Olen raskaana, todella alussakin vasta ja mietin että tätäkö tää nyt sitte on 9kk!? Mieliala järkkyy suorastaan,välillä olen onneni kukkuloilla ja kaikkee mutta taas seuraavalla sekunnilla kun joku raivopää joka ei haluais olla edes raskaana. (lapsi siis on suunniteltu ja odotettu) mutta nämä mielialan ailahtelut rasittaa, ja pahinta ettei näile puuskille vaan voi mitään!!! Onko tämä nyt tällästä?? Saan mieheni kanssa riitaa aikaiseksi joka asiasta, ja mietin että kestääkö meidän liittokaan edes raskausaikaa..Onko kukaan muu tällänen?
onnessaa vaiko eikö
1x2
3645
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
tapahtuu 2v sisällä lapsen syntymästä...
itselläni on aika samanlaista, yleisesti ottaen olen todella onnellinen ja tyytyväinen elämään, mutta toisinaan ottaa päähän kaikki asiat joskus hermostun aivan mitättömästä asiasta..
Mieheni on ollut todella ymmärtäväinen ja sovitellut tilanteet hienosti, meillä on ollut yksi todella paha riita.. suutuin niin että lähdin 2 päiväksi pois enkä kertonut missä olin.. Harmitti kyllä jälkikäteen oma käytökseni, riita kun sai alkunsa siitä että loukkaannuin aivan mitättömästä asiasta.. Mutta kyllä meillä on suurin osa ajasta ihanaa ja sopusointuista!
Jutelkaa siitä miten "raivokohtauksien" aikana kannattaa toimia ja mitä sen jälkeen.. mielialan vaihtelut kuuluu asiaan mutta kannattaa yrittää silti hillitä itsensä (on vaikeaa tiedän)ettei tule sanottua tai tehtyä mitään ylitsepääsemätöntä. Varmasti liittonne kestää jos sovitte yhteiset pelisäännöt ja rakastatte ja anbnatte anteeksi niin itsellenne ja toisillenne!
Mulla oli kanssa alussa ihan pahinta se suoranainen patav...utus joka välillä purkautui ihan kauheina raivareina ja välillä "vaan" vei elämänilon päiväkausiksi. Mutta mulla se tosiaan alkoi helpottaa samaa tahtia kun ne pahoinvoinnit, eli ekan kolmanneksen jälkeen meni paremmaksi.