Islam on ollut ekspansiivinen aate/uskonto alusta lähtien. Koraanissa on joitakin ohjeita islamin vastustajien käsittelyyn ja niitä on myös sovellettu käytäntöön. Niillä alueilla, missä muslimit ovat olleet pienenä vähemmistönä islamin vastustajien kohteleminen on yleensä jonkin verran poikennut islamin valta-alueiden käytännöistä. Nykyaikana asiasta saanee pienen käsityksen jos vertaa islamin vastaisuuden rangaistavuutta USA:ssa ja SA:ssa.
Islam on siis melko hyvin osannut sopeutua niin vähemmistöasemaan kuin valta-asemaan, jonka tavoittelu on melko keskeistä islamin käytännössä. Nykyaikana uutena ilmiönä menneisiin vuosiin on se, että islamin vastaiset ihmiset ja ex-muslimit saavat sanomansa kaikkien ulottuville nimettöminäkin, netin kautta. Samoin länsimaissa voi toimia myös julkisia ex-muslimiyhteisöjä, joihin islamin kannattaja eivät voi lain puitteissa soveltaa Koraanin ohjeita islamin vihollisista ja islamista irtipäässeistä. Mitä enemmän länsimaihin tulee islamin harjoittajia, sitä enemmän tulee ajan myötä myös islamin hylkääjiä. Voiko tästä hylkääjien määrästä ja julkisuudesta kehittyä jonkinlainen kriittinen massa, jonka ylittäminen saa aikaan epälineaarisen muutostapahtuman?
Millaisia keinoja käyttäen islamin aate pyritään saamaan menestymään uudenlaisessa tilanteessa? Vai käykö sille kuin marxismi-leninismille, reaalisesti havaittavat tosiasiat romahduttavat sen?
Eräänä skenaariona esim. Suomessa voi olla, että islamin vastaisuudesta tehdään samanlainen asia kuin aikoinaan neuvostovastaisuudesta. Kyse ei siis ole siitä, onko joku asia totta vai ei, jos se on neuvosto- tai islamvastainen. Verrattuna marxismi-leninismiin (tuttavallisemmin kommunismiin) islamilla on tässä eräs etu puolellaan: uskontoja kohdellaan eri tavalla kuin muita aatteita, sisällöistä riippumatta. Ateistisen propagandankin suosiollisella avustuksella on vielä melko yleisesti hyväksytty jonkinlainen uskontojen tasa-arvoisuus, niinkuin ne olisivat jotenkin yhtä hyviä tms. Tätä ajatusvirhettä islam voi hyödyntää leviämiseensä aina enemmistöasemaan asti. Sittenpä säännöt voidaankin vaihtaa (-;
Tällä hetkellä pidän melkeinpä yhtä mahdollisena sitä, että islam onnistuu maailmanvalloituksessaan kuin sitäkin, että se romahtaa. Kummassakaan tapauksessa ei toki ole mitään paratiisia odotettavissa ihmiskunnalle. Eihän esim. fasismin tai neuvostokommunismin romahdus poistanut pahuutta ihmiskunnasta. Eikä ole syytä olettaa, että niiden voittokaan olisi tehnyt sitä.
Islam on siis melko hyvin osannut sopeutua niin vähemmistöasemaan kuin valta-asemaan, jonka tavoittelu on melko keskeistä islamin käytännössä. Nykyaikana uutena ilmiönä menneisiin vuosiin on se, että islamin vastaiset ihmiset ja ex-muslimit saavat sanomansa kaikkien ulottuville nimettöminäkin, netin kautta. Samoin länsimaissa voi toimia myös julkisia ex-muslimiyhteisöjä, joihin islamin kannattaja eivät voi lain puitteissa soveltaa Koraanin ohjeita islamin vihollisista ja islamista irtipäässeistä. Mitä enemmän länsimaihin tulee islamin harjoittajia, sitä enemmän tulee ajan myötä myös islamin hylkääjiä. Voiko tästä hylkääjien määrästä ja julkisuudesta kehittyä jonkinlainen kriittinen massa, jonka ylittäminen saa aikaan epälineaarisen muutostapahtuman?
Millaisia keinoja käyttäen islamin aate pyritään saamaan menestymään uudenlaisessa tilanteessa? Vai käykö sille kuin marxismi-leninismille, reaalisesti havaittavat tosiasiat romahduttavat sen?
Eräänä skenaariona esim. Suomessa voi olla, että islamin vastaisuudesta tehdään samanlainen asia kuin aikoinaan neuvostovastaisuudesta. Kyse ei siis ole siitä, onko joku asia totta vai ei, jos se on neuvosto- tai islamvastainen. Verrattuna marxismi-leninismiin (tuttavallisemmin kommunismiin) islamilla on tässä eräs etu puolellaan: uskontoja kohdellaan eri tavalla kuin muita aatteita, sisällöistä riippumatta. Ateistisen propagandankin suosiollisella avustuksella on vielä melko yleisesti hyväksytty jonkinlainen uskontojen tasa-arvoisuus, niinkuin ne olisivat jotenkin yhtä hyviä tms. Tätä ajatusvirhettä islam voi hyödyntää leviämiseensä aina enemmistöasemaan asti. Sittenpä säännöt voidaankin vaihtaa (-;
Tällä hetkellä pidän melkeinpä yhtä mahdollisena sitä, että islam onnistuu maailmanvalloituksessaan kuin sitäkin, että se romahtaa. Kummassakaan tapauksessa ei toki ole mitään paratiisia odotettavissa ihmiskunnalle. Eihän esim. fasismin tai neuvostokommunismin romahdus poistanut pahuutta ihmiskunnasta. Eikä ole syytä olettaa, että niiden voittokaan olisi tehnyt sitä.
Vastaukset 55
Vanhimmat
pyrit samaistamaan uskonnon poliittisiin järjestelmiin tai aatteisiin.
Toisekseen kirjoituksessasi voidaan sana islam korvata vaikka kristinuskolla ja sen voidaan katsoa pitävän paikkansa aivan yhtä hyvin.
Mutta kyseessöhän oli tuttumiestely, propagandaa vielä hitaammille yksilöille.
mutta mielipiteet on sitäkin kovemmat. Etkö voisi opiskella ensin, ennenkuin alat tappelemaan viisaampien kanssa? Täällä saa yrittää olla mitä vaan, mutta kokeneemmat näkee sen lävitse.
>>turhaan pyrit samaistamaan uskonnon poliittisiin järjestelmiin tai aatteisiin.
Islam on poliittinen ideologia ja toimii vahvasti sellaisena koko maailmassa.
>>Toisekseen kirjoituksessasi voidaan sana islam korvata vaikka kristinuskolla ja sen voidaan katsoa pitävän paikkansa aivan yhtä hyvin.
Ei pidä paikkaansa ollenkaan. Kristinusko on ollut länsimaissa pari tuhatta vuotta, ja se ei ole ongelmallista kristinuskon vastustajillekaan.
Islamin vastustajilla ei ole mitään mahdollisuuksia muslimaissa. Heidät hävitetään pois maasta.
Siellä missä islam on vahvana, siellä on taistelut, sorto ja diktatuurit. Missään ei ole hyvää islamilaista hallitusta.
Sinulla ei ole kokemusta, mutta on suuri itsevarmuus. Voithan yrittää täällä piistää hanttiin, mutta säilytä mielenmalttisi.
Uskonto on samaistettu poliittiseen järjestelmään jo kauan sitten, etkö sitä tiennyt?
Erityisesti islam on yhtäaikaa uskontoa, kulttuuria ja politiikkaa.
Kristinusko ja islam edustavat vastakkaisia arvoja, ja käsitykset tasa-arvosta, ihmisoikeuksista, sanan- ja mielipiteenvapaudesta, sekä uskonnonvapaudesta ovat hyvin erilaiset.
Usein kristinuskoa vastustavat näkevät kristinuskossa vain kääntöpuolet ja vastaavasti islaminuskossa vain ne hyvät puolet.
Miksi ateistit suvaitsevat islaminuskoa, vaikka ialam on uskonto siinä missä kristinuskokin?
"Missään ei ole hyvää islamilaista hallitusta."
Kah, jotahan se Eskokin on oppinut...
Taidat olla elänyt jossain pumpulissa, mikäli olet nukkunut historiantunneilla. Muhammed oli yhtäaikaa profeetta, valtionpäämies ja sodanjohtaja. Islam sharia-lakeineen ja haditheineen antaa hyvin yksityiksohtaisia yhteiskunnallisia ja poliittisia ohjeita. Jopa Koraani ottaa kantaa yhteiskunnallisiin asioihin ja päätöksentekoon.
Kirkon perusoppeja on aina ollut esivallan kunnioitus. Jeesus käski antamaan keisarille, mikä keisarin on. Jeesus julisti sanomaa Jumalan armosta ja Jumalan valtakunnasta. Jumalan valtakuntaan ei ole koskaan kirkon historiassa laskettu mukaan yhteiskuntaa. Keisari tai kuningas ovat vastanneet maallisesta vallasta. Tiesitkö, että Ruotsi-Suomessakin on ollut kuningas?
...oli valtakuntansa kirkon ylin johtaja - kuten muutkin tuon aikaiset protestanttiset ruhtinaat omissa valtakunnissaan? Tiesitkö että Ruotsi-Suomen kuten muidenkin tuonaikaisten protestanttisten ruhtinaskuntien ylimmät johtajat käyttivät politiikassa runsain mitoin hyväkseen asemaansa valtakuntiensa kirkkojen ylimpinä johtajina? Vai oletko nukkunut historian tunneilla?
Tiesitkö että roomalaiskatolisen kirkon ylin johtaja oli myös Kirkkovaltion ylin johtaja ja on yhä, joskin valtio on kovasti pienentynyt Italian yhtymisen myötä? Tiesitkö että Paavi kävi omia sotiaan omilla armeijoillaan - sen ohella että hän sekaantui jatkuvasti muiden valtioiden asioihin - käyttäen hyväkseen asemaansa kirkkonsa johtajana? Vai oletko nukkunut historian tunneilla?
Kirkkojen perusoppeja kuten esivallan kunnioitusta ovat siis valvoneet iät ja ajat ne, jotka ovat olleet samalla kertaa kirkkojen johtajia ja edustaneet esivaltaa sen ylimpinä johtajina. Tämän tietänee jokainen, joka ei ole ollut umpiunessa historiantunneilla.
...kuuluu unohtaa, että heidän oman uskontokuntansa uskonto levittäytyi viidelle mantereelle valloittaja-armeijoiden, kansanmurhien ja ryöstön säestämänä.
Tämä kristillinen unohtaminen puolestaan perustunee seuraavaan opetukseen:
"Sinä tekopyhä! Ota ensin roska veljesi silmästä, vasta sitten näet ottaa hirren omasta silmästäsi! (Matteus 7:5)
aikanaan suomeen puhtaasti poliittisin ja taloudellisin tarkoitusperin.
Eivät nämä eskoset osaa erottaa toisistaan uskotona ja teokratiaa.
Heille tuollainen propaganda uppoaa, kuten se aina uppoaa hitaimmille.
Mistä ammennat kristinuskon opetukset ja käsitteet?
Onko se kristinuskoa, jos ihminen toimii vastoin raamatun ohjeita?
Missä kohtaa raamattua Jeesus kehoittaa ristiretkille ja kansanmurhiin? Missä kohtaa Jeesus puhuu kristinuskon valloittaja-armeijoista?
Missä kohtaa raamattua Jeesus kehoittaa ryöstörekiin tai yhtään mihinkään väkivallan tekoihin?
Pitää paikkansa, että kristinuskon nimissä on tehty julmuuksia, bisnestä, sortoa jne. mutta kehoittaako Jeesus tekemään niin?
Jos oppi/teot poikkeaa raamatusta ja Jeesuksen sanomasta, se ei voi olla kristinuskoa, ei ainakaan sellaista miksi kristinuskon perustaja Jeesus sen on tarkoittanut.
Ei kai koraanin opetuksesta poikkeava islamin oppikaan voi olla islamia?
...kristittyjen kristillisestä lähimmäisenrakkaudesta. Ilmeisesti he eivät katso, että heidän toimintansa olisi vastoin Raamatun ohjeita. Kuten eivät katsoneet toimivansa vastoin Raamatun ohjeita nekään kristityt palstamme kristittyjen unohtamat kristitys, jotka levittivät uskontokuntansa lähimmäisenrakkauden oppeja viidelle mantereelle valloittaja-armeijoiden, kansanmurhien ja ryöstön säestämänä.
Oma käsitykseni Jeesuksen opetuksista epäilemättä poikkeaa sekä Islam-palstan kristittyjen että suurten valloittaja-, kansanmurhaaja- ja ryöstäjäkristittyjen käsityksistä. Mutta se on toinen asia.
"Kenen valta sen uskonto"-periaate salli protestanttisen kuninkaiden yhdistää toisiinsa maallisen ja kirkollisen vallan, mikä oli hyvin tehokas yhdistelmä.
Kristilliseen lähimmäisenrakkauteen eivät kuulu ristiretket, valloittaja-armeijat, ryöstöt eivätkä kansanmurhat.
Eivät ole koskaan kuuluneetkaan, eivätkä tule koskaan kuulumaankaan.
Mitkään em. eivät sisälly Jeesuksen opetuksiin, siis kristinuskon perustajan ja opettajan opetuksiin.
Ristiretket, valloittaja-armeijat, ryöstöt, kansanmurhat eivät ole kristinuskoa, vaan ihmisen vallanhalun välineitä, joilla ei ole mitään tekemistä kristillisen lähimmäisenrakkauden kanssa.
Nyt tarkoitan kristillisellä lähimmäisenrakkaudella sitä mitä Jeesus siitä opetti.
Syntiinlangenneessa maailmassa tehdään paljon enemmän pahaa hyvän nimissä kuin päinvastoin. Ainakaan en ole koskaan kuullut, että joku olsi vaikka ruokkinut nälkäisiä ja sanonut perustelukseen sen, että hän tekee näin pahan nimissä.
Kun pahaa tehdään jonkun aatteen nimissä (demokratia, kommunismi, kristinusko tai islam) on mielestäni tarkasteltava sitä, onko kyse pahan tekemisestä hyvämaineisen aatteen varjolla ilman tuon aatteen suoraa käskyä tuohon pahuuteen vai ollaanko vain toteuttamassa aatteen perusperiaatteita. Ja osa pahuudesta voi johtua myös silkasta typeryydestä ja tietämättömyydestä, sekin ehkä kannattaa huomioida.
"Syntiinlangenneessa maailmassa tehdään paljon enemmän pahaa hyvän nimissä kuin päinvastoin."
Vielä kun muistetaan että synti on kaltaistenne hihhulien keksintö ja ominaisuus, ollaan lähellä ratkaisua.
Krisselismin hävittämisellä poistuu myös synti.
...vastasivat ryöstäjä-, kansanmurhaaja- ja orjuuttajakristittyjen käsityksiä siitä, miten Jeesuksen opetukset on ymmärrettävä. Aivan kuten palstalle kirjoittelevien kristittyjen käsityksistä siitä, miten Jeesuksen puheet on ymmärrettävä, näyttää seuraavan toisinuskovien loukkaaminen ja heidän uskontonsa halventaminen. Jälkimmäisten Jeesuksen opetuksista tekemien johtopäätösten valossa en ihmettele suuremmin edellistenkään tulkintoja mainituista opetuksista.
Aika kieroutunut kyky käsittää asioita, jos Jeesuksen opetukset saavat aikaan mainitsemiasi tekoja.
Onko opettaja (Jeesus) väärässä, vai opetuksien tulkitsijat?
...kieroutuneisuutta. Kun juutalaisia vihaavat saksalaiset papit aikoinaan tulkitsivat juutalaisuutta, he olivat löytävinään siitä paljon sellaisia raakuuksia, joita natsien toiminta sittemmin heijasteli. Se joka haluaa mustamaalata jotain kansanryhmää tai uskontoa, on useinkin löytävinään siitä nimenomaan sellaisia piirteitä, jotka ovat ominaisia hänen omalle ajattelulleen. Tällainen ihminen on hyvin usein myös löytävinään omasta aatteestaan tai uskonnostaan tukea ja oikeutusta toiminnalleen. Pahimmillaan tuo tarkoittaa sitä, että tällaiset ihmiset rakentavat uuden vihauskonnon tai -aatteen.
Mitä sinä Aabra-ham oikein vaahtoat? En minä ole nukkunut historian tunneilla.
Minähän kirjoitin : " Jumalan valtakuntaan ei ole koskaan kirkon historiassa laskettu mukaan yhteiskuntaa. Keisari tai kuningas ovat vastanneet maallisesta vallasta. Tiesitkö, että Ruotsi-Suomessakin on ollut kuningas?"
Toistan: Yhteiskuntaa ei ole sisällytetty kirkon opetuksessa Jumalan valtakuntaan. Kuningas huolehti Ruotsi-Suomessa maallisesta vallasta. Oletko eri mieltä?
Kyllä minä tiedän, miten kuninkaat ovat valtaansa käyttäneet Pohjoismaissa, mutta siitäpä en olekaan sanonut mitään. En yhtään mitään. Miksi sinä Aapo siirryt muihin aiheisiin ja rupeat ihmttelemään aivan muita asioita? Pysy aiheessa!
Aapo ei näköjään tunne skandinaavista kirkkohistoriaa ollenkaan, mutta leikkii asiantuntijaa täällä.
Kuninkaat eivät ole koskaan ollleet kirkon ylimpiä johtajia. Kirkonkokouksissa ylin päätösvalta on aina ollut papistolla. Halutessasi voi lukea, miten protestantit jakoivat vallankäytön Augsburgin tunnustukssessa.
Kuninkaat tai ruhtinaat ovat kyllä taanneet kirkolle hallinnollisen erikoisaseman ja suojeluksen omalla maaperällään. "Kenen maa, sen kirkko" -periaate liittyy katolisten ja protestanttien väliseen valtataisteluun Saksassa. Kirkon perusoppeja on valvottu aivan muiden kuin kuninkaiden toimesta. Aapokin on varmaan kuullut Raamatusta ja kirkolliskokouksista.
Tietoisesti väärän tiedon jakaminen on valehtelua ja huijaamista. Älä sorru siihen!
Taidat itse upota propagandaasi. Luterilaisuus levisi Suomeen, koska papisto piti sitä parempana kuin katolista teologiaa. Ihmiset olivat väsyneet kirkon epäkohtiin ja kaipasivat uudistuksia. Kirkko hävisi taloudellisesti tässä muutoksessa hyvin paljon, mutta kyse olikin dogmeista.
...että protestanttiset ruhtinaat - siis esimerkiksi Ruotsin kuninkaat ja Saksan ruhtinaat - olivat alueittensa kirkkojen ylimpiä johtajia? Protestanttinen ruhtinas katsottiin ylimmäksi piispaksi (summus episcopus). Siis heidän käsiinsä keskittyi sekä maallista että hengellistä valtaa, mikä oli erinomaisen tehokas yhdistelmä. - Kieltämättä ruhtinaan johtamalla kirkolla oli valtakunnassa erityisasema ja erityissuojelu hänen johtamassaan valtakunnassa - ja ruhtinaalla erityisasema kirkossa muun muassa piispojen virkaan asettajana ja kirkolliskokousten tehdessä päätöksiään.
Kannattaa ottaa asioista edes hieman selvää, ennen kuin syyttää toista tietoisesti väärän tiedon jakamisesta ja valehtelemisesta. Itselleni nämä asiat opetettiin koulussa jo ollessani 14 - 15 vuotias. Jokaisen, joka on lukion käynyt, pitäisi ne tietää.
PS. Katolisten ja protestanttien valtataisteluun (ja uskonsotiin) liittyvä periaate muuten oli "Kenen valta, sen uskonto (tai usko)" (cuius regio, eius religio“) eikä "Kenen valta, sen kirkko".
halisi kirkon omaisuuden itselleen ja käytti apuna ev-lut lahkon lanseeraamista aiempien taikauskojen eri vivahteiden tilalle.
...joka aloitti uransa kuninkaana rutiköyhänä, oli hallinnassaan 1 300 000 taaleria ja 5000 isohkoa maatilaa.
Joten ei oman, kuningasjohtoisen kirkon perustaminen Ruotsiin ihan tuottamatonta tosiaankaan ollut.
Olenaista tietenkin oli myös se, että kirkon päämiehinä Ruotsin kuninkaat samoin kuin muutkin protestanttiset ruhtinaat saattoivat yhdistää hengellmisen vallan maalliseen.
Cuius regio, eius religio-periaatteen jäänteitä oli meilläkin, että presidentti oli viime vuosiin asti kirkon ylin johtaja, joka nimitti piispat. Järjestelmää on pitkälti purettu ja purettaneen lisää, kun Suomessa siirrytään maallisen ja kirkollisen erottamiseen toisistaan.
Ruotsin kuningas ei ole koskaan ollut mikään summus episcopus, joten älä jää itsevarmasti täällä väärää tietoa! Minähän sanoin, että "Kuninkaat eivät ole koskaan olleet kirkon ylimpiä johtajia"
Lue sitten vaikka Ruotsin kirkon sivuilta asiasta:
http://www.svenskakyrkan.se/ArticlePages/200508/16/20050816074732_svkhjs419/20050816074732_svkhjs419.dbp.asp
Saksassa oli kyllä toinen tilanne. Siellä oli käytössä maakirkko-järjestelmä, jossa ruhtinas oli kyllä summus episcopus. Mutta en minä ole väittänytkään, etteivät ruhtinaat olisi olleet Saksassa sellaisia. On kuitenkin hyvä huomata, että mikä oli kirkon kanta asiaan dogmien tasolla. Tiedät kai senkin?
Hyvä lukija! Huomaa, että asiaa koskevassa edellisessä viestissä totesin, että Aapo ei tunne skandinaavista kirkkohistoriaa. Minä puhun nyt siis vain Skandinaviasta ja erityisesti meille rakkaasta Ruotsi-Suomesta. Ruotsin kuningas ei ole koskaan ollut summus episcopus, vaikka Aapo tietoisesti toisin väittää.
Ruotsin kirkko varmaan itse parhaiten tietää, mikä sen suhde on ollut kuninkaaseen. Joten annoin linkin siihen. Harmittaa, että Aapo jakaa tahallaan väärää tietoa!
Toistan lopuksi, että Saksassa tilanne oli toinen. Siellä oli ruhtinaiden - ei kuninkaiden - johtamat maakirkot.
Olet aika lapsellinen. Moraalinen vääryyys eli synti ei katoa maailmasta hävittämällä joitakin aatteita. Jokainen ihminen kykenee tekemään moraalista vääryyttä eli syntiä ja sen poistamiseen tarvitaan aivan muita keinoja. Jopa muslimit tekevät syntiä.
on tyypillistä uskismoraalia joka hyvin usein pitää sisällään paljon epäeettisiä ja moraalittomia tapoja toimia, jopa mielikuvitusjumalan tukemana.
Hyvä esimerkki on suomalainen lainsäädäntö, jota on jouduttu muokkaamaan kun ev-lut lahkon kirkko ei itse ole ymmärtänyt mikä on oikein ja väärin.
Tuo hihhulin synti on toisinaan myös väline toisen lyömiseen, aiheettomastikin.
Joten pitäkää lahkojeesukset syntinne, ilman sitä maailma on paljon parempi paikka elää.
Suomalaista lainsäädäntöä joudutaan jatkuvasti muokkaamaan maailman muuttuessa. Ilman syntiä maailma on todellakin parempi paikka, mutta moraalista vääryyttä tehdään kaikkialla. Jopa muslimit tekevät jatkuvasti syntiä. Koraani hyväksyy verikoston, naisten kurittamisen, varkaiden raajojen katkaisemisen ja toisuskoisten tappamisen, joten ei siitäkään ole avuksi. Onneksi Jeesus kielsi tappamisen ja pyysi rakastamaan jopa vihamiestä. Ehkä rakkaudessa on ratkaisu.
synti on se jossa krisseli piehtaroi, ev-lut lahkolainen perisynnissä. Se ei normaalia tervettä ihmistä kosketa, vain lahkolaista.
Toisekseen, kun Jesse sovitti synnit, niin eikö olisi oikein että noin kallis sovitus ei menisi hukkaan?
Mitä Jesseen tulee, niin satukirjanne mukaan hän tappoi, ajoi siat mereen kun oma lääkitys ei ollut kohdallaan.
ev-lut lahko tuotiin tänne koska silloinen kuninkaamme näki hyväksi sosialisoida kirkon varat.
Minä en kirkkohistoriasta tiedä mitään, mutta Jeesus ainakin oli rauhan mies toisin kuin Muhammed. Hän ei ollut sodanjohtaja eikä valtionpäämies. Jeesus kehotti rakastamaan jokaista ja puhui syntien anteeksiantamisesta ja ikuisesta elämästä. Tässä työssä hänen ei tarvinnut tappaa ketään. Muhammed tappoi ilmeisesti tuhansia ihmisiä ja pakotti noudattamaan määräyksiään. Jeesus antoi vain ohjeen rakastaa, jopa vihamiestä.
satua.
Uskonnot ja politiikka ovat aina lyöneet kättä toistensa kanssa. Ei siinä ole mitään ihmeellistä eikä mitään salattavaa. Mikään instituutio ei toimi autiolla saarella eikä autiolla saarelta käsin. Uskonnot ja yhteiskunnat ovat aina olleet enemmän tai vähemmän keskenään vuorovaikutuksessa. Eroja lienee vain vuorovaikutuksen vahvuudessa ja sisällössä.
Miksi näin? Uskonnot ovat aina pyrkineet vaikuttamaan yhteiskuntaan ja yhteiskunnat uskontojen sisältöön. Varmaan kaikissa pyhissä teoksissa on sosiaalieettisiä kannanottoja ja opetuksia, joita on yritetty nostaa yhteiskuntien toiminnan normeiksi. Sekä Raamatussa ja Koraanissa on paljon yhteiskunnallista elämää ja ihmisten välisiä suhteita koskevia ohjeita. Oman aikansa historiallisia ohjeita nimenomaan.
Mitä tulee kirkkojen organisaatioihin, kaikki on pitkän historiallisen kehityksen tulosta. Varhainen Jeesus-liike oli rauhan ja rakkauden yhteisö, joka joutui pian Rooman keisarin epäsuosioon. Valta-asemaan päästyään kirkko loi vahvan organisaation ja paavi puuttui moneen asiaan. Keskiajan uskonpuhdiistusliike ravisteli valtasuhteita ankarasti ja tarjosi uudistusmielisille mahdollisuuden rakentaa jotain aivan uutta. Protestantit hakivat käsittääkseni suojaa kuninkailta ja ruhtinailta ja hallitsijat toki tajusivat myös tilaisuutensa koittaneen lyödä katolista kirkkoa.
En ole koskaan oikein ymmärtänyt, miksi kirkko on päästänyt yhteiskunnallisen hallitsijan kirkon organisaatioon. Mikä tässä oli kirkon intressi? Kun hallitsija ryövää kirkon omaisuuden, on vielä vaikeampi ymmärtää kuviota. Onko kyse ollut suojelurahasta, naamioidusta valtapolitiikasta, kirkkojen härskistä hyödyntämisestä asevoimien tukemana vai mistä? Katolisissa maissa paavi ja keisarit tai kuninkaat ovat ehkä aina taistelleet "ykköstittelistä".
Kirkko on Kristuksen ruumis, sanotaan ja silloin sillä on vain yksi pää eli Jeesus Kristus. Sen pitäisi riittää kirkossa. Jeesuksella ei ollut armeijaa, mutta oma sanansa myös hallitsijoille lähimmäisen auttamisesta ja Jumalan tahdon kuuntelemisesta sekä noudattamisesta.
En tunne tai muista kirkkohistoriaa enää kovin hyvin, mutta Ruotsi-Suomen kääntyminen luterilaisuuteen lienee ollut monen tekijän summa. Katolisen kirkon ryövääminen ei ollut varmasti syistä pienimpiä. Kuningas näki mahdollisuutensa lisätä varallisuuttaan ja heikentää kirkon asemaa. Voitto se oli taloudellinenkin voitto.
Katolisten kirkkojen restaurointi oli mielestäni kulttuuririkos. Ne olisivat olleet maalauksineen ja kirkkotaiteineen upeita ilmestyksiä. Olisiko katolisella kirkolla oikeus saada omaisuutensa takaisin? Jokin minussa sanoo kyllä. Samoin saamelaisille pitäisi luovuttaa Lappi ihan reilusti. Ja Karjala vielä karjalaisille sekä venäläisille.
Raamattu on historiallinen kirja, joka Uuden Testamentin puolelta esittelee erilaisia tulkintoja Jeesuksesta. Kun kertomukset ovat levinneet pitkän aikaa suullisesti, totta kai inhimillisen lainalaisuuden mukaan kertomukset ovat matkan varrella muuttuneet ja suurentuneet välittäjien kokemusten ja tulkintojen mukaan.
En pitäisi Jeesusta satuna, mutta kehottaisin lukemaan Raamattua nimenomaan historiallisesti oman aikansa kultuuriympäristönsä tuotteena. Jeesus-tarinoissa on varmaan myös mielikuvitusta ja osa kertomuksista lienee ollut puhtaasti uskonvahvistusta ja suuruuden ylistystä - ei mitään faktaa - , mutta uskon, että kaiken keskeltä loistaa myös vaatimaton ja lohdullinen historiallinen totuus: Jeesus opetti Jumalan armoa eli syntien anteeksiantamusta, rakkautta ja ikuista elämää. Se riittää. Kaikki muu olkoon ihmisten tulkintaa ja selitystä.
Minusta nykyaajan ja menneiden sukupolvien ongelma on, että taju Raamatun inhimillisestä ja historiallisesta luonteesta on kateissa. Ihmiset haluavat nähdä Raamatun Jumalan ilmoituksena ja jonain yliluonnollisena kirjana. Monien on vaikea hyväksyä Raamattua pelkästään inhimillisenä ja historiallisena kirjana, jonka sisältö ja kehitys käy ymmärrettäväksi historiantutkimuksen avulla.
En ihmettele tilannetta. Ihmiset haluavat niin kiihkeästi jumalten olevan olemassa, että lähes kaikki tuntuu olevan sallittua pyhien teosten jumalallisen arvovallan turvaamiseksi. Samaan syyllistyvät muslimit Koraaninsa kanssa. Seuraukset ovat ollleet kammottavat ihmiskunnan kannalta. Uskontojen nimissä on tehty paljon pahaa ja ihmisyys on ollut huonossa huudossa. Vieläkin kuulen ja näen paljon ihmisyyden polkemista uskonnon varjolla. Jotkut jopa pelottelevat helvetillä ja pakottavat noudattamaan erilaisia ihmetapoja mukamas Jumalten tahtona tms.
6 artikla
Synnistä
Ihminen on luonnostaan kykenevä sekä hyvään että pahaan. Kirkko on vuosisatojen ajan turhaan syyllistänyt ihmisiä ja ylikorostanut ihmisen pahuutta. Ihminen on kehittynyt biologian lakien mukaan. Eettinen kehitys noudattaa psykologian lainalaisuuksia. Itsensä rakastaminen kuuluu ihmisen elämään luonnollisena osana ja on ollut välttämätöntä olemassaolon taistelussa ihmisen evoluution aikana.
Perisynti ei ole varsinainen synti. Perisynti kertoo vain ihmisen epätäydellisyydestä: Kukaan ei ole niin hyvä, etteikö kykenisi tekemään syntiä. Me emme voi olla vastuussa aikaisempien sukupolvien virheistä.
Synti on Jumalan tahdon vastainen teko. Jumalan tahto ilmenee teologisen perimätiedon eettisissä periaatteissa. Tärkeimmät eettiset periaatteet koskevat rakkautta Jumalaan, lähimmäiseen, omaan minään ja luontoon sekä kultaista sääntöä. Synti on siis rakkaudettomuutta Jumalaa, lähimmäistä ja luontoa kohtaan. Rakkaudettomuus omaa itseä kohtaan on sairaus, ei syntiä. Kohtuuton itsekkyys on syntinä itserakkautta muiden kustannuksella rikkoen lähimmäisenrakkauden käskyä.
Tekosynnit ovat varsinaisia syntejä. Niistä ihminen on henkilökohtaisesti vastuussa. Ihmisellä on vapaus valita hyvän ja pahan välillä. Kenenkään ei ole pakko tehdä syntiä. Sidottu ratkaisuvalta moraalisissa asioissa poistaisi vastuullisuuden.
Synti on ihmisen oma valinta. Synti syntyy ja kehittyy oman harkinnan ja omien kokemusten, kasvatuksen, muiden esimerkin ja ympäristön vaikutteiden seurauksena. Myös perintötekijöillä voi olla osuutta asiaan. Ihminen voi myös oppia pois synnistä tekemään Jumalan tahdon mukaisia hyviä valintoja.
Synti ei ole sielunvihollisen työtä, vaan ihmisen oma valinta. Sielunvihollista tai paholaista ei ole olemassa. Vanhan Testamentin kertomus syntiinlankeemuksesta ei ole historiallisesti totta, vaan oman aikansa kuvaus ihmisen moraalisesta epätäydellisyydestä ja kuoleman alkuperästä.
Lähde:
http://www.pasi.toivonen.fidisk.fi/kompassi.html
Ruotsi-Suomeksihan valtakuntaa ei koskaan kutsuttu niin kauan, kuin Suomi oli sen osa. Nimitys on myöhempää suomalaista kansallisromantiikkaa. Mutta se on sivuseikka.
Kirjoitin:
"...protestanttiset ruhtinaat - siis esimerkiksi Ruotsin kuninkaat ja Saksan ruhtinaat - olivat alueittensa kirkkojen ylimpiä johtajia? Protestanttinen ruhtinas katsottiin ylimmäksi piispaksi (summus episcopus). Siis heidän käsiinsä keskittyi sekä maallista että hengellistä valtaa, mikä oli erinomaisen tehokas yhdistelmä."
Protestanttiset ruhtinaat - Ruotsin kuningas mukaan luettuna - todellakin katsottiin - kuten kirjoitin - kirkkojensa ylimmiksi johtajiksi. Heillä oli oikeus valvoa piispojen virkatoimia. He antoivat uskontunnustusta ja kirkkolakia koskevia esityksiä ja katsauksia valtiopäivillä. He valvoivat omalta osaltaan opin puhtautta, lähettivät kiertokirjeitä, he nimittivät ja erottivat piispoja. He myös kutsuivat ajoittain koolle kirkolliskokouksia päättämään tärkeistä asioista. Näin Kustaa Vaasan ajoista lähtien.
Kuningas Kaarlen XI:n aikana koko Ruotsin (ja siten myös Suomen) kirkollinen lainsäädäntö (vuoden 1686 kirkkolaki) tuli kuninkaan yksinomaiselle vastuulle – mikä antoi kuninkaalle ainutlaatuisen voimakkaan aseman johtamaansa valtionkirkkoon nähden (so. verrattuna muihin protestanttisiin kirkkoihin).
Vuonna 1687 piispakuntien kirkkojärjestelmä asetettiin kuninkaalle vastuullisten maaherrojen valvottaviksi – mikä on myös melkoiseen ainutlaatuista protestanttisissa valtiokirkoissa ja vahvisti kuninkaan valtaa entisestään kirkon suhteen.
Vuosina 1719 – 20 eli ns. vapauden ajan alkaessa säädyt ottivat kirkollisen lainsäädännön haltuunsa, mutta vuoden 1776 vallankaappauksessa Kustaa III otti uudestaan siivunsa – ja käveli useissa tärkeissä kirkollislakeja koskevissa asioissa säätyjen yli.
Vuonna 1809 kirkkolainsäädäntä siirrettiin uudestaan kuninkaan ja säätyjen hallintaan.
Joten väitteesi ”
>>Kuninkaat eivät ole koskaan olleet kirkon ylimpiä johtajia>>
On niin puhdasta potaskaa kuin olla voi. Se on potaskaa niin Saksan maakirkkojen kuin vaikkapa Ruotsin kirkon kohdalla.
Ehkäpä Ruotsin vanhoja kuninkaita ei voida pitää aivan samassa mielessä ”summus episcopuksina” kuin Saksan maakirkkoja johtavia ruhtinaita. Nimittäin ajoittain Ruotsin kuninkaat olivat pikemminkin kirkon diktaattoreita siinä mielessä, että he yksinkertaisesti sanelivat sen, mitä kirkossa tehdään ja mitä ei.
Virallisesti Ruotsin valtionkirkko purettiin vasta vuonna 2000.
Ota hieman selvää Ruotsin kirkkohistoriasta.
...Jeesus ei ollut sotainen.
Mutta erona Muhammediin kannattaa mainita, että eläissään Jeesus oli melkoisen tuntematon pienen juutalaisen uskonnollisen ryhmän johtaja. Tänäkään päivänä ei ole tietääkseni olemassa yhtään kristillisten kirjoitusten ulkopuolista alkuperäislähdettä, jossa hänen elämäänsä ja opetuksiaan olisi kuvailtu.
Kun kristikunta laajeni ja kristinuskosta tehtiin valtionkirkko, silloin rauhanomaisuus oli jo kaukana ja silloin alettiin tappaa joukoittain ihmisiä, jotka eivät alistuneet kirkolliskokousten määrittelemiin uskonkäsityksiin.
Joten äkkiä se vihamiesten rakastaminen tulkittiin uudella tavalla - mikä näkyy yhä tälläkin palstalla kristittyjen kirjoittaessa toisinuskovista lähimmäisistään/vihamiehistään ja heidän uskonnostaan.
Samaa mieltä. Minä olen eri kristillisillä foorumeilla hokenut samaa. Jeesus oli kaiketi vaatimaton juutalainen. Hänellä saattoi olla jopa pieni kannattajajoukko, mutta Jeesus eli lapsuutensa tai nuoruutensa maisemissa koko elämänsä varsin tuntemattomana. Monet muut julistajat olivat paljon tunnetumpia juutalaisten keskuudessa.
Tärkeintä ei minusta ole kuuluisuus eikä suuret kannattajajoukot, vaan viisaat ja hyvät opetukset. Historiallisesta Jeesuksesta on syntynyt ajan saatossa erilaisia legendoja ja suurkertomuksia, mutta paras ja tärkein sanoma kitetytyy muutamaan sanaan: armo, anteeksiantamus, rakkaus ja ikuisuus. Se on siinä. Minulla ei ole vastauksia suurempiin kysymyksiin, mutta omia arveluja voin esittää vaikkapa Jeesuksen asemasta yms. Samoja opetuksia on varmaan opetettu jo ennen Jeesustakin eri uskonnoissa ainakin jossain muodossa.
Kirkko on syntisten ihmisten muodostama yhteisö, joka on todellakin tulkinnut Jeesuksen opetuksia tai jotain muuta varsin ihmeellisillä tavoilla. En osaa selittää kirkon väärinkäytöksiä ja virheitä muutoin kuin viittaamalla ihmisen syntisyyteen ja raadolliseen vallankäyttöön. Ehkä joku muu osaa.
Nyt on aika ottaa oppia historiasta. Me emme ole pakotettuja toimimaan menneiden sukupolvien tavoilla. Itse kannatan ja puolustan vanhojen uskontojen päivittämistä ja nykyaikaan saattamista arvioimalla uskonnollinen perimätieto aivan uudelleen järjen ja tieteen avulla.
Minusta tällainen kokonaisvaltainen uudistuminen on ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta välttämätöntä. Muuten uskonnolliset ääriainekset pääsevät valtaan ja ihmisyyden hinta on olematon. Toisenalainen myönteinenkin tulevaisuus olisi mahdollista.
Ihmiset toimivat jo ilmastonmuutoksen eteen. Samalla tavoin meidän on saatava aikaan uskonnollinen uudistuminen vastakkainasettelusta keskinäiseen yhteyteen ja yhteistyöhön. Erilaiset tulkinnat mahtuvat Jumalan rakkauteen, vaikka eivät ehkä ihmisten vaatimuksiin ja perinteisiin ajattelutapoihin. Kompassi ja Marian tunnustus ovat vasta alkua. Toiset sukupolvet rakentavat vielä parempaa yhteyttä ja teologista siltaa eri uskontojen välille.
laittamalla tiedon/linkin missä Ruotsin kuninkaasta puhutaan summus episcopus-tittelilla tuostakin tietojesi epäilystä pääsee helpolla eroon.
Ota hieman selvää Ruotsin kirkkohistoriasta ja kerro oppimasi muillekin.
Islam ON poliittinen uskonto. Niitä ei SAA erottaa toisistaan, maallista ja uskonnollista valtaa.
Juu, kristinusko voisi olla islamin tilalla niin, mutta siinä on sentään jotain sovittelevia piirteitä(kuten Jeesuksen puheet) jotka islamista tyystin puuttuvat.
Tulevaisuus ei näytä yhtä valoisalta sieltä lähi-idän suunnalta.
Olen samaa mieltä.
Ruotsin kirkon linkki kertoo tietenkin totuuden:
The Swedish reformers were cautious. Much of the old order was retained unless judged to be superstition or false belief. At the parliament (riksdag) in Västerås in 1544, Sweden was proclaimed an evangelical kingdom. The king became the church's most prominent member, but, in contrast to his counterparts in the German states, never became summus episcopus. Earlier, in 1531, Laurentius Petri was consecrated the first evangelical archbishop of Uppsala.
http://www.svenskakyrkan.se/ArticlePages/200508/16/20050816074732_svkhjs419/20050816074732_svkhjs419.dbp.asp
Minä olen siis perustanut tietoni tähän koko ajan. Ehkä Ruotsin kirkko ei tunne omaa historiaansa, mutta Aapo tietää sitäkin paremmin.
"Jeesus opetti Jumalan armoa eli syntien anteeksiantamusta, rakkautta ja ikuista elämää."
Siss taikauskoa ja satua. Jumala ei elä muualla kuin hihhulin kuupassa ja vanhoissa mytolgian kirjoisaa kuten raamatussa, koraanissa yms.
Suuretkaan ihmeet eivät ole sinulle mitään, koska sinä et niitä kykene tajuamaan. Tiedätkö, hajuaistin voi menettää täysin. Silloin ei tunne mitään hajuja. Kuitenkin sama ihminen muistaa kuinka hän metsäaukiolla tunsi kymmenien pienien kukkien ihmeellisiä tuoksuja. Ihminen ei siis aisti kaikkea, mitä ympäristössä löytyy todella.
Aistit ovat päässä, koska aivot tuntevat ne. Sinun ajatuksesi voi olla niinkuin kadonnut hajuaisti, joka ei enää tunne tuoksuja. Keväällä on paljon tuoksuja, minä en tunne niitä.
>>Joten äkkiä se vihamiesten rakastaminen tulkittiin uudella tavalla - mikä näkyy yhä tälläkin palstalla kristittyjen kirjoittaessa toisinuskovista lähimmäisistään/vihamiehistään ja heidän uskonnostaan.
Mikä voi olla ihmiselle parempaa kuin antaa hänelle oikeaa tietoa? Olen sanonut tämän sinulla kymmeniä kertoja, eikä se uppoa päähäsi. Ei kukaan ihminen voi toivoa netissä enempää, kuin saavansa hyödyllistä tietoa. Väärinkäsitysten oikaiseminen ja harhaluulojen osoittaminen on parasta mitä voi tehdä.
Tällainen on turhinta, mihin ihminen voi aikaansa kuluttaa:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1000000000000010&posting=22000000026630852
Sinun ei tarvitse vastata tähän, jos et ole mitään uutta oppinut. Ihmisen arvon mukaista on tutkia kaikki opit.
Enempää rakkautta en minäkään muslimeilta voi toivoa, kuin että he selittäisivät käsityksiään omasta opistaan.
olisi varmaan aromaattinen kokemus, pienenä ongelman lienee jeesuksen puute?
Sinä voit olla oikeassa. Ehkä Jumalaa ei ole, ehkä on. Minä en tiedä asiaa varmasti eikä kukaan muukaan. Jumalan olemassaoloa tai olemattomuutta ei voida todistaa aukottomasti tieteen keinoin. Ehkä jonain päivänä voidaan fysiikan menetelmin.
Kaikesta huolimatta anteeksiantamus ja rakkaus eivät kuitenkaan ole satua tai taikauskoa. Ne ovat ihmisyyden voimanlähdettä. Mikäli Jumalaa ei ole, ikuista elämääkään tuskin on. Muisto ihmisestä voi säilyä pitkään.
Minulle kristittynä eläminen on elämää uskossa, toivossa ja rakkaudessa. Vaikka uskoni osoittautuisi jonain päivänä vääräksi, en ole menettänyt mitään. Usko oli ja on minulle tapa ymmärtää elämä ja maailma. Ilman sitäkin voi ihan hyvin elää.
raamatun mytologiassa on paljon väkivaltaa, tappamista ja tuomioita. Kokonaisia kansakuntiatuhotaan tuossa sadussa, kerran jopa koko ihmiskunta pl. Noaa ja avec.
On siihen toki kopioitu aiemmista mytologioista ja elämänviisauksista jotain hyvääkin, kuten kaksoiskäsky.
Mutta ei yksi hyvä juttu oikeuta siihen muuhun toimintaan, mitä ao. taikauskon nimissä ajetaan.
Kyllä. Raamattu on oman aikansa historiallinen kirja ja se sisältää runsaasti kyseenalaisia eettisiä opetuksia. Israelin kansan historiaan mahtuu paljon väkivaltaa ja sotimista Vanhassa Testamentissa.
Raamatun alkukertomukset eivät tietenkään luonnotieteen vastaisina ole historiallista faktaa, vaan tietyn ajan ihmisten käsityksiä Jumalasta, ihmisen alkuperästä, maailmasta ja kuolemasta.
Raamattu kuvaaa oman aikansa ihmisten käsityksiä Jumalasta ja hänen sanomastaan. Jeesuksella oli omat opetuksensa ja oman aikansa lapsena hän ja hänen kannattajansa muodostivat sanomaansa saaden vaikutteita sieltä täältä. Varhaiskristityt tulkitsivat ja muokkasivat Jeesuksen sanomaam omien kokemustensa mukaan. Me voimme tulkita samaa sanomaa omalla tavallamme tämän päivän tiedon avulla. Lyhin tie ateismiin on toisinaan teologinen tutkimus.
Olet ihan oikeassa. Yksikään hyvä ajatus tai kaunis tavoite ei oikeuta ainakaan mihinkään ihmisyyden polkemiseen kristinuskon nimissä. Olen yrittänyt uudistaa varsinkin kristillistä teologiaa jo vuosien ajan, mutta myös juutalaisuutta ja islamia nykyaikaiseen ja eettisesti kestävään suuntaan, mutta kaikkea kyseenalaista vieläkin tapahtuu kaiken hyvän ja Jumalan varjolla tässä maailmassa. Sokea usko näkee usein vain omat joskus niin elämänkielteiset opinkappaleensa ja polkee ihmisyyttä hiekkaan.
http://www.suomenshiiamuslimit.org/
Olisiko tuossa linkissä näkyvissä uusi trendi islamin menestyksestä nettimaailman valloituksessa?
kuten olet kertonut, niin kerro saatko silti mielihyvää noista naisten kuvista?
ei kastu..
välittömästi kun vastaan tulee tällainen:
http://galleria.suomi24.fi/profile_images/2/3/147ASudLZ_p6Ku33.jpg
Järkytyin kuvasta..Pyydän anteeksi,nyt ymmärrän!Jos tuollainen kuvatus tulee vastaan..