miehissäkin kuitenkin se sisin ole se tärkein, ulkokuori kun muutenkin ajan myötä rapistuu. Ennemmin olen mukavan ja lihavan miehen kanssa kuin vittumaisen adoniksen, jolta hyvässä lykyssä vielä saa turpaansa mennen tullen ja palatessakin.
Juu, en siis todellakaan tarkoittanut sitä, että ulkonäkö tai paino olis parisuhteen perustana. Ylipäätään kysyin, että onko kukaan jolla tuota painoa on enemmän löytänyt parisuhdetta jossa on voinut olla oma itsensä??
Kun tuntuu, että aina se tyssää siihen painoon, tyyliin: "sä oot kyllä ihan nätti ja kiva, mutta ootko ajatellut laihduttaa? Ota sitten yhteyttä kun oot..." Enkä todellakaan ole tapaillut mitää adoniksia.
Ja ei minulla olisi ongelmaa olla isonkaan miehen kanssa, kyllähän se persoonasta on kiinni, mutta mistä niitäkään löytää!!
HEIPS!
Olen itse saman ikäinen kuin sinä, pituutta löytyy se 180cm ja painoa varmasti vielä pikkasen enemmän kuin sinulla ja olen seurustellut erittäin hyvän miehen kanssa monia vuosia.
Saan olla todellakin oma itseni, eikai sitä muuten suhde voisi toimia. Mieheni pitää minua kauniina, fiksuna, hauskana jne ja tämän vuoksi hän rakastaa minua. Ei parisuhde ja sen löytäminen ole sen ihmeellisempää vaikka toinen olisi lihavampi, laihempi tai mitä tahansa. Kyse on oikean ihmisen löytämisestä kaikilla ihmisillä, oli ihminen sitten minkälainen tahansa. Joskus sen ihmisen löytäminen kestää vain kauempaa ja ei se ole kenellekään helppoa.
Tärkeintä on kuitenkin se, ettei itse ajattele että ei löydä ketään, että ei olisi rakkauden arvoinen sen vuoksi, että on lihava. Sehän on ajatuksenakin aivan naurettava.
Jos joku ei sinua hyväksy sellaisena kuin olet, niin se ihminen ei ole sinua varten. Ihminen ei ole yhtä kuin lihavuus, jos joku näkee vain sen niin mitäs sitten, en minä ainakaan sellaisen ihmisen kanssa haluaisi olla. Ihmiset priorisoivat eri asioita, jokaisella on omat vaatimuksensa ja toiveensa, eihän se sen ihmeempää ole. Varmasti on niitäkin ihmisiä, joille toisen lihavuus ei ole este rakkaudelle. On myös miehiä, jotka haluavat mieluummin pullean naisen, samoin kuin löytyy miehiä, jotka haluavat mieluummin laihemman naisen, ja jollekkin asialla taas ei ole mitään merkitystä.
Me olemme erilaisia ihmisiä, ja siihen meillä jokaisella on täysi oikeus.
Onnea etsintään ja erinomaisen mukavaa kesän alkua! :)
Kyllähän se on se ulkonäkö jonka aina ensin huomaa.
Ja kai sitä lihavakin voi onnellisen parisuhteen saada mutta noin reilusti ylipainoisen mahdollisuudet pienenee paljon. Mitä enemmän ylikiloja, sitä pienemmät mahdollisuudet. Voi se neula heinäsuovasta silti löytyä, sitä en kiellä.
kuitenin loppupeleissä ole kiinni vain ja ainoastaan siitä millainen ihminen on sisältä.
Olisi tosi ikävää jos joku päivä vaikka tietynväriset silmät omistavat olisi vain suosittuja, riippumatta henkilöstä kuka ne päässään pitää, samallalailla tuon onko ihminen ns. lihava vai normaali vai hoikka niin voi kyseenalaistaa, tarvitseeko meidän ihmisten jotka olemme erilaisia joka tapauksessa niin sitäkään pohtia, täällä maailmassa on niin paljon oikeita asioita joihin kannattaa panostaa enemmän, ja huom. mä en vähättele aloittajan juttua vaan sanon vaan omana mielipiteenäni että ns. lihavuus ei ole ihmissuhteessa oleellinen seikka, ei ainakaan mun mielestä . Hyvää elämää kaikille :-)
kuten tylsämieliset puhikuluneet sanonnat kuuluvat.
Valitettavasti vain ei lihavana pääse näihin loppupeleihin. Samoja havaintoja????
Lihavan kohdalla vaan ei päästä loppupeliin asti, karsiutuu yleensä jo alkuerässä. Tosi harvassa on sellaiset jotka osaa katsoa kilojen taakse minkälainen ihminen oikeasti on.
Minun mielestä on aika yleistä, että miehet pitää muodokkaista naisista. Internetistäkin löytyy useilta treffipalstoilta suomalaisia miehiä, jotka etsii muodokkaita isokokoisia naisia.
Itse olen nainen, joka pitää isokokoisista (= lihavista) miehistä. En ole ihan pieni itsekään, mutta en lihavakaan.
Minulla on omasta mielestäni maailman ihanin mies. Hän on ymmärtäväisin, hellin ja rakastavin mies, jonka olen koskaan tavannut.
Hänen kanssaan olen onnellinen. Hänen kainaloonsa on aivan valtavan ihana käpertyä.
Rakastan hänen pehmeää miehekästä ääntään ja hersyvää nauruaan. Rakastan hänen huumorintajuaan ja ihania juttujaan. Hän osaa myös kuunnella minua ja lohduttaa sekä tukea ja auttaa tarvittaessa. Hellimme toisiamme valtavasti eli halailemme ja pussailemme toisiamme todella paljon. Hän on ihana toisen huomioonottova rakastaja. Hän saa oloni tuntumaan turvalliseksi, halutuksi ja rakastetuksi.
Pidän hänessä kaikesta. Hänellä on minusta ihanat pienet siniset silmät, ihana pieni nenä, ihanat pyöreät posket, ihana pieni suu. Hänen vartalonsa on minusta ihana. Ihana peppu, maha ja rinta.
Tietysti hänessä on myös huonoja puolia kuin on minussakin, mutta plussat vievät voiton. En ole koskaan ollut näin rakastunut kehenkään ja näin onnellinen.
Minä itse olen olen kokoa m/l eli noin 38/42 ja mieheni kokoa 7xl eli noin 72 (BMI 53).
Tästä sen näkee, että lihavallakin voi olla hyvä ja rakastava ihmissuhde. Ihan iloiselle tuulelle tuli, kun luki kirjoituksesi.
Hyvää viikonloppua teille molemmilla - ja kaikille muillekin!
Muodokas ja super lihava on vähän eri asioita. Mikä muuten on sun painosi ja mikä on sun miehesi paino? Onko eroa sata kiloa? Ja onko miehelläsi ollut liuta tyttöystäviä ennen sinua?
Ei ole toivoa!
Olen yrittänyt jo vuoden löytää parisuhteen, kun viime suhteesta tuli ero juuri lihavuuteni takia. Olin siis lihonut suhteen aikana.
Nyt alkaa tietysti taas kotkotus jostain sisäisestä kauneudesta.. Mutta raaka totuus on se, että hoikkana tasokkaita miehiä oli joka sormelle ja varpaalle. Nyt ei huoli lähibaarin Enskakaan muuten kuin panolle.
Mielestäni en kuitenkaan ole keskustelutaidoiltani, huumorintajultani, älykkyydeltäni tai tunne-elämältänin toinen ihminen.
Tosin alkaa tietysti syödä naista tämä jatkuva torjutuksi tuleminen. Itsetunto karisee viikko viikolta. En edes ole kauhean lihava BMI 34 ja kasvot kohtuullisen kauniit vielä.
Mitä tuo vuosi nyt muka on? Kyllä laihallakin voi mennä monta vuotta suhteen etsimiseen, joillakin vuosikymmen. Mitä vanhemmaksi tulet, sitä vaatimammaksi tulet partnerin suhteen ja aikaa kuluu etsinnässä enemmän.
Tuskin se exäsi sinua lihomisen takia jätti. Jos jätti, niin parempi nyt kuin myöhemmin. Ei hän ollut sopiva sinulle.
Kaikki muu OK, mutta ei ota eteen enää. Ei pysty seksuaalisesti kiihottumaan lihavasta.
Ymmärrän tämän ihan hyvin, en syyttele häntä. Kyllä nelikymppiselle miehelle seksi vielä on todella tärkeää. En itsekään innostu ihrasta, miten voisin vaatia sitä toiselta?
