itseensä ja epätoivoinen? Mielestäni nämä piirteet kuuluvat enemmän murrosikäiselle ihmiselle, eikä 23-vuotiaalle. Olen epävarma itsestäni ja itsetunto olematon. En oikein keksi enää keinoa, jolla saisin itsetunnon takaisin ja että en etsisi itsestäni vikoja. Ihmisenä tunnen olevani muita ihmisiä huonompi jatkuvasti. Olen käynyt terapeutillakin, mutta tyytymättömyydestä en ole päässyt eroon.
Voiko 23-vuotias ihminen olla
tyytymätön omaan
9875
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
samanlainen käsitys itsestäni,siis etten ole tarpeeksi hyvä missään,olen ruma,kukaan ei voi rakastaa minua...eli huono itsetunto.Johtuneeko osaksi koulukiusaamisesta ja muistakin epäluotettavista ihmisistä elämässäni.Miten tästä nousisi ja saisi itseluottamusta,varmuutta ja iloa elämään?Vastailkaa please!!
just toi, että koen olevani ruma tai oikeastaan huomaan itsessäni jatkuvasti parannettavaa. Olen siis suomalainen, kohta 23-vuotias ihminen, jonka juuret tulevat Aasiasta. Minut usein sotketaan somaleihin ihonvärini vuoksi, jonka seurauksena jotkut tahot kohtelevat meikäläistä muita huonommin. Aina pitää kaikille selittää selvällä suomenkielellä, että olen todella suomalainen. Se on sinänsä koomista, mutta pidemmän päälle hyvin raskasta. Tuo ihonväri ei mua nyt niinkään vaivaa, vaan enemmänkin se, että näytän melko laihalta.
Enemmän kommenttia olen saanut laihuudestani kuin ihonväristäni. Kun lihava ihminen saa aina kuulla olevansa läski, minä puolestaan saan kuulla "Voi ku sä oot niin laiha"-tyyppisiä kommentteja, joihin todellakin alan kyllästyä. Vaikka söisin kuinka paljon, kävisin salilla tms. mitään ei tapahdu! Ihminen, joka on laiha ja tummaihoinen, mutta silti aivan suomalainen, on monimutkainen tapaus. Kiusaamista olen kouluaikoina kokenut, josta itsetunto on aivan maassa. Välillä saatan juoda paljon viinaa, jotta oloni helpottuisi ja osaisin ottaa asiat iisimmin.
Kiusaaminen on kyllä syvältä:( Mä olin onnellinen joskus 15-vuotiaana vielä, kun mulla oli kuitenkin ystäviä. Sitten tuli riitaa, kun en jaksanut "ystäväni" kommentteja. Haukkui mua hirviöksi ja vaikka miksi vammaiseksi, kun suuttui jostain. No olisi pitänyt vaan kestää herjat, koska silloin olin sentään iloinen. Töissä olen tosi jäykkä, en osaa keskustella mistään, koska en tee vapaa-aikana mitään muuta kuin istun kotona vanhempieni kanssa. Ikää mullakin on 23 v. Mä olen oikeasti tuhlannut monta vuotta itsesääliin jne. Töissä tunnen itseni jatkuvasti väsyneeksi ja vaikea olla asiakaspalvelijana, kun kaikki vituttaa. Muut koko ajan vitsailee, mutta mun on vaikea sanoa mitään järkevää ja naurunikin on niin tekoa kuin olla ja voi. Teen myös tyhmiä virheitä ja olen koko ajan omissa maailmoissani. Ihan kuin musta olisi tullut joku autistinen. Onneksi nyt olen vähän itseäni niskasta kiskonut ja syksyllä aloitan jopa yo-opinnot. Tavoitteenani on myös muuttaa solukämppään. Mutta saas nyt nähdä. Miessuhteitakaan ei ole ollut kuin joskus teininä viimeksi omasin jonkinmoisen poikaystävän, mutta seksiin ei menty. Kyllä mua on nyt myöhemminkin treffeille pyydetty (mm. töissä, hieman punaistuin), mutta olen kauniisti kieltäynyt, vetoamalla omaavani jo poikaystävän (ei pidä paikkaansa). Emmä jaksa muita ihmisiä nyt, kun olen kumminkin vieläkin aika pahassa masennuksessa. Nykyään en osaa olla miesten kanssa, töissäkin rupeen sönköttään ja punasteleen miespuolisille työkavereille. Kun yläasteen jälkeen ystävyyssuhteet katkesi totaalisesti, sairastuin paniikkihäiriöön ja luulin tulevani hulluksi, silloin meinasin todella hypätä sillalta. Edelleen tunnen itseni aika paskaksi, tylsäksi, tunnelman pilaajaksi, tunnevammaiseksi, joka ei osaa nauttia elämästä, eikä mistään. Hymyilen harvoin, hitsi kun ajattelenkin niitä lapsuuden/nuoruuden naurukohtauksia ja sitä miten vitsikäs ja mukava olin muiden mielestä. Kunnolla olen nauranut viimeksi 8 vuotta sitten:( Ootan jo maanantaita, kun tulee haukkuja pomon sihteeriltä, huonosta asiakaspalvelustani.
Onko sinulla lääkitys masennukseen?
Kyllä ihan masennukselta kuullostaisi
tuo keskittymiskyvyn heikkeneminen ym. kaikki.
Jospa voisit siirtyä joihinkin muihin
tehtäviin kuin asiakaspalveluun.
Voit laittaa mulle myös viestiä:[email protected]
Mun itsetunto on ihan pee ja on oikeestaan aina ollut mutta yläasteelta lähtien se vajosi tälle hulppealle nykytasolle. Syytän itseäni jatkuvasti kaikista mahdollisista asioista ja olen yksinäinen ja olen aina ollut.. En vaan pysty hyväksymään itseäni sellaisena kuin olen ja enkä usko että kukaan voisi minusta edes pitää.. Ja ihan hullua koska miten kukaan minusta pitäisi jos en itse ensin hyväksy itseäni ja pidä itsestäni sellaisena kuin olen, mutta nämä ajatukset jatkuvasti vaan kasaantuu ja kasaantuu enkä pysty niitä voittamaan. Ei vaan onnistu ja pelottaa ajatuskin että vielä 30-vuotiaana olisin ihan samassa jamassa kuin nyt. Miksen pysty muuttamaan ajatteluani positiiviseksi vaan näen aina itseni maailman suurimpana epäonnistujana? Ei positiivinen ajattelu onnistu.
meitä yksinäisiä,masentuneita,onnettomia ja huonon itsetunnon omaavia onkaan.Olispa kiva,kun voitais kaikki tavata ja auttaa toisiamme.Uskon että ollaan herkkiä,fiksuja ja ajattelevia ihmisiä.Ja siksi meillä on ristimme kannettavana.Voimia kaikille kanssaihmisille,ei olla yksin!!
meitä yksinäisiä,masentuneita,onnettomia ja huonon itsetunnon omaavia onkaan. tuntuu samalta ,lapset nukkuu ja ukko ulkona kavereiden kanssa. meillä vähän yhteistä aikaa ukon kanssa kun vapaat osuu aina ristiin.
olen samaa mieltä . ei ole helppoa voittaa itsetuntoa takaisin. kerran kun menettää niin se tuntuu olevan sitä samaa paskaa koko lopun ikää.
olen tullut siihen tulokseeen että ainut tapa voittaa on sanoa itselles ettet ota enää vastaan sitä. ajattele ettei sulla ole mitään hävittävää. älä anna periksi vaan taistele. niin mäkin tein. mua katottiin kuin halpaa makkaraa mutta päätin etten välitä sellaisista sioistaö.
nouse ylös ja sano itselles et nyt riittää.rupea myös harrastamaan jotain , sitä kautta tulee kavereita.
tsemppiä
Ympäristön kohtelu on yksi merkittävä osatekijä. Vaikka kaikki asiat olisikin oukki doukki, niin itselläni on ainakin lähipiirissä näitä kyseenalaistajia. Okei, minusta ei rehellisesti sanottuna ole kaikkeen, ei edes tarvitse olla. Itsetunto nousee kohisten kun tekee itselleen tärkeitä asioita onnituneesti.