pää hajoo

ennen en osannut kuvitella ihmisiä joita vaivasi masennus tai muu mielenterveyteen liittyvä ongelma. ajattelin et 'onpas herkkiä ihmisiä kun tollasiks on tullu' tai muuta varsin naiivia.

nyt alan olee jo hulluuden partaalla, ihan vain rakkauden takia. rakastanut tyttöä sellaiset reilut puolitoista vuotta. se vaan ikään kuin jyskyttää mun päässä 24:7. oon koittanu vaan unohtaa sen ja herätä täst painajaisesta mut ei siit tuu mitään. uskon et se haluu olla vaan kaveri (aika varmasti) ja näin tunteiden kertominen sille vaan hajottais kaiken sen ystävyyden mitä meil kuitenkin vähäsen vielä on. ehkäpä toisaalta mun sisäisempi itseni ymmärtäisi vasta silloin miten asiat todella on, et vasta kun pakit tulee päin naamaa. äh kaikki vaan on niin sekavaa. elämänhalukin kadonnut täysin. ainut asia mikä pitää mua yhä pystys on ajatus 'ehkä jonain päivänä sit vielä'.
njoo. että näin mulla.
2251
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Hei!
Pidä kiinni siitä mitä teillä on, ole ystävä.
Ja toivo edelleen. Kärsivällisyys on hyve.
Hyvää jatkoa.

Äänestä
  • Yks jätkä olisi halunnu seurustella mun kanssa, mutta mä päätin että ystävyys tai ei mitään. Sitä ihanaa ystävyyttä kesti kolme vuotta, kunnes humalassa sanottiin rakastavamme toisiamme. Ikävä kyllä mä Tarkoitin rakastavani sitä Ystävänä, mutta se käsitti väärin. Humalassa kun oltiin niin halailtiinkin vähän. Taisin satuttaa sitä mielettömän paljon, kun seuraavalla kerralla käyttäydyin kuin kaveri. Se soitti perään ja haukku mut ihan pystyyn, syytä ei sanonut, mutta mä tajusin kyllä. Niitä sanoja en voi antaa anteeksi.
    JOS oltais pysytty vaan ystävinä, meidän välit ei olisi katkennut...

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


kundi kirjoitti:

ennen en osannut kuvitella ihmisiä joita vaivasi masennus tai muu mielenterveyteen liittyvä ongelma. ajattelin et 'onpas herkkiä ihmisiä kun tollasiks on tullu' tai muuta varsin naiivia.

nyt alan olee jo hulluuden partaalla, ihan vain rakkauden takia. rakastanut tyttöä sellaiset reilut puolitoista vuotta. se vaan ikään kuin jyskyttää mun päässä 24:7. oon koittanu vaan unohtaa sen ja herätä täst painajaisesta mut ei siit tuu mitään. uskon et se haluu olla vaan kaveri (aika varmasti) ja näin tunteiden kertominen sille vaan hajottais kaiken sen ystävyyden mitä meil kuitenkin vähäsen vielä on. ehkäpä toisaalta mun sisäisempi itseni ymmärtäisi vasta silloin miten asiat todella on, et vasta kun pakit tulee päin naamaa. äh kaikki vaan on niin sekavaa. elämänhalukin kadonnut täysin. ainut asia mikä pitää mua yhä pystys on ajatus 'ehkä jonain päivänä sit vielä'.
njoo. että näin mulla.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu