Onko täällä muita yhtä onnettomia ja epävarmoja ihmisiä kuin minä?
Mun elämä on toisinaan pelkkää jänittämistä ja neuroottisuutta. Silloin kun tämmöinen päivä sattuu päälle, en yksinkertaisesti pysty tekemään mitään oikein. En edes yksinkertaista asiaa. Töissä asiakaspalvelussa kädet tärisee, enkä hallitse itseäni. Kaikki menee pieleen.
Voi kuulostaa tosi huvittavalta, mutta en voi sietää sitä, että joudun paketoimaan asiakkaalle lahjapaketin, hänen siinä katsellessa aivan vieressä. Menen TÄYSIN lukkoon. En saa repäistyä paperia siististi, en saa laitettua teippejä suoraan, sählään lahjanarun kanssa jne. En vain kykene normaaleihin asioihin, toisten katsellessa.
Olen ihan ylihermostunut persoona. Onko muita samanlaisia, ja mikä tähän voisi auttaa??
Mun elämä on toisinaan pelkkää jänittämistä ja neuroottisuutta. Silloin kun tämmöinen päivä sattuu päälle, en yksinkertaisesti pysty tekemään mitään oikein. En edes yksinkertaista asiaa. Töissä asiakaspalvelussa kädet tärisee, enkä hallitse itseäni. Kaikki menee pieleen.
Voi kuulostaa tosi huvittavalta, mutta en voi sietää sitä, että joudun paketoimaan asiakkaalle lahjapaketin, hänen siinä katsellessa aivan vieressä. Menen TÄYSIN lukkoon. En saa repäistyä paperia siististi, en saa laitettua teippejä suoraan, sählään lahjanarun kanssa jne. En vain kykene normaaleihin asioihin, toisten katsellessa.
Olen ihan ylihermostunut persoona. Onko muita samanlaisia, ja mikä tähän voisi auttaa??
Vastaukset 5
Vanhimmat
pitäisi saada lisää. Sinun pitäisi luottaa siihen että saat vaikka paketin tehtyä, seisoi siinä vaikka kymmenen ihmistä seuraamassa. Ajattelet, että eivät nuo ole sen kummempia kuin minäkään. Hengittelet syvään, koetat rauhoittua. Jokin liikuntaharrastus olisi hyvä aloittaa, siitä saa myös paineensietokykyä sekä itseluottamusta.
samanlaisia on. Ja pahempiakin. Tässä yksi:D
No mä lopetin laborantti-opinnot, koska kädet tärisi niin pirusti pipetoitaessa ja pieniä määriä punnittaessa. Kaikki meni vit**u**ks! Ihme säheltäjä olin, kun muut tölläsi toimintaani. DNA:ta, kun pipetoin niin vedin koko geelin pa:ksi ja koko ryhmältä meni työt uusiksi. Se oli viimeinen pisara! Kai tähän lääkekin olisi, mutta... nyt on jo koulusta loparit otettu! Masentunutkin olen ja hyvin yksinäinen..
mä olen ihan samanlainen. muiden katsellessa ei onnistu tehdä mitään juttuja, en tykkää edes kokata jos joku katsoo vierestä. taitavat koulussa pitää ihan outona tyyppinä kun hermoilen niin paljon ihan yksinkertasia juttuja. on kyllä mullakin käynyt mielessä lopettaa koulun tämän jännittämisen takia. vielä kun saan sellasia panikointikohtauksia että käytävällä kävelykin menee vaikeaksi..
kuka katsoo mitä teette. valittaa ne muutenkin siihen on totuttava, Minulla tärisee kädet juuri sillon kun ajattelen asiaa. Oli päivä kun en ajatellut ja kaikki meni tosi hyvin. Aloin ajattelemaan että hei minulla ei ole kädet vapissut ja salam.. ne alkoi tärisemään. Olo oli ihan kauhea ja oksetti. Paras kun ei ajattele koko asiaa. Kaikkeen ei voi vaikuttaa. Täytyy vaan keskittyä siihen mitä on tekemässä ja jättää muu omaan arvoonsa. Ehkä kokemuksen kautta voi oppia hallitsemaan ja rentoutumaan tilanteissa kun tilanteissa.