Kuinka paljon sitten painat nyt ja paljonko painoit, kun aloititte seurustella? Onko ero aivan suunnaton? Olithan toiminut XL-mallinakin, joten olet varmasti hyvän näköinen.
Ymmärrän, että vain hoikkia ihannoiva mies ei ala seurustella lihavan kanssa. Silti en usko, että jos suhde muuten toimii, niin tukevan kanssa seurusteleva mies jättäisi naisen tämä lihomisen takia. Se on tekosyy.
On tietysti mahdollista, että exälläsi alkoi olla potenssivaikeuksia ja hän etsii syytä siihen itsensä ulkopuolelta, esim. sinun lihavuudestasi. Ei sillä ota eteen hoikemman kanssa sen paremmin, vaikka sinut jättäessäsi ehkä luuli. Potenssiongelmat alkavat yleistyä miehillä neljissä kymmenissä, kellä harvemmin, kellä useammin. Tupakointi altistaa ja aikaistaa potenssin heikkenemistä. - Oliko exäsi tupakoitsija?
Tsemppiä ja onnea nyt vaan uuden ja paremman miehen löytämiseen! Parempi löytää sellainen,joka ihastuu sinuun jo nykyisine kiloinesi. Jos kuitenkin saat miehen metsästyksestä kimmokkeen laihduttaa, niin ihan hyvä niinkin. Lihavuus lisää kuitenkin vaaraa sairastua diabetekseen tai sydän- ja verisuonitauteihin. Pääasia, että et ala syödä suruun ja lihoa entisestään.
Minä olin seurustelun alkaessa 55 kg ja nyt 75 kg, pituutta 167. On se melkoinen ero olemuksessa. Esim. vyötäröä ei enää ole laisnkaan, kun ennen oli suhteet 65/92, nyt jotain 90/102 eli liki 30 cm:stä ero kaventunut 12:een.
Kasvotkin ovat nykyään rumat, vaikka ennen olin lähes kaunotarluokkaa.
Kiitos kannustuksesta. Yritän nyt kesän käyttää laihdutusprojektiin. Exälläkin on uusi HOIKKA naisystävä. Se tuntuu tosi pahalta, vaikka kuten sanottu oma vika, kun lihoin.
EX polttaa kyllä, mutta uskon, että syy ei ollut siinä, vaan puhui kyllä totta.
Hitsi, että on epistä! Tämä laihuuden ihannointi on sairasta. 75 kiloisena olet vielä lievästi ylipainoinen eikä sen pitäisi muuttaa oleellisesti naisellista vetovoimaasi. Vain 5-6 kilon pudotuksella olet normaalipainoinen! Oltuasi 55 kiloinen olit alipainoinen painoindeksillä 19! Olit silloin ehkä vielä kovin nuori, mutta perityiltä ominaisuuksiltasi et ehkä ole hoikkaa tyyppiä ja voi sellaisena pysyä.
En käy väittämään, etteikö kasvosikin olisi nyt vähemmän viehättävä, mutta sellaisia muutoksia pelkkä varttuminen aikuiseksi tai ikääntyminenkin tekee. Sanon vaan, että älä tavoittele entistä 55kiloa. Jollet ole mielettömällä mässäilyllä aiheuttanut lihomistasi, et tule 55-kiloisena pysymään ja jos edelleen otat alipainoisena laihuutta ihannoivan poikaystävän, voi ikävä kokemuksesi toistua. Hyvin monet miehet tykkäävät, kun "on vähän mistä ottaa kiinni". Valitse sellainen mies, niin hän ei ole heti juoksemassa karkuun lihottuasi.
Media on totuttanut silmämme näkemään kauniina harvinaisen pitkät ja laihat. Normaalipainoiset näyttävät kuvissa pulleilta. Katsoin eilen vähän aikaa kotimaista elokuvaa vuodelta 1960. Siinä oli kohtaus, jossa nuoria tyttöjä oli pikku bikineissään tai uimapuvuissa rantakallioilla. Mukana oli mm. 50-luvun Miss Suomi Pirkko Mannola. Olen varma, että kukaan heistä ei ollut tippaakaan ylipainoinen, mutta kun silmät on totutettu melkein anorektikoiden kuviin, terveet nuoret naiset näyttivät pullukoilta. 50-luvulla ei vielä ollut pitsoja, hampurilaisia, perunalastuja ja karkkejakin syötiin häviävän pieniä määriä nykyiseen verrattuna eivätkä nuoret olleet ylipainoisia.
miksi oletat että hän ei olisi itsekin laihuuden ihannoija?
tuskimpa hän nyt lihottuaan automaattisesti pitää lihavuutta haluttavana?
En oleta Pinjasta mitään. Esitin vain mahdollisia tilanteita.
Laihuuden ihannoinnin ainoa vaihtoehto ei ole lihavuuden ihannointi. Laihuuden ihannointi on sairasta. Normaalipainon ihannointi on samaa kuin terveyden ihannointi.
Sitä surullisempaa on, jos lihavuuteen taipuvainen ihminen on laihuuden ihannoija. Kuten sanoin, en tiedä, mitkä aloittajan ruokailutavat ovat ja mitkä kaikki syyt ovat johtaneet hänen lihomiseensa, mutta jos hänellä on perittyä taipumista lihomiseen ja eikä normaalipaino riittäisi, niin jo on ikävästi asiat.
Jos Pinja olisi perimältään laiha, tuskin hän olisi edes lihonut 20kg. Lihavuusgeenit perineellä on täysi työ ja jatkuva taistelu säilyttää edes normaali paino. Sellaisen ihmisen laihaksi pyrkiminen johtaa syömishäiriöihin ja painon jojotteluun, jotka molemmat ovat terveydelle vaarallisia. Etenkin sellaisessa tapauksessa on parempi tyytyä tavoittelemaa vain normaalipainoa.
Lihavalla ja laihalla, pitkällä ja lyhyellä, rumalla ja kauniilla on oikeus toivoa rakkautta. Kaikki vaan eivät rakkautta saa.
Lihavalla ja laihalla, pitkällä ja lyhyellä, kauniilla ja rumalla on oikeus etsiä onnea. Kaikki vaan eivät sitä löydä.
Lihavalla ja laihalla, pitkällä ja lyhyellä, kauniilla ja rumalla on oikeus rahaan. Kaikki vaan eivät sitäkään saa (tarpeeksi).
Lihavalla ja laihalla, pitkällä ja lyhyellä, kauniilla ja rumalla on oikeus toivoa terveyttä. Kaikille vaan ei sitä riitä.
Tämä on elämää. Enkä sano että se osattomaksi jäävä olisi aina se lihava. Se on kuka tahansa meistä. Todennäköisyyslaskentaan en kuitenkaan kajoa.
Joista minä olen se eka. Kaksi kymentä vuotta sitten itse olin 170/75 ja mies nuo samat. Hyvin on liitto kestänyt tämän elastisen vyötärölinjan. Tuloksena kolme poikaa, jotka aikuisuuden kynnyksellä normaalikokoisia.
nuo 15 kg ei ole tullut raskauksista ja ihan rehellisellä syömisellä ja löohoamisellä hankittuja.
Mutta tiedänpä yhden nuoren (30) naisen joka reilusti pyöränä kuin pallo ja 4 lapsen äitinä solmi uuden liiton eka miehen lähdettyä. Ja uusi mies otti vielä koko revohkan omalle nimelleen
Olipa outoa tuo nimijuttu. Mitähän lapset isompana sanovat, kun heillä on sellaisen miehen nimi, joka ei ole heille mitään sukua?
Minä löysin ihanan vaimoni 8 vuotta sitten sinkut.net:stä. Lihavia ollaan molemmat ja nyt on kolme lastakin. Onnellisia kaikki vuodet ja vaan paranee.
Kyllä niitä miehiä löytyy ihan joka lähtöön.
Itsekkin seurustellut reilu vuoden ihanan miehen kanssa ja menimme äskettäin kihloihin =)
Jos mies on vain kypsä (mieleltään) niin ulkonaäkö ei ole ratkaiseva tekijä.
Kyllä ne osaa katsoa sisimpään. Muista olla itsevarma ja näyttää se =) Äläkä pukeudu liian paljastavasti, mutta tyylikkäästi kyllä! =) Ja kesä on rakkauden aikaa =)
Onnea Sinulle!
Mikä ihme siinä on, että täällä esiintyy niin tiuhaan nainen, joka on "Itsekkin seurustellut reilu vuoden ihanan miehen kanssa ja menimme äskettäin kihloihin".
Samat kirjoitusvirheetkin (itseKKin). Onko kyseessä sama nainen ja jos on niin onko kyse samasta miehestä?