Mulla on takana kolme vuotta kestänyt äärimmäinen jatkuva stressi. Nyt on alkanut helpottamaan. Näiden kolmen vuoden aikana olen kuitenkin "joutunut" huolehtimaan muusta perheestäni ym tavalliseen arkeen liittyviä asioita. Olen ollut "sairas" huolesta, huolen aiheenani on ollut psyykkisesti sairastunut perheenjäsen. Nyt, kun tilanne hänen kanssaan on helpottanut ei tosin ihan kaikilta osiltaan niin oma olo on mennyt huonommaksi. Työssä on hankala jaksaa. Kotona viikonloppuisin, jos joudun olemaan yksin olen todella ahdistunut. Ei saa tehtyä oikein mitään kunnolla, on vetämätön, väsynyt, asiat pyörii päässä. Tulee mieleeni sellainen, että nyt kun on helpompaa niin alkaa itse "sairastamaan". On ollut pakko repiä voimia silloin, kun toinen on ollut oikein huonossa jamassa. Itselle ei ole ollut päivääkään aikaa. Sairastunut oli joka ikinen tunti mielessä. Nyt, kun minua ei tarvita jatkuvasti huolehtimaan, että toinen pysyy ylipäätään hengissä niin itse on aivan naatti. Haluaisin oikeastaan vain itkeä, mutta itkukaan ei tule on vain pohjaton väsymys. Läheisen sairastuessa minullekin ehdotettiin terapiaa, koska tilanteemme oli erittäin vaikea... psykoosi, jatkuva itsemurhariski ties mitä. Käyn edelleen terapiassa, mutta tuntuu ettei sekään nyt auta. Onko muilla vasttavia kokemuksia?
Ahdistunut
Väsynyt.......................
2604
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Samaa olen kokenut aikoinaan, kun olin työpaikassani kiusattu ja kukaan ei kuunnellut minua eikä ymmärtänyt silloista ongelmaani. Nyt on sentäs tietoa asiasta. En saanut kotiani siivottua kunnolla itsetuntoni oli niin pahasti mennyt. Kaikki voimat vei työ. Nyt on kevät hae iloa elämään luontopoluista, ajele vaikka pyörällä käy "ihmistenilmoilla" jne... Nämä on yksinkertaisia neuvoja ja auttaa jaksamaan.
Kyllä se on rankkaa, jos läheinen sairastuu psyykkisesti.Olen 53-vuotias nainen ja sairastuin itse psykoosiin, mutta en ollut päivääkään sairaalassa, vaikka kävelin pitkin seiniä. Sain vain lääkkeitä ja niiden avulla aloin kuntoutumaan ja tervehtymään. Ollessani lääkärissä vastasin aina lääkärin kysymykseen, että joo.Perheeni kärsi aivan kauheasti minun takiani. En saanut sukulaisiani edes yhdeksi illaksi minua auttamaan. Kaikilla oli menoa.Tiedän, kuinka raskasta sinulla on ollut. Mutta päivä päivältä mennään eteenpäin hissukseen. Minulla on ollut lisäksi nuorena koulukiusaamista siitä rankimmasta päästä. Se oli sekä fyysistä, että psyykkistä.Isäni oli kuollut juuri hiljakkoin ja olin muutenkin ujo, arka ja pienenkokoinen.Toivon, että saat levättyä, sillä sitä sinä tarvitset juuri nyt.Ota kaikki apu vastaan mitä saat.