Missä elämäntilanteessa olette menneet naimisiin? Tuntuu, että hirveän moni sanoo papin edessä tahdon kun on tullut pienokainen taloon.
Lisäksi kysyn, että onko parempi otattaa hääkuvat studiossa ennen vai jälkeen kirkon? Ennen kuulostaa hassulta kun ei vielä oikeasti olla naimisissa ja jälkeen taas voi olla meikit hieman tuhriintuneet kyynelien jäljiltä ja hiuksissa riisiä.
Lisäksi kysyn, että onko parempi otattaa hääkuvat studiossa ennen vai jälkeen kirkon? Ennen kuulostaa hassulta kun ei vielä oikeasti olla naimisissa ja jälkeen taas voi olla meikit hieman tuhriintuneet kyynelien jäljiltä ja hiuksissa riisiä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kerron vielä oman tilanteeni, olen ollut mieheni kanssa yhdessä 6 v. ja lapsistakin on ollut puhetta, niin on kyllä naimisiin menostakin mutta mitään ei kuitenkaan tapahdu, haluan miehen kosivan. Tosin kihloissa ollaan ja silloinhan sitä luvataan toisen kanssa naimisiin mennä mutta kuitenkin haluaisin vielä mieheni pyytävän uudelleen ja lyötäisiin samalla päivämäärä lukkoon.
Me mentiin 6 vuoden seurustelun jälkeen naimisiin.Oltiin oltu kihloissakin jo pari vuotta.
Aika vaan kypsyi sille, toisaalta naisen innosta miehen ajatus kypsyi lopulta valmiiksi, jonka jälkeen kosinta mieheltä sitten tuli.
Kannattaa olla aktiivinen, jos siltä tuntuu, että olisi kiva jo tehdä asialle jotain. Miehen on hirveän helppo jäädä "lillumaan" kihlaustilaan, koska se on niin helppoa olla tekemättä isoja ja pelottavia ratkaisuja. Kihloissa oleminen on mukavaa, mutta kyllä naimisissa olo on jotenkin kuitenkin vielä mukavampaa ja varmempaa..niinkuin se on nyt siinä..
Kuvauksista ainakin meillä on sellaset kokemukset, et ennen kirkkoa käytiin luonnossa kuvauksissa. Ei siinä kirkon jälkeen olis mitään voinu enää kuvata.Meikit levinneinä ja frakki riisistä valkoisena.
Silleen, toivottavasti toi näkökantaa asiaan.
Siis.. Meillä kun mies kosi, lyötiin samantien lukkoon kuukausi ja vuosi jolloin naimisiin (n puolitoista vuotta kihloista).
Odotatteko todellakin toista kosintaa? Mies on jo teitä kerran pyyänyt menemään naimisiin (vai kysyikö hän mennään kihloihin?) yhtä kaikki mun mielestä kun on jo kerran kosittu voi nainenkin ehdottaa hääpäivän lukkoon lyömistä. Me ollaan oltu yhdes n kaks vuotta kun mennään naimisiin... =)
..kuvauksiin ja sitten vihille!!
olen ollut vieraana häissä, joissa hääpari lähti kirkosta kuvaamoon... arvaa mitä vieraat sillä aikaa teki?? ikävystyi kuoliaaksi!
me ollaan oltu miehen kans yhdes kohta 5,5vuotta ja elokuussa on häät. yhteisestä päätöksestä se syntyi.. en ole niin vanhanaikainen että olisin vaatinut kosintaa vaikka ihanaahan se olisi.. mut mies niin saamaton siinä asiassa et olisi voinut kestää..
lapsia ei ole vielä, (itse 22, mies 25) mutta ne on sit häiden jälkeen varmaan pian ajankohtainen.
Hääkuvaan me mennään ennen kirkkoa: meikki ja kampaus vielä hyvä mutta ehkä saattaa vielä jännittää edessä oleva koettelemus, mutta jos hyvä kuvaaja saa kuvattavat rennoiksi, jälikäteen jos menee kuvaan pitää huolehtia siitä että vieraille on siksi ajaksi viihdykettä. meillä otetaan kuvat luonnonhelmassa ja aikaa on varattu kaks tuntia..
Yks vaihtoehto on viel mitä kuvaaja sanoi on siinä vaiheessa ku koemeikkiä ja kampausta tehdään.. mut varmaan harvempi pariskunta niin tekee..
Eikös se vanha perinne ole ettei sulhanen saisi nähdä morsianta (pukua) etukäteen? Ja tämähän tapahtuu tietenkin väistämättä jos mennään yhdessä etukäteen kuvattavaksi... Onko tämä ajattelutapa jo aivan vanhanaikainen? Itse nimittäin mielelläni noudattaisin tätä tapaa, mutta järjestelyt taitavat mennä aivan mahdottomaksi jos näin tekee... Vai?
elikkäs meillä kuvaaja tulee heti vihkimisen jälkeen ja kuvat otetaan ulkona kirkon pihalla (voi meitä jos sataa...)
itse pidän ehdottomasti kiinni siitä ettei sulho näe pukuani ennenkuin kirkossa.
niin.. ja vieraille on pientä ohjelmaa järkätty siksi aikaa juhlapaikalla..
ollaan oltu jo kymmenkunta vuotta naimisissa ja hyvin on liitto kestänyt, vaikka ei perinteitä noudatettukaan.
Olimme seurustelleet puoli vuotta ja halusimme kovasti lapsia. Koimme, että tarinamme on elämää suurempi juttu ja ei ole epäilystäkään, että emmekö kuuluisi toisille.
Oli puhetta ollut naimisiin menosta, mutta aikaa ei ollut päätetty.
Tulin heti raskaaksi ja samaan aikaan mies joutui tekemään hirveästi ylitöitä. Kerran kesäkuussa hän ilmoitti, että hänellä on 2päivää vapaata heinäkuun alussa, että silloin meidät vihitään.
syöksyimme hakemaan kuulutukset, varasimme ajan maistraattiin ja ostimme vaatteet.
valmisteluihin meni viikko.
sitten meidät vihittiin ja sillä selvä. siinä ei sen kummempaa ollut. Olimme tunteneet toisemme 11 kuukatta kun menimme naimisiin.
Me mentiin heti avioon v-69 olematta hetkeäkään kihloissa keskenämme ja nyt on menossa vasta/jo 34s vuosi ja mahtavaa on ollut ja tuntuu että tämä vain vahvistuu päivä päivältä, päivääkään en vaihtaisi tai antaisi pois.
Menimme naimisiin tammikuussa 2003.Minä 40.v ja mieheni 35.v.Minulla takana 2 pitkää avoliittoa,josta toisesta minulla on kohta 17,v poika.Mieheni on eronnut kerran ja hänellä on 2 poikaa edellisestä liitosta.Pojat ovat 11 ja 12.v. ja ovat meillä joka toinen viikonloppu.Yhteisiä lapsia emme enää hanki.Olimme olleet yhdessä yhteensä 3 vuotta kun menimme naimisiin,2 vuotta asuneet yhdessä.Vaikeuksiakin on ollut,mutta jo naimisiin mennessämme päätimme ettemme luovuta heti ensimmäiseen emmekä vielä toiseenkaan riitaan.Uusperheessä ongelmia riittää kun on entisiä puolisoita ja lapsia huseeraamassa.Hääkuvien otosta sen verran että itse halusimme ehdottomasti ennen kirkkoa juuri siksi koska pelkäsin että alan kyynelehtiä ja sitten on silmät punaisena.Ja tuli sitä riisiäkin sen verran että vielä pari päivää sitä ropisi milloin mistäkin.Näin meillä ja onnea teille.