Tietääkö kukaan keinoa millä voisi helpottaa
jännittynyttä oloaan muiden ihmisten seurassa?
Olen kärsinyt tästä vaivautuneesta olotilasta nyt
pari vuotta. Ennen olin tosi seurallinen ja
suosittu ja nautin mitä enemmän oli väkeä
ympärillä. Nyt punastelen ja haluan paeta paikalta
(mitä ei koskaan aikaisemmin tapahtunut)jos joku
vaikka esim. katsoo vähän pitempään.
Katsekontakti eionnistu enää.
jännittynyttä oloaan muiden ihmisten seurassa?
Olen kärsinyt tästä vaivautuneesta olotilasta nyt
pari vuotta. Ennen olin tosi seurallinen ja
suosittu ja nautin mitä enemmän oli väkeä
ympärillä. Nyt punastelen ja haluan paeta paikalta
(mitä ei koskaan aikaisemmin tapahtunut)jos joku
vaikka esim. katsoo vähän pitempään.
Katsekontakti eionnistu enää.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Osaisitko kertoa mitaan erityista muutosta naina
kahden vuoden aikana, tarkoitan ystavapiiin
muutokset, muutto toiselle asuinpaikalle etc. ?
Milloin huomasit asian muuttuneen?
Joku/jokin on ilmeisesti horjuttanut minakuvaasi
jollaintavoin ja saanut Sinut suhtautumaan
itseesi eritavalla, ehka horjuttanut
itsetuntoasi. Jos keksit mika taman olisi voinut
aiheuttaa voisi muutos entiseen alkaa tapahtua ja
jannitys helpottua.
Moi. Toisinaan kärsin itse samasta ongelmasta ja
välissä olin jo todella ahdistunut ja edelleenkin
arastuttaa lähteä kylästelemään yms.. etenkin
hieman oudompien ihmisten joukkoon.. Olo on
todella turhautunut toisinaan.. vois vaan vajota
maan alle..
Mutta olen huomannut, että, mitä enemmän viet
itsesi niihin tilanteisiin, jossa tätä tapahtuu,
niin vähitellen tilanteet eivät tunnukkaan enää
niin pahalta.. näin on tapahtunut ainakin omalla
kohdallani..
Mukavaa syksynjatkoa!
Juu, tutulta vaikuttaa. Itse olin koulukiusattu
monen vuoden ajan, sittemmin painiskelin
homouteni aiheuttaman hämmennyksen kanssa ja
tuntui ettei minusta ole mihinkään ja olen täysin
epänormaali jne jne blaa blaa blaa. Teki mieli
ajoittain jopa ihan oikeasti kuolla. Yllättäen
löysin ensimmäisen poikaystäväni, olimme jonkun
aikaa yhdessä mielestäni todella tiiviistikin.
Sitten hän petti minua, ja sain tietää että hän
oli tehnyt niin ehkä koko suhteen ajan...joten se
siitä-taas oltiin romahduspisteessä.
Ai mitenkö nyt menee? No nyt menee hieman
paremmin, tosin työpaineita en kestä ollenkaan
koska otan kaiken itseeni (ja tunnen tekeväni
lähes kaiken väärin, olevani tyhmä, ruma ja
kaikkea). Järjen tasolla osaan kyllä ajatella
että "hei, en mä mikään ihan turha ihminen ole ja
osaan kaikenlaista..ja jotkut jopa aivan varmasti
pitävät minusta paljonkin", mutta silti en osaa
suhtautua koko elämääni oikealla tavalla-en tajua
miten voi olla näin hankalaa! Paniikkikohtauksia
(niin lieviä kuin aika voimakkaitakin) saan
päivittäin useita kertoja ihmisten läheisyydessä
ja tunnen itseni aina "alhaisemmaksi" kuin muut.
Kunpa uskaltaisin kertoa kaiken nykyiselle
rakkaalleni..on niin vaikea tunnustaa edes
hänelle mitä kaikkea mielessäni liikkuu, miten
vaikeaa on. Hävettää ja masentaa.
Mutta ilmeisesti valoa on tunnelin
päässä...ehkä. Kiitokset kaikille masennuksesta,
itsetunnosta ja varsinkin paniikkihäiriöstä
kirjoittaneille!