Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä reilu 4 vuotta ja yhdessä koettu yksi abortti, ero ja kaikenlaista ja nyt olen siis raskaana, mutta mua on alkanut mietityttämään tulevaisuus.. haluanko olla mieheni kanssa koko loppu elämän ja haluanko lapsen juuri tuolle miehelle?? meillä siis menee tällä hetkellä paremmin kuin pitkään aikaan, vielä joulun aikaan riitoja oli päivittäin mutta nyt tuntuu että kaikki on raiteillaan ja vauva tulossa jne.. mutta mua on alkanu mietityttään onko tämä sitä mitä minä haluan? pelottaa vaan että tulen joskus vuosien päästä katumapäälle tai jotain. onko tämä jotenkin raskauden tuomista mielialan vaihteluista johtuvaa vai mitä pirua tämä on? onko kellään muulla ollut raskausaikana samoja fiiliksiä tai pelkoja??
tulevaisuus
askarruttaa
5743
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kyllä kyllä. Esikoista odottaessa oli ihan samoja tunteita. Mietin ihan samoja asioita ja sitten vielä sitä,että haluanko lasta ollenkaan,kun olen niin nuori... Lapsi oli toivottu ja odotettu,mutta testin tekemisen jälkeen tunteet oli ihan sekaisin ja itkin tosi usein. Olin ihan varma,että olen väärän miehen kanssa ja olen tehnyt aivan vääriä valintoja.
Tuo kaikki vaan kuuluu siihen odottamiseen... Meillä ainakin menee ihan hyvin,vaikka kaikkea itkeskelinkin odotusaikana... Meillä on nyt kaksi yhteistä lasta ja elämä on ihanaa!
Eikä se mies vaihtamalla parane,kaikkien kanssa tulee riitaa,eikä olisi edes normaalia jos ei ollenkaan riitelisi.
Toivon teille onnea ja vakuutan,että nuo tunteet häviävät aikanaan,kun hormonit tasaantuu.=)
Olen nyt rv 19, vauva on toivottu molemmille. Olemme olleet 3 vuotta yhdessä ja saman katon alla ollaan asuttu 2 vuotta. Plussasin toisella kierrolla yrittämisestä ja aluksi olin aivan onnesta soikeena, sitten mieleen alkoi hiipimään samat kysymykset kuin sinulla.. Onko tämä varmasti mitä haluan loppu elämältä, onko tuo mies oikea ja mitä jos en rakastakkaan häntä enä kohta, mitä jos meille tulee ero, mitä haluan elämältäni, haluanko tuon miehen..
Monet aamut kun heräsin aikaisin katsoin nukkuvaa avomiestäni ja ahdistus painoi mieltäni.. Nyt on nuo tunteet hävinneet, tiedän että hän on se mies jonka kanssa haluan olla lopun elämäni, ja hän on se mies jonka kanssa haluan lapsia. Tällähetkellä olen onnellisempi kuin koskaan ennen ja joka päivä oloni tuntuu ihanemmalta, paremmalta ja varmemmalta kuin eilinen. Toki meillä riidellään aina toisinaan mutta kun tietää että tuo mies on se oikea ja tuntee että mies tuntee samoin minua kohtaan ei pikku riidat saa enää epävarmaksi. Ne kuuluu elämään.
Onnea yhteiselle elämälle sinulle, miehellesi ja tulevalle vauvalle!
"katumapäälle vuosien päästä", koska silloinhan sinulla on jo lapsesi! Olet oppinut tuntemaan tuon ihanan palleron läpikotaisin, olet nähnyt ekat askeleet, ekan naurun, lohduttanut itkut pois. Näet hänessä itsesi ja miehesi piirteitä, ihastut lapseesi joka päivä uudestaan. Ihmettelet, miten hän VOI olla niin kaunis, niin taitava, niin älykäs, ja välillä aargh niin raivostuttava!
Se kaikki johtuu rakkaudesta. Ei lasta voi koskaan katua, enää sitten kun se on olemassa!! (Paitsi ehkä kun lapsi tulee murrosikään.. HEH HEH)
:)
tulevaisuutta ennustaa,pitää elää tässä ja nyt.Eihän kukaan voi luvata toiselle loppuelämää mut hyvässä lykyssä se kestää sen.Ei kannata asettaa itselleen megapaineita asioista mitä ei ole tapahtunu vielä,päivä kerrallaan.Kantaa sun suhde tai ei niin lapsi pysyy,ei sun elämä ole miehestä ja sun suhteesta riippuvainen.Ajattele itsenäisesti ja rohkeesti vaan elämän haasteita kohti,murheet kohdataan vasta sitten kun ne on ajankohtasia,ei ennakkoon.
jos suhde on aikamoista soutua ja huopaamista niin varmaan hyvinäkin aikoina tulee mieleen ne toiset ajat. Koskaan ei voi ola varma ja jos menneisyys on epävarmaa niin ei se tietysti isoa luottamusta herätä.
Toisaalta kun koskaan ei voi luottaa kuin omaan tuntemukseensa. Tai voi, sen lisäksi voi tehdä töitä suhteen eteen jotta se onnistuu. Tosin kummankin on tehtävä niitä töitä ja haluttava huonoinakin päivinä jatkaa yhdessä.
Jos kaikki tietäisi etukäteen ja olisi varmoja niin olisihan se ihanaa. Toisinpäin jos kaikki miettisivät tarkemmin niin eroisiko puolet? Elämässä ei koskana voi olla varma ja lapsi muuttaa suhdetta kuitenkin aina joten se on tekijä jota ei osaa ennakoida ollenkaan ennen kuin on myöhäistä.
Nyt vaan pohtimaan missä mennään ja mitä tahdot. Aborttiakaan et voi venyttää kamalan kauas ja toinen on jo silläkin saralla aika paljon..
Niin ja ainahan uusi ja tuntematon pelottaa kun ei voi olla takuuvarma mistään ei edes omista tunteistaan ja mielialoistaan aina kun hormoonit tekee temppujaan. Nämä vaan on asioita joiden suhteen on itse tehtävä ratkaisut ja sitten toteutettava ne päätökset..