eikö niin, että on todettu moneen kertaan että se yliopistokoulutus sosiaalipolitiikassa ei pätevöitä käytännön vaativaan asiakas työhön, tarvittaisiin tietoja ja taitoja psykologiassa, psykiatriassa, lastenkasvatuksessa, aikuiskasvatuksessa, kodinhoidossa... ja mitä ihmettä kaikesta tuosta tietää se joka on istunut lukemassa vuosikaudet perversseistä lastsensuojeluasiakkaista kirjallisuutta tentteihin, hän luulee kaikkien asiakkaiden olevan automaattisesti sellaisia kuin kirjojensa tapausselostukset, kun ei näin ole, siirrytään torjuntaohjelmaan, jolloion ei tavata asiakasta vaan kirjoitellaain itse omasta mielikuvituksesta sopivat selostukset, moniko on joutunut ltällaisen uhriksi? itse olen kokenut tämän.
sosiaalityöntekijäkoulutuksesta
mielipiteitään,
471875
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 47
Vanhimmat
ole ennemminkin sosiaalityötä yliopistossa lukeneita tai sosionomiksi tms. ammattikorkeassa? Itsellä on tuollaiset suunnitelmat ja olen käsittänyt että sosiaalipolitiikkaa lukevat eivät nyt ihan kenttäsosiaalityöhön valmistu.
Mutta sinänsä olet varmaan aika oikeassa että kaikenlaista elämäänäkemätöntä tyttöstä siellä varmaan on, sellaisen sosiaalityön luennolla olen käynyt ja pisti välillä naurattamaan se teoreettisuus.
koulutus on liian teoreettista, tutkijaksi siitä pitäisi valmistua, eikä lastensuojelun käytännön työhön.
Tosin jokin aika sitten joku sossu valisti täällä ihmisiä, että lastensossuksi valmistumiseen kuuluu myös jotain käytännön harjoittelujaksoja ja että opiskeluun kuuluisi joku oppari myös oikeustieteestä. Vaikka kuuluisikin, niin valmiutta se ei ainakaan anna tuomarina istumiseen missään oikeudessa, kuten sossutuomioistuimessa nykyisin tapahtuu.
Sosiaalityöntekijältä vaaditaan ylempi korkeakoulututkinto, jossa pääaineopinnot sosiaalityöstä. Ammattikorkeakoulusta valmistuneella sosionomilla ei ole pätevyyttä sosiaalityöntekijäksi, vaikka kunnat heitä sellaisiksi palkkaavatkin.
palkaamisesta lähtien toimitaan vastoin
suomen lainsäädäntöä "lasten suojelussa" ..
Kuinka kukaan voi joutuessaan, päästessään, saadessaan lastensuojelusta "palveluita" olettaakaan edes että lasten suojelu olisi ja toimisi lakiemme mukaisesti.
Ja sitten on suuri joukko niitä "huutajia"
jotka vakuuttavat että kyllä viranomainen tietää.... niin minkähän koulutuksen milläkin kertaa saanut viranomainen .......
jotka eivät salli lapsille oikeita tutkimuksia, ovat itse psykiatrisia potilaita tai sitten niin autoritääristen paskiaisten johdettavissa, jotka kuvittelevat olevansa jotain jumalan puolikkaita.
Tuollaiset idiootit tekevät lapsille aiheettomia huostaanottoja. Ja kukaan ei pysty puuttumaan heidän tekemisiinsä. Eikö?
idiootti napsauttaa. Ja sossu kuvittelee olevansa aina oikeassa.
Tarkkaan harkittuja, äärimmäisiä toimia kun lapsia lähetetään pahoinpideltäviksi lastensuojelulaitoksiin.
Ei siinä sossun koulutus paljon paina, sama ihmisoikeusrikos se on lasta kohtaan, tehdään se millä koulutuksella tahansa.
Niin todella.
Poikani lintsasi koulusta - kieltämättä - ja sosiaalitoimisto tarjosi tukipalveluita. Niissä ei todellakaan ollut mitään vikaan, mutta sitten.
Olimme sopineet,että tämän vuoden päätavoitteena on peruskoulun todistus, joka sitten kymppiluokan jälkeen tulikin 7:n keskiarvolla. Mutta mitä teki sosiaalityöntekijä: sen sijaan, että olisi onnitellut poikaa hyvästä koulumenestykseksesti, hän tuli parin muun työntekijän vahvistamana kotiimme - ja vei poikani määränpäätä ilmoittamatta, koska tämä muka on kiireelliseen lastensuojelun tarpeessa.
Ja noin päällisin puolin pojassani ei ole muuta vikaa kuin se, että hän on ujo (häntä kiusattiin aivän järkyttävällä tavalla yläasteella), hiljainen, ei juuri koskaan poistu kotoa minnekään (mikä on lastensuojeluviranomaisten mielestä erittäin outoa - hän ei esimerkiksi polta tupakkaa ei juo viinaa) - ja tietysti hän pelaa tietokoneella niin että ehkä voi puhua riippuvuudesta.
No äiti sitten: yksinhuoltaja - varmasti olen jotenkin kyseenlainen: olenhan aina kiinni työmenoissa; valitettavasti siis aivan totta - ja muuta sosiaalista turvaverkostoa ei ole.
mielellään ei kunnan oikeusaputoimistosta (koska se on virkamies) vaan yksityisesta lakitoimistosta ja vie poikasi asia oikeuteen poikasi puolesta. Asia etenee varmaan paremmin, jos poika itse on päämies etkä sinä äitinä. Näin ei kukaan voi alkaa puhua eturistiriidoista. Uskoisin, että poika saa asiassaan maksuttoman oikeudenkäynnin. Varmaan joku yksityinen lakitoimisto neuvoo, kun soitat ja kysyt neuvoa. Saavathan he palkkion vaivoistaan verovaroista, koska poika on tuloton, niin hänelle kuuluu maksuton toikeudenkäynti joka kattaa asianajopalvelut ja hän saa itse valita asianajajansa.
Huostaanoton perusteita ei ole kukaan julkaissut. Jos joku uskaltaisi ne julkaista ja kirjoittaa asioista oman version, niin voisi paremmin muodostaa kuvan toimenpiteeseen johtaneista tapahtumista. Ota vaikka valokopio ja peitä tushilla kaikki tunnisteet ja skannaat siitä kuvan jonka linkität vaikka:
http://www.aijaa.com/ Muutkin kaltoin kohdellut voisivat tehdä niin.
Aika hölmöä kun sosiaalitoimen mielivaltaa vastaan joutuu taistelemaan. Jotakin on vialla???
Koko prosessihan on sellainen vika, että sosiaalityöntekijöillä ei ole mitään velvollisuutta sen enempää selventää toimintansa tavoitteita, perusteita kuin muitakaan syitä. Ja lisäksi toimintakulttuuriin ei kuulu asiakkaiden neuvonta oikeudellisissa asioissa. Sosiaalityöntekijäthän ovat se taho, joka määrittlelee mikä on "oikein" -- ja tässä tapauksessa meiltä ei ole kysytty mitään.
Esimerkiksi tuhopolttajat, rattijuopot ja murhaajat ovat selvästi paremmassa asemassa kuin lastensuojelun asiakkaat, poliisin kuuluu noudattaa lakia - ja heidän kuuluu myös ohjata asiakkaansa oikeusavun piirin.
No tässä tapauksessa luullaksei huostaanoton todellinen syy on seuraava: poikani katsoi keväällä, että hänellä ei ole mitään syytä käydä enää tapaamassa tukihenkilöään (jota oli tavannut syksystä lähtien kerran viikossa). Tämän jälkeen sosiaalitoimisto otti minuun yhteyttä ja pyysi neuvottelua, jossa olin ja jossa he ilmoittivat että aikovat kutsua pojan neuvotteluun. Kutsu sellaiseen käsittääkseni tuli kirjeitse, mutta poikani ei sinne koskaan mennyt (-tässä on ehkä mainittava, että en lue pojalle tulevaa postia). Tämä on siis kosto.
Olen toki ollut siinä mielessä huono huoltaja, että olen suoraan sanonut, että en valvo öisin kyttäämässä poikani pelaamista. Olen toki liiallisesta pelaamisesta huolissani, mutta pojalleni pitäisi antaa asian hoitamiseen muita työkaluja kuin kaikkien yhteyksien katkaiseminen sukulaisiin (siis minuun ja pikkusiskoon) ja kavereihin (kaverit ovat nettiyhteyden päässä).
Nettipelaaminen ei oikeuta vapaudenriistoon. Nettipelaaminen ei ole rikos vaan paha tapa, kuten liiallinen suklaansyönti. Joutuvatko kaikki nettipelikaveritkin nyt huostaanotetuiksi vai tehdäänkö aina tämmösiä satunnaisotoksia. Mikä on tukihenkilö ja tukihenkilön valta tuettavaan. Kuulostaa ihan kuin DDR:n päällystakki, ei ihme että poika pakeni nettimaailmaan. Niin tekee varmaan moni muukin nuori tässä sairaassa maassa, jonka todellisuus on näin kaamee.
Ette todellakaan ole ainoita, joille on viime vuosina käynyt noin, vaikka tuskin se lohduttaa tuossa tilanteessa.
Olen samaa mieltä kuin jo muutama edellisen kirjoittaja:
Ota yhteys asianajajaan, Leeni Ikonen on yksi hyvä vaihtoehto, myös Pesue ry:stä voi saada neuvoja.
Sen sijaan en ymmärtänyt, mikä tuo aijaa.com -juttu oli. Oliko ajatus skannata nimet peitettynä jotain asiakirjoja, jotka kertovat ihmisille dokumentein, mitä on tapahtunut?
Kun lapsi kärsii ujoudesta, on kyllä outo tapa rohkaista häntä repäisemällä irti kaikesta tutusta ja turvallisesta. Kyllä nettiriippuvuudesta vierottamiseen olisi ollut muitakin keinoja ja nimenomaan lapsiystävälisempijä kuin tuo.
Ottiko poika keväällä osaa yhteishakuun? Onko hänellä siis jotain jatko-opintosuunnitelmia? Ajattelin, että jos on, niin niihin jotenkin vetoamalla voisi vaatia huostaanoton purkua pikemmiten. Ja onhan tuossa nyt aihetta vaatia sitä muutenkin ja joka tapauksessa!
monien nettinuorten kaverit ja ystävät ovat ympäri maailmaa.... joku englannissa, joku intiassa jne.
He ovat hyvin sosiaalisia keskenään ja pitävät yhteyksiä toisiinsa jopa päivittäin, pelien pelaus on yksi tälläinen sosiaalisen kanssakäymisen muoto.
Lapin yliopistossa on ("pelitieteeseen" erikoistunut) tohtoriksi asti vievä multimediaan keskittynyt koulutuslinja, sieltä voisi saada myös netteihin ja pelaamiseenkin liittyvää aineistoa myös sosiaalityöntekijöille asti jaettavaksi.
Sosiaalityöntekijöiden "ymmärrys" kun ei välttämättä ole ajan tasalla sen suhteen
mitä nuorten maailma tänä päivänä kaikessa yhtäkylläisyydessään ja monipuolisuudessaan on.
Voimia ja "taisteluintoa" nuoren asioiden hoidossa. ja kuka se lapsensa puolia tässä maailmassa loppujen lopuksi pitäisi, jos eivät omat vanhemmat!
P.S. Yksinhuoltajat ovat tämän päivän yhteiskunnassa todellakin "suurennuslasin" alla.
näistä nettinörteistä ja mihin se nörttiys voi myös "johtaa" ...
"Pelikoodaajat astuivat ulos autotalleista"
http://www.kaleva.fi/plus/index.cfm?j=660650
Niin poikani on kolmen kuukauden kuluttua 17 vuotias. Hän osaa paitsi pelata, myös koodata (jonkin verran).
Hän pelaa - siis paljon, mutta englantia hän ainakin osaa jopa niin että kielioppikin kulkee kun sitä tarvitaan.
Hän on hakenut ammatilliseen koulutukseen; ja tulee sinne pääsemään (todennäköisesti).....
pojan kouluttautumismahdollisuudet ottamalla lähes täysi-ikäisen pojan huostaan ja riistämällä häneltä vapauden, niin sen vaan sanon, että pojan tulevaisuus on turvattu taloudellisesti, vahingonkorvausten muodossa. Ei muuta kun haastehakemus matkaan, ja se on siinä, Ihanaa sossutantat, ihanaa.
suuntaan Ouluun ja Lapin yliopistoon.
Laita sossuille luettavaa,
mitä ja miten osa nykynuorisoa harrastaa nykyään. Osa tekee sillä jo hyvää tienestiäkin......
Jos sossumuijat aikoinaan istuskeli illat pitkät kylän maitolaitureilla
niin nykyajan maitolaiturit on nettiavaruudessa
ja siellä puhutaan kansainvälisiä kieliä,
eikä mitään murremongerruksia (anteeksi sanavalinta).
Maailma muuttuu mutta kaikki eivät pysykään kehityksessä mukana.......
lasten suojelua,
siis että voi ollakin todella ala-arvoista touhua "lasten suojelun" sosiaalityöntekijöiltä.
Kuinkahan tavallista onkaan että näitä "kilttejä" nettinörttejä
kiikutetaan sossulan akkojen toimesta huostaanotettuna sijoituspaikkoihin.
Nämä nörtithän on niin kilttejäkin (helppohoitoisia), kun eivät juo eivätkä muutenkaan meuhkaa.
Kuka tahansa bisneksen tekijähän sellaisen kiltin nörtin kotiinsa tai hoitolaitokseensa ottaa
ja siitä saa vielä ihan kunnon rahallisen korvauksenkin!
Älä anna periksi. Teille on varmaan tehty Huoltosuunitelma ja siihen on laitettu huostaanoton syyt ja seikat sekä myös sossujen keinot jne millä nämä huostaanoton syyt perheestä poistuu.
Pidät poikasi puolia sillä sitä ei kukaan muu tee kuin sinä.
Nimet esiin vain. Toi on ihan sairasta toimintaa. Itse muutin kotoa opiskelijaasuntoon tuon ikäisenä, ja hyvin olen pärjännyt. Tuohan on täydellinen ihmisoikeusrikos ja vapaudenriisto. Kyllä 16v. saa jo itse päättää missä asuu ja kenen kanssa.
No minä en nyt lähtisi nostamaan mitään paikkakuntaa tässä esiin. En usko, että toiminnalla on merkittäviä paikkakuntakohtaisia eroja; ja tämä on muutenkin niin pieni maa, että leimautuminen on äärimmäisen helppoa.
suurehko kaupunki vai joku pikkupaikkakunta?
kokonaiskuvan (toivottavasti) suomalaisesta sosiaalihuollosta ja sen tilasta saa. Kokemuksien ja työn tekemisen kauttahan näitä saatuja teoria tietoja voi pitkällä aikavälillä omaan työhönsä soveltaa sekä myös omat henkilökohtaisest kokemukset jne.
Eiköhän tämä nykyinen huostameininki ole juuri näiden epäpätevien ja liian vähän koulutusta saaneiden "ammattilaisten" aikaan saannosta...
Siitäkinhän joku voisi tehdä tutkimuksen
että kun nämä huostat ovat tässä vajaan kymmnenen vuoden aikana melkein triplaantuneet
niin mitä se sosiaalityötekijöiden ammatillinen pätevyys (tai epäpätevyys)
kunnissa ja kaupungeissa on samaan aikaan ollut.
huostaanotttoja juurikaan tehty, kuin hätätapauksessa, nyt kun tampeereen sissit ovat vauhdissa on meinini sama ympäri suomen: tehtaillaan salaisia selvityksiä joiden nojalla hallivto-oikeudet pakotetaan vahvistamaan laitttomat huostat. laittomalla tarkoitan sitä että perusteeet eivät täyty eikä ole annettu neuvontaa tai avohuollon tukea. Lapseet on vaan riuhtaistu kotoa suin päin tutkimatta oliko lastensuojeluilmianto edes asiallinen, siellä on kaikenlaisia kummia väittämiä,mm että lapsen äidin sisäelimet heiluvat! Sossuilla mielikuvitus ainakin pelaa!
asian ytimeen! Iselläni on akateeminen koulutus, ja vaikka alani on kaukana sosiaalipuolesta, niin väkisinkin jouduin kuulemaan näiden opiskelijoiden (ja myös psykologiaa opiskelevien) käytävä- ja ruokasalikeskusteluja. Virkaintoa löytyi, mutta elämänkatsomusta, tervettä järkeä ja rohkeutta nähdä metsää puilta valitettavasti puuttui. Opeteltiin vain ulkoa erilaisia yleistyksiä. Mikä huolestuttavinta, tutkintopaperit olivat jo melkein kourassa, joten nämä yksilöt olivat ehkö jo parin kuukauden kuluttua kentällä. Oikein alkoi hirvittää, ettei vaan ikinä itse joutuisi heidän hoitoonsa!
Täällä on nyt tullut jo useampi tapaus ilmi, missä teini-ikäinen poika lähtee suin päin karkuun "suojelijoitaan". Miettikää tollot, mitä olette teollanne saaneet aikaan senkin kontrollifriikit. Noilla nuorilla ei koskaan tule olemaan kunnioitusta virkamiehiä kohtaan, eikä ole heidän vanhemmillaankaan, ja se on aivan oikein. Oli nuori sitten raitis ja kiltti nörtti tai tupakoiva kaljakassikundi, niin suomalaisvirkamiehelle se ei kelpaa. Mikään ei riitä, mikään ei ole tarpeeksi, mikään ei kelpaa. Onneksi kuitenkaan sossutanttasukupolvea ei silti enää synny vaan nämä pojat rakentavat Suomen jatkossa omien sossukokemustensa perusteella ja se tulee olemaan kaukana siitä, missä nyt elämme. Toisten on syytä olla siitä onnellisia ja eräiden on syytä pelätä sitä tulevaisuutta.
Pian valmistuvana sosionomi-opiskelijana luin palstan kirjoitukset suuren ihmetyksen ja välillä huvituksen vallassa.
Olen itse työskennellyt lastenkodissa ja minulla kyseisestä toiminnasta aika erilainen kuva kuin suurimmalla osalla teistä.
Sosiaalityöntekijöillä toki saattaa olla puutteelliset taidot käytännön tidot, mutta huomautan kuitenkin, että suomessa ei kyllä kovin helposti lapsia oteta huostaan; aina löytyy joku syy. Vanhemmilla on oikeus tietää huostaanoton syy ja hakea purkupäätöstä, jos peruste ei enää ole voimassa. Sosiaalityöntekijällä on myös velvollisuus neuvoa oikeudellisissa asioissa ja esim. vallitusten tekemisessä.
Jos tuntuu, että oma sosiaalityöntekijä ei nappaa, voi aina kysyä neuvoa myös sijaishuollon työntekijöitä. Lastensuojelulaki on hyvin tiukka suomessa ja ainakin paikoissa, joissa olen itse ollut, on aiaan kiinnitetty paljon huomiota.
elikä, lapseni on huostassa koska mieheni vaatii sitä. Sossut ei keskustele kanssani, vaan hänen kanssaan. Lakimies eilähde ajamaan asiaa, koska mjulla ei ole mitään tsanssia, niin kauan kuin mies jatkaa valheitaan minusta... mitaä siist ekisit sijassani?
Jos lapsi ikävöi omaan kotiinsa ja äiti/isä ikävöi lastaan, niin kenen etua palvelee, ettei lasta palauteta kotiinsa?
Jos lasta on kaltoinkohdeltu, niin eihän halua palata sinne. Jotkut aikuistuneet sijaislapset ovat kirjoitelleet tännekin, kuinka he ovat kiitollisia ja onnellisia siitä, että heidät aikanaan otettiin huostaan ja he saivat mahdollisuuden normaaliin perhe-elämään. Näin kohdellut lapset eivät totta tosiaan halua palata karmeisiin kotioloihinsa. Mutta miksi ihmeessä ja millä ihmeen oikeudella niitä lapsia ja nuoria pidetään väkisin huostassa ja sijoituspaikoissa, jotka eivät muuta toivo ja odota kuin päästä takaisin omaan kotiinsa. Kiitos etukäteen vastauksesta.
jotka ovat elävässä elämässään eläneet tämän päivän lastensuojelua todeksi?????????
Kyllä voi olla pöyristyttävää typeryyttä laukoa suustaan tuollaista, mitä kirjoitit. Voi hellan lettat sentään, oikeinko olet työskennellyt lastenkodissa..., hah, hah! Mitä hittoja sinä typykkä tiedät, millä perusteilla ja miten lapsia otetaan huostaan? Teet itsesi naurettavaksi tuollaisilla kirjoituksilla!
Ai sinä tulet tänne oikein lakipykäliä vääntämään, mihin vanhemmilla on oikeus! Hah-haa , uudelleen sinun puheillesi! Kyllä niitä lakipykäliä on väännetty kymmeniä kertoja täälläkin, mutta kerro minulle, mitä merkitystä niillä pykälillä on käytännössä? Ai sinä tiedät oikein sossu velvollisuudet! Älä välitä, niin mekin tiedämme ja myös sen, mitä näitä pykäliä ja velvollisuuksia rikotaan.
Kaikkein suurimman vitsin murjaisit tuossa, että voi KYSYÄ SIJAISHUOLLON TYÖNTEKIJÄLTÄ. Meillä oli sentään nimenomaan niin, että sossu sentään vielä auttoi lapsenkin asioissa, mutta nimenomaan ei SIJAISHUOLLON TYÖNTEKIJÄT!
Selitäpä minulle, mikä siinä LsL:ssa niin tiukkaa mielestäsi on? Meidän kohdallamme sijaishuoltopaikka rikkoi lakia mennen tullen niin paljon, että sossukin oli siitä tyrmistynyt.
Menehän nyt ihan rauhassa kuule kasvamaan aikuiseksi, ehkä sinunkin silmäsi aukeavat jossain kohden ----- tai sitten ei.
opiskelijan alku
ettet itse kompastu tähän kaikkitietävyyteesi tulevaisuudessa......
" että suomessa ei kyllä kovin helposti lapsia oteta huostaan; aina löytyy joku syy. Vanhemmilla on oikeus tietää huostaanoton syy ja hakea purkupäätöstä, jos peruste ei enää ole voimassa. Sosiaalityöntekijällä on myös velvollisuus neuvoa oikeudellisissa asioissa ja esim. vallitusten tekemisessä."
- huostaanoton syyhän sossun "suusta" kirjailtuna löytyy aina:
kipot väärässä paikassa tai sossun mielestä sekainen huusholli, tai ettei osata lapsia oikein pestä, syötetään vauvaa liikaa, ei osata hoitaa lasta "oikein", kiintymyssuhde häiriöitä, liian läheisiä lapsia ja vanhempia, liian suuria vaatteita, erityisopetusta ei anneta koulussa annetaan mieluummin huostanotto ja niin edelleen
- vanhemmille ei anneta lasta ja heitä koskevia lastensuojelun asiakirjoja,
ei tehdä Huoltosuunitelmaa, huostaanoton syyt muuttuvat, joka kerta sossulan palavereissa,
sossu tekee itse "omia" toisen ammattikunnan diagnoosejaan ja niin edelleen
- ja misään nimessä sossu ei ainakaan todellakkaan kerro
minkä lakien perusteella päätöksiä sossulassa tehdään
tai mitä oikeuksia asiakkaalla lapsensa ja perheensä suhteen on; jos tapaamisetkin jätetään sossulassa sijaishuollon ja perheen sovittaviksi, jos satutaan tekemään Huoltosuunitelma asiakasperheelle tehdään siitä niin mitäänsanomaton ja epäselvä etteivät asianomaisetkaan tiedä mitä Huoltosuunnitelma sisältää
eipä kovin kummoiselta ei lain noudattaminen näytä saati sitten etä sossu osaisi itse toimia lakien mukaisesti
kyllä siellä lasten kodissa voi vaikka lattioita pestä ja silti voi kehua sillä
että on työskennellyt lastenkodissa.....
suurimmalla osalla tälle palstalle kirjoittavilla ihmisillä on todellakin
"hiukan" toisenlaisia kokemuksia
suomen sosiaalihuollosta ja lasten suojelusta!
Yhdyn edelliseen. Sosiaalitoimiston asiakkailla on monta kertaa huonoja kokemuksia sossujen toiminnasta; ja se ei ole mikään ihme: tilanteet ovat hyvin traumaattisia ja tunteisiin vetoavia.
Ja joskus jonkun on toimittava, jos vanhemmat tai vanhempi ei jaksa - syystä tai toisesta.
Mutta näihän se on - toiminnan kriisissä ei pitäisi olla mikään peruste olla toimimatta lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Ja lisäksi sosiaalihuollon asiakkaiden oikeudellinen asema on käsittämättömän heikosti hoidettu.
Jos poltat tuomiokirkon tai tapat jonkun - niin poliisit ottavat sinut kiinni ja hankkivat sinulle asianajajan, jonka palkkiot maksaa valtio. Mutta jos lapsesi viedään - ja annetaan hoidettavaksi jollekin, jolla maksetaan siitä kohtuullisen hyvä korvaus - niin silloinpa oikeudellista apua ei tarjoa kukaan, ja jos sitä itse kykenee hankkimaan niin kustannukset joutuu myös itse maksamaan.
Sossu siis ei ole aina väärässä, mutta virheitä sattuu sielläkin, ja sitä ei valitettavasti lainsäädäntömme ole ottanut huomioon.
Kiitos yrityksestäsi tuoda tähän ns. keskusteluun toisenkin tahon mielipidettä. Valitettavasti se on tällä palstalla turha yritys. Sinut haukuttiin pystyyn ja koulutuksesi mitätöitiin välittömästi!
Täällä nimittäin riehuu muutama vakikirjoittaja, jotka omasta mielestään tietävät asiat aina muita, varsinkin alaa opiskelevia paremmin. Vailla koulutusta he, omat rajoittuneet kokemuksensa ainoana perusteena, haukkuvat kaikki, jotka yrittävät tuoda tänne muitakin mielipiteitä.
Muiden muassa tuo yksi, joka viljelee lainausmerkkejä, on aktiivisin. Istuu kai vaanimassa koneellaan vuorokauden ympäri ja pitää siten tehokkaasti huolta siitä, ettei täällä mitään älyllistä keskustelua pääse vahingossakaan syntymään. Käyttää eri nimimerkkejä, kun hänet muuten varmaan suljettaisiin pois täältä.
Täällä pitää ja saa ainoastaan haukkua sosiaaliporukkaa.
Perustele minulle, miten koulun penkillä istuva typykkä voi olla pätevä tietämään tulevasta ammattialastaan kaiken? Ja vielä noin perustavaa laatua olevia asioita, kuin mitä hänkin esitti. Perustele sillä tavalla, että itsekin ymmärrät mitä puhut.
Mistä johtuu sinun tätä palstaa vainoava asenne? Vastaapa ihan rehellisesti, koska mielipiteesi vaikuttaa tosi oudolle höpötyksineen lainausmerkeistä ja eri nimimerkeistä...
Miten sinä voit tietää, ketä täällä riehuu tai on riehumatta, jos et itse istu vaanimassa koneellasi vuorokauden ympäri? :D
Mitä sinun mielestäsi ovat ihmisten rajoittuneet kokemukset?
Käsitystä näistä rajoittuneista kokemuksista ei millään tavalla tunnu muuttavan alan koulutus, sen vahvistaa eräs tuttavaäiti, joka lapsensa laittoman huostaanoton jälkeen valmistui sosiaalityöntekijäksi.
korkeakoulussa opiskelevan loukkaantuminen ylempänä olevaan sossun kommenttiin. Ja sossun katkeruus johtuu taas siitä, että vaikka heillä on yliopistotutkinto, niin kunnat palkkaavat sosionomeja myös sossun virkoihin.
Mielestäni kummallakaan ei ole pelkän tutkinnon perusteella pätevyyttä lastensuojelun sosiaalityöhön. Oikea pätevyys hankitaan vuosien kokemuksella ja sekin saavutetaan vain siinä tapauksessa, että henkilö on varustettu sopivalla luonteen laadulla kyseiseen työhön.
Ja psykologisia testejähän ei kuulu kummankaan opiskeluun pääsyvaatimuksiin.
vastavalmistunut aloittaa sosiaalityön, hän ei heti pääse aloittamaan lastensuojelussa, vaan vaaditaan muutaman vuoden kokemus ensin talouspuolella?
Saanen huomauttaa että sosionomi-koulutukseen on kyllä useissa paikoissa aika perusteellisetkin luonnetestit.
Ja toiseksi- kaltoinkohdeltukin lapsi yleensä haluaisi takaisin kotiin. Lapset ovat yleensä hyvin lojaaleja vanhemmiilleen.(ja tiedän kyllä minkälaista palauttetta tästä lauseesta saan)
Selvästi täällä on turha alkaa aiheesta järkevästi keskustelemaan (mikä tosin olisi hyvin mielenkiintoista), sillä palstan lukijat ovat kantansa vahvasti jo päättäneet.
Herää vain kysymys, mitä hyötyä teille tai lapsillenne on, että kiehutte yli tällä palstalla. Oikeutenne teillä on, voitte nykyään käytännössä valittaa melkein mistä vain lapsenne sijaishuoltoon liittyen, jos todella puutteita on. Täällä palstalla heiluminen ei auta, toivottavasti eriäviä mielipiteitä esittävien tallaaminen helpottaa edes vähän...
Niin ehkä meillä oikeasti on syytäkin valittaa. Lainsäädäntö on sisällöltään sellainen, että "asiakkailla" ei ole ole mitään mahdollisuuksia kriisitilanteissa; koska ainoat hyväksyttävät tulkinnat tilanteista tekee sosiaalityöntekijä, joka myös on ainoa dokumentaatiota tekevät toimija.
Valitusmahdollisuudet tulevat vasta jälkeenpäin - kun siis huostaanotot on jo tehty.
Ja mielenkiintoista tässä puuhassa on se, että asiakkaalla pitää olla rahaa (siis luetaan ihan oikeasti omaa rahaa) hankkia tarvitsemansa oikeudellinen apu, koska minkään lainsäädännön mukaan sitä ei korvaa kukaan muu.
luonnetestit"? Ainakin muutamia vuosia sitten sosionomiksi valmistunut ystäväni - niin paljon kuin hänen opiskelustaan keskustelimme - ei koