Miksi kaikki miehet pitää mua tyhmänä, mielestäni mulla on sekä ulkonäkö että luonnekkin kunnossa. miksi jotkut naiset pitää mua vittumaisena ämmänä!? Huorana, lesbona!? Miten ihminen voi yhtä aikaa olla huora sekä lesbo, kai nyt järkikin sen sanoo ettei niin voi olla vai voiko sitä nainen maksaa naiselle, vittu ku en oo eläissäni edes suudellut naista enkä harrastnutkaan irtosuhteita olen hetero ja neitsyys viel tallella. ollaanko mulle vaa kateellisia? toi on jo niin vanha juttu toi huorittelut ja lesbottelu että en jaksa edes piitata. miksi musta yleensä luullaan heti aiva muuta kui oikeesti olen!? Tiijän tasan millanen oikeesti olen luulis sen jo muittenkin tietävän, mut ei valheellisen minäni taakse ei nähdä oikeaa minääni, ja siksi kai muhun ei uskalleta tutustua. en oo koskaan oikeen tullut toimeen oman ikäisten tyttöjen kanssa. nykyäänkin kaduilla saa kuulla että tol joko mies tai nainen vittu ku ei oo kumpaakaan! ku oliski mies. sellainen mies jolle puhua ihan kaikesta ja joka ymmärtäis mua, ja joka olis turvallinen ja luotettava. mul on ollut viis vuotta yksi kaveri joka on jäännyt mun ainooksi kaveriksi, ja nyt vasta sekin on alkanut oppia tuntemaan mut. annan helposti itestäni aivan päinvastaisen kuvan muille kui olisi tarkoitus. kukaan ei taatusti uskois että mua oltais joskus kiusattu, voisin kuvitella. miten onkin näin vaikea saada kavereita. mihikään pippaloihin ei kutsuta ku pelätään että vien kaikki miehet, vittu ku oon vaa kerran elämässäni seurustellut eikä sekään mua rakastanut! alkaako sitten elämä muuttua kun muutenkin melkein kaikki on tavallaan alkanut alusta. mä oon liian kiltti miten voisin olla vittumainen!? en uskalla sanoo kellekkään mitää edes takaisin ku pelkään että se loukkaantuu. nytkin on taas alkanut ilmaantua vähän syrjimisen merkkejä naisten keskuudessa. no ei voi mitää. asiat on vaa kohdattava, ja keräänkin nykyään ympärilleni niitä ihmisiä jotka mua ymmärtää. vielä näytän kuka ja mikä oikeesti olen!! saattepa nähdä.
Kirjoitan yksinäisyyttäni..
Valheellinen enkeli..
7821
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kuka on luvannut, että elämä on helppoa. 61 täytin eilen eikä yhtään ole helpottanut. Sitä vaan mennään eteenpäin, niin tämä elämä kulkee. Ja upeita hetkiä tulee...
Raili
Myöhäiset onnittelut Railille ja elämä jatkuu
olemaan paskamaisia, eivätkä aina edes tarvitse siihen mitään kunnon syytä. Saamasi kohtelu johtunee ehkä juuri ulkonäöstäsi. Ihmiset vetävät siitä vaikka minkälaisia, usein vääriäkin johtopäätöksiä. Kannattaa vain olla välittämättä tuollaisten ihmisten mielipiteistä. Itse saman kokeneena tiedän, ettei se aluksi välttämättä ole helppoa, mutta ajan kanssa sen kuitenkin oppii.
"..kerään nykyään ympärilleni niitä ihmisiä, jotka mua ymmärtää.."
Minun ympärilläni on vain tyhjää. Parempi tietysti niinkin, kuin että kiusaajat ja haukkujat tungeksivat, mutta yksinäistä ja köyhää on elämäni nykyään. Ei minulla ole edes tarvetta näyttää mitään, kenellekään.
Kunpa olisi joku.
Kirjoitustyylistä päätellen, veikakan, että et ole edes 20 vuotta täyttänyt vielä. Olenko oikeassa? Kai toi haukkuminen ja muu sekoilu on teidän teinien juttu.
Kuten itse sanoit, suhun tutustuminen on vaikeaa koska annat itsestäsi täysin päinvastaisen kuvan kuin mitä olet.
Jos olet sisältä kultaa mutta käänät sen ylösalaisin toisille ihmisille niin silloinhan olet ulospäin se vittumainen huora?
Mulla on tavallaan sama ongelma. Lievempänä. En osaa olla vakava ihmisten kanssa, kaikesta pitää vääntää huumoria. Ja oon perkeleen piikittelevä. Kai se johtuu siitä että mä todellakin aidosti ja syvästi pelkään ihmisiä, olla läheinen - vaikka samalla kaipaan sitä enemmän kuin mitään muuta.
Sit on sellanen juttu kuin "olla luulematta itsestään liikoja". ... tai toisaalta liian vähän. Sä sanot että oot fiksu... miten sitä voi itse arvioida? Mä ajattelin aikaisemmin että oon hemmetin älykäs ja viisas. Mutta ... noh. En kai mä olis yksinäinen ja keskellä yötä netissä jos mulla olis jotain viisautta ja älyä päässä. Tiedän asioita, ymmärrän juttuja... mut ehkä se ei oo viisautta. Ehkä kannattais luopua niistä vaatimuksista, sanoo että hei - tämmönen mä oon. Ota selvää. Jos on oikeasti fiksu tai taitava tai jotain niin kyllä se näkyy sanomattakin lopulta... Ihmiset kun sanoo aina olevansa fiksuja, tai jos ei sano niin olettaa. Mutta eihän kaikki voi olla...
siis... "viisaus ei asu meissä" ja silleen.
Kuka sä oot? Mikä sä oot?
Tuttua on mullekkin tuollainen, että minun on vaikea näyttää oikeaa minää muille ja yleensä menee pitkään, ennenkuin mä alan tuntemaan toisen sillei ystäväksi ja läheiseksi. Sit mut on vielä kasvatettu niinkuin miehet yleensä tyyliin herkkiä tunteita ei saa näyttää, kuten surua tms. Kuitenkin sisälläni velloo kovasti. Kaipaan niin paljon läheistä ihmistä, jonka kanssa olla. Ihan vain vaikka katsella telkkua ja olla yhdessä hiljaa tai sitten höpöttää niitä näitä. Sellainen joka olisi tosiaankin luotettava ja jonka seurassa olisi turvallista olla ja joka halaisi, jos tulisi liian paha olla. Kovia olen elämässäni joutunut kokemaan kanssa ja kiusatuksi tuleminen on tuttua.
Kiltti olen minäkin ollut liiaksi ja sitä olen joutunut muuttamaan, niin että osaan nykyään puoleni pitää. Mutta varsinkin naisten suhteen olen hieman arka edelleen, ettei ne vain loukkaannu, vaikka tuokin on pikkuhiljaa muuttunut jonkin verran.
No tosiaan tiedän ainakin millaista on olla yksin ja jäädä porukoiden ulkopuolelle. Ei ihmistä ole tarkoitettu yksin olemaan.