Tiedän hyvän konstin miten pääsee masennuksesta nopeasti eroon. Jos itselläni alkaa masentamaan, niin se auttaa. Konsti on : unohdan koko jutun.
Nopea apu masennukseen
Jake
101841
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Masennusta kun ei niin vain unohdeta...
Se kun vaan on sellanen mielialahäiriö mitä on hyvin vaikea tai jopa lähes mahdoton itse kontrolloida.
Jos se olisi noin yksinkertaista niin kaikki masentuneet ihmiset taatusti haluaisi vain unohtaa sen.
Masenus on todella hankala elämänkaveri, niin itselle kuin läheisillekin.
JOs jalka on katki niin unohda se?
Masennus on kliinisesti todennettavissa ja nykytietämyksen mukaan aivojen bioamiiniaineenvaihdunnan häiriö, joten se on siis fyysinen sairaus siinä missä syöpä tai mahakatarri.
Ainut unohdettava lienee olet sinä itse.
masennuksella on tottakai fyysinen puolensa ilmentyä...niinku kaikilla psyykkisillä ilmiöillä on.
olen itse sairastanut masennusta ja siinä mielessä on totta että auttaa kun pystyy sen unohtamaan edes hetkeksi. mutta jos pystyy unohtamaan sen kokonaan ei kyseessä todellakaan ole masennus!
Elämä on kemiaa, tunteet ovat kemiallisia tiloja. Ajatukset ovat enemmän opittuja, toisaalta kemiallisten tilojen sävyttämiä.
Itselläni masennuksen syy näkyy verikokeissa, kyseessä siis depression kaltainen olotila. Suicidiaa, parasuicidiaa, ahdistusta yms... ja kaikki näkyy labraliuskalta. Tätä tilaa on yritetty nyt 5 vuotta korjata sähköhoidolla, lääkkein sekä hormonaalisin että ssri, bentso etc.. sekä terapioin.
On se vaan tuskastuttavaa, kun aivolisäke ei toimi. Se vaikuttaa kaikkeen: tunteisiin, ajatuksiin, ulkonäköön, ruokahaluun, libidoon...
no anyway ens keskiviikkona taas laturin varteen kuten kännykkä.
t: megawatti =)
Kyllähän esim. terapian on todettu auttavan osaa masentuneista, jolloin masennus menee pois aivojen aineenvaihduntahäiriöt korjaantuvat. On siis täysin mahdollista parantua masennuksesta ilman lääkkeitä pelkästään opettelemalla ajattelemaan oikein. Jos ajatuksia ei osaa kontrolloida itse, niin kuka niitä sitten kontrolloi? Samassa pääkopassa oleva toinen tietoisuus??
Siltäkin kannalta aineenvaihduntatutkimukset ovat harhaanjohtavia, että esim. jos saavuttaa jotain tärkeää niin siitä voi tulla hyvinkin iloiseksi, mutta kemialliset serotonergiset aineet kuitenkaan eivät saa aikaiseksi vastaavia yhtä myönteisiä tuntemuksia.
Buddhalaisten mukaan myötätunto ja lempeys ovat tärkeitä tunteita, joille pitäisi antaa paljon tilaa. Mieli on luonnostaan valoisa ja kirkas, silloin kun ei ole häiritseviä tunteita tai ajatuksia.
Niin tässähän nyt hieman kiistelee kaksi koulukuntaa, joista tällä hetkellä maailmalla yleisesti ollaan taipumassa siihen psykofarmokologiseen näkökulmaan.
Mainitsemasi bioamiinit eivät ole ainoita ko. tiloihin vaikuttavia aineita.
"Jos ajatuksia ei osaa kontroloida itse..."
Niin fakta on että useimmat osaavat, mutta nimenomaan esim psyykoottistasoisiin mielensairauksiin sairastuneet eivät. Ajatuksia ohjaavat tunnetilat, jotka ovat kemiallisia. En usko toisiin tietoisuuksiin tai tietoisuuden toisiin tasoihin. Myötätunto ja lempeys sekä niiden vastatunteet löytyvät aivolisäkkeen etuosasta, joillain tämä on korostunut, joillain alikorostunut, jolloin niille on vaikea antaa tilaa, jos yksilö ei yksinkertaisesti niitä kykene tuntemaan..
Masennus on mielestäni harhaanjohtava käsite. Ehkä voisi puhua depressiosta ja sen eri asteista. Kyllä psykoottistasoisen depression hoidossa AINA lääkkeet ovat se ensiapu ja ensisijainen hoito.
Kyllä kemiallisesti ihmisestä saadaan onnellisempi ja hyvinvoivemman oloinen kuin saavuttamalla jotain tärkeää. Tästä lienee paljon esimerkkejä.
Mikä toisaalta on tärkeää? Iloitsin lapsesta, olen vieläkin extaattinen. Mutta paljon kovemmat kiksit ja auvoisempi olo on tullut rännitetystä heroiinista. Sen jälkeen ei mikään enää tunnu juuri miltään verrattavalta, joten lopettaminen oli siksi vaikeaa, fyysisesti kestän vieroitusoireet helposti.
En itse missään tapauksessa dissaa terapiaa sen eri muotoineen, mutta joskus se lisää ahdistusta. Kaikkea ei ole hyvä tonkia. Kannatan lääkitystä jo senkin takia, että terapia mahdollisuudet ovat Suomessa heikohkot.
Terapia voi olla riittävä lievässä ja keskivaikeassa depressiossa, mutta kukaan järkevä terapeutti ei lähde leikkimään potilaan hengellä kun kyse on vakavammasta.
Itse toimin vertaistukihenkilönä.
Minusta keinosi on hieman kärjistetty.
Masennuksesta kärsivän kannattaisi ehkä kuitenkin katsoa miten muut ihmiset tulevat toimeen pahojen päiviensä kanssa.
Masentuneet monasti sanovat, että kukaan ei näe sinne heidän päänsä sisään, että siellä on tosiaan vaikeata. Sama pätee kuitenkin myös toisin päin. Ei-masentuneen pään sisällä saattaa olla aivan yhtä vaikeata kuin syvästi masentuneellakin, mutta toinen osaa elää asian kanssa eikä tee siitä suurta numeroa.
Kumpikaan osapuoli ei pysty toisen tilaan täysin empaattisesti orientoitumaan. Ei sairas tiedä terveestä eikä toisinpäin. Ei tarvitsekaan.
Masennukseen kuuluu tietty itsekkyys, lähinnä selviytymisen kautta. Ihminen on itsekäs pohjimmiltaan.
Tiedän kuitenkin sen, että terveenä on helpompi toimia kuin masentuneena. Omat esimerkkini ovat ehkä ääripäästä ja niistä monet ovat edellyttäneet suljettua osastohoitoa, joskus koviakin otteita yritettäessä estää masentuneen itsemurhayritystä.
Jos terve tuntee päänsä sisällä helvetin, niin uskon, että silloin molemmat sekä terve, että masentunut ovat samalla viivalla eteenpäin pyrkimisen mahdollisuuksien suhteen.
En ymmärrä kommenttia, että masentunut tekisi itsestään numeron... kyllä tuollainen on rankkaa aliarviointia ja osoittaa omien kokemusten vähäisyyttä aiheesta.
Et muuten tiedä mitän masennuksesta