Puhun yksinäni usein, melkein päivittäin. Teen sitä vain kotona, en missään muualla. Ikään kuin keskustelisin välillä jonkun kanssa saamatta vastausta. En siis kuule ääniä. Onko kyseessä jokin sairaus (skitsofrenia?) vai olenko vain yksinäinen? Minulla on vain pari kaveria ja näen heitä harvoin. Puhelimessakaan en puhu kovin usein kenenkään kanssa. Olen tottunut olemaan yksin, ja osaan olla yksin, enkä koe yksinäisyyttä itsessään ongelmaksi. Onko muilla kokemuksia tällaisesta vai olenko ainoa?
Yksin puhuminen
...normaaliako?
5911
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olen jo pidempääm "keskustellut" itseni kanssa erityisesti vaikeista asioista, jotka vaativat paljon kelaamista. Käsitykseni mukaan minua on kuitenkin pidetty jokseenkin "normaalina" yksilönä.
Nyt kun olen sairaslomalla vakavan masennuksen vuoksi, kelaan minua askarruttavia asioita useinkin ääneen. Jotenkin ääneen puhuminen selkeyttää omaa ajattelua, samoin kuin kirjoittaminenkin.
Jotkuthan höpöttelee koko ajan ääneen arkiaskareissaan, mutta ainakin itse pidän heitä ns. "normaaleina".
Uskon, että yksinoleminen saattaa vaikuttaa sinun tapauksessasi asiaan, vaikka et koekaan yksinolemista ongelmaksi, niin kuin en minäkään. Itse asiassa aina välillä jopa kaipaan yksinolemista todella paljon.
Skitsofreniassa käsitykseni mukaan kuullaan ääniä, ja mahdollisesti jotkut sairastuneet myös juttelevat näiden äänien kanssa.
Ole siis huoleti :)
Kaipa se on jonkinlaista ahdistusta ja yksinäisyyttä.
suurin osa ihmisistä taitaa höpötellä ainakin ajoittain itsekseen yksin ollessaan.
Olen kyllä yksinäinen.
Kukaan ei kysy: "Onko yksin laulaminen epänormaalia (kylvyssä)?"