Olisi mukava kuulla, minkä ikäisenä olette aloittaneet opiskelunne. Entä missä oppilaitoksessa, millä alalla / missä tiedekunnassa? Yliopistoissa kai voi melkein jokaisessa tiedekunnassa törmätä niin 18- kuin 48-vuotiaaseenkin. Entä kauanko omat opiskelusi kestivät / tulevat kestämään?
Tietääkseni aika harva jatkaa ihan suoraan lukiosta (/ammattikoulusta) jatko-opintoihin. Keskimäärin kai pidetään pari välivuotta. Itse kävin lukion neljässä vuodessa ja sen jälkeen ollut välillä töissä, välillä opiskellut avoimessa. Saattaa olla, että tässä tulee vielä ainakin yksi välivuosi :/ Aiemmin en ole mihinkään varsinaisesti edes hakenut, mutta nyt kyllä olisi jo kiva jatkaa opiskeluja! Täytin juuri 22 v., joten en vielä toki mikään ikäloppu ole. Tulee vain hieman saamaton olo, kun törmää vanhoihin luokkatovereihin, joilla alkaa olla jo amk- tai yliopistotutkinto loppusuoralla...
Toisaalta olen huomannut sellaisenkin ilmiön, että lukion jälkeinen vapaa elämä koituu monen kohtaloksi. Vaikka monet koulukaverit ovat jo opinnoissaan pitkällä, jotkut taas töissä tai "maailmalla", tiedän todella monia joilla on alkanut mennä oikein urakalla pieleen heti lukion jälkeen. Veikkaisin että n. neljäs- tai lähes kolmasosa ex-koulukavereistani viettää tällä hetkellä kolmatta tai neljättä välivuotta sos.avustusten turvin tekemättä varsinaisesti yhtään mitään. Päivittäinen alkoholinkulutus kuuluu poikkeuksetta asiaan. Hieman outoa on myös se, että näistä jopa yli puolet näyttäisi olevan tyttöjä. Onkohan tämä ihan tavallinen ilmiö vai ehkä vain paikallinen ilmiö? Kommenttia tähänkin.
Tietääkseni aika harva jatkaa ihan suoraan lukiosta (/ammattikoulusta) jatko-opintoihin. Keskimäärin kai pidetään pari välivuotta. Itse kävin lukion neljässä vuodessa ja sen jälkeen ollut välillä töissä, välillä opiskellut avoimessa. Saattaa olla, että tässä tulee vielä ainakin yksi välivuosi :/ Aiemmin en ole mihinkään varsinaisesti edes hakenut, mutta nyt kyllä olisi jo kiva jatkaa opiskeluja! Täytin juuri 22 v., joten en vielä toki mikään ikäloppu ole. Tulee vain hieman saamaton olo, kun törmää vanhoihin luokkatovereihin, joilla alkaa olla jo amk- tai yliopistotutkinto loppusuoralla...
Toisaalta olen huomannut sellaisenkin ilmiön, että lukion jälkeinen vapaa elämä koituu monen kohtaloksi. Vaikka monet koulukaverit ovat jo opinnoissaan pitkällä, jotkut taas töissä tai "maailmalla", tiedän todella monia joilla on alkanut mennä oikein urakalla pieleen heti lukion jälkeen. Veikkaisin että n. neljäs- tai lähes kolmasosa ex-koulukavereistani viettää tällä hetkellä kolmatta tai neljättä välivuotta sos.avustusten turvin tekemättä varsinaisesti yhtään mitään. Päivittäinen alkoholinkulutus kuuluu poikkeuksetta asiaan. Hieman outoa on myös se, että näistä jopa yli puolet näyttäisi olevan tyttöjä. Onkohan tämä ihan tavallinen ilmiö vai ehkä vain paikallinen ilmiö? Kommenttia tähänkin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
18-vuotiaana pääsin humanistiseen tiedekuntaan. Nyt pari vuotta takana kielten opiskelua. Opinnot kestävät luultavamminkin loppuelämän, mutta kaippa sitä FM ollaan sitten neljän vuoden päästä.
Jos en olisi päässyt yliopistoon, niin olisin mennyt ammattikouluun matkailupuolelle ja sen jälkeen amk:hon/yliopistoon. Eli amitsu ei siis ollut poissuljettua.. Ja ehtiihän sitä vieläkin amitsuun :). Mutta kun nyt pääsin ja tätä haluan niin enpäs vaihda mihinkään..
Mun lukiokaverit/lähimmät lukion jälkeen: kemiaa yliopistossa, lähihoitajakoulussa, ruotsia yliopistossa, liittymämyyjä, työtön, journalistiikkaa yliopistossa, proviisoriksikin yks lukkee!... yms.. Eli kaikkea mahtuu :).
22v ei ole mikään poikkeus yliopiston eikä amk:n puolella.
Itse kävin armeijan lukion jälkeen (olen siis mies) ja sitten menin opiskelemaan ammattikorkeakouluun. Ja vaikka olin puolivuotta armeijassa, olen silti yksi nuorimpia tyyppejä aloitusryhmässäni. Aloittavien keski-ikä oli ehkä jotain 22 vuotta. Normaalisti miehet aloittavat vuotta myöhemmin lukion jälkeiset opiskelut, juurikin nimenomaan armeijan/sivarin takia.
Eli siis olin 20 vuotias kun aloitin opiskelut, tulen valmistumaan neljässä tai 3,5 vuodessa (tekniikan ala).
Lukion aikaisista luokkakavereista en paljoa tiedä, osa meni ammattikouluun, osa ammattikorkeakouluun, osa yliopistoon, osa ei mennyt minnekkään, osa on töissä jne... kuitenkin aika harva elää millään sosiaaliavustuksilla.
Pääsin yliopistoon 18-vuotiaana, heti kirjotusten jälkeen, vuonna 2003. Valmistun keväällä 2009, eli minimiajassa (6-vuotinen koulutus siis). Joka paikassa aina toitotetaan sitä, että pitäisi hankkia elämänkokemusta, matkustella jne. Mutta minä vain menin suoraan opiskeluputkeen ja pullahdan sieltä sitten lopulta ulos yhtenä kurssini nuorimmista. Toivottavasti sitä elämänkokemusta ehtii hankkia opintojen jälkeenkin. ;-)
Minä menin lukion jälkeen vuodeksi töihin. Sitten syntyi esikoiseni. 1v jälkeen luin avoimessa kasvatustieteiden ja psykan approt.
2v jälkeen menin ammattikouluun (lähihoitaja), kesät ja jotkut viikonloput olin töissä. Koulun jälkeen syntyi kuopus. Nyt 2,5 vuotta ollut vakituisessa työssä vanhainkodissa ja syksyllä alkais ammattikorkeaopinnot (laboratorioanalytiikka). Täytän silloin 28 vuotta... taidan olla jo vanhus ...
Suurin osa kavereistani on mennyt lukiosta suoraan yliopistoon tai ammattikorkeaan. Monet ovat vieläkin opiskelemassa maailmalla. Myös yksityisyrittäjinä on pari kaveria. Lapsia ei ole vanhoista kavereista vielä kenelläkään.
lukion jälkeen pidin tietoisesti välivuoden ja olin "työharjoittelussa" kunnankirjastossa puoli vuotta, keväällä pääsin siskoni puutarhalle orjaksi. Syksyllä -95 aloitin eräässä käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa opinnot, jotka keskeytin toisen vuoden jälkeen. Pääsin tuolloin ensimmäisen kerran Amk:aan opiskelemaan kudonnan artenomisksi. Koulu oli perseestä ja syrjässä (kaikki opiskeltiin virheiden kautta) ja palasin takaisin kässärikouluun. Valmistuin -99 vaatetusalan artesaaniksi, linja ei mitenkään ottanut huomioon lukiopohjaa. Pidin taas välivuoden ja olin työttömänä. 2000-2002 opiskelin taloushallinnon merkonimiksi ja sen jälkeen jatkoin opintoja Ammattikorkeassa. Keskeytin tradenomi opinnot 10/2006, kun opintoaikani oli loppumassa ja motivaatio hukassa. Aloitin seuraavat Amk-opinnot 1/2007 toisella linjalla ja toisella paikkakunnalla ja yritän valmistua tällä kertaa.
Historiaani kuuluu myös, että tammikuussa 2000 olisin päässyt Tekuun, mutten mennyt. Samoin syksyllä 2000, mutta aloitinkin sitten kauppiksessa. Tuolloin vielä uskoin siihen, mitä lukiossa oli minulle toitotettu sanattomasti, että tyhmä kuin tyhmä.
Itse olen ihmisiä, joiden on pakko jatkaa opiskelua niin aikaisin kuin mahdollista. Intin kävin, koska oli pakko mutta enempää en välivuosia pidä. Toki, voisin tehdä töitä vuoden tai pari, mutta harvalla alalla semmoiset työt kuitenkaan yhtään auttaa vaikka moni sitä väittää (poikkeuksia taitaa olla ainakin hoitoala, jossa kaikki sen alan kokemus on jees). Siis itse olen koneinssinä kolmatta vuotta koulussa, ja mitä eno kertoi (47-49 koneinssi) niin ei ne kyllä yhtään katso jotain hitsauskokemusta plussaksi insseillä. Pelkkää inssityön kokemusta (vaikka koulussa jostain syystä kokoajan sanotaan, että mikä vaan oman alan työ tulee auttamaan töiden etsinnässä..).
Noinhan se menee. Itse olen inssinä ollut jo 2 vuotta ja vieläkin naurattaa inssiopejen työpuheet. Eivät ole tainneet itse olla ikinä töissä, vaan suoraan opettajakoulutukseen?
Toinen juttu on päättötodistus. Tätä nyt edes vilkaistaan työnhaussa mutta jos kokemusta ei ole, niin ovea näyttävät. Ja miten vastavalmistuneella voisi olla kokemusta?! Ärsyttävä noidankehä. Itse olin 1½ vuotta ilman töitä tämän takia kunnes sain "tuurilla" yhden suunnittelufirma paikan.
Minä menin 18-vuotiaana, siis heti lukion jälkeen, yliopistoon humanistiseen tiedekuntaan. 23-vuotiaana olisi tarkoitus valmistua maisteriksi.
Mutta ehtiihän sitä toki vielä myöhemminkin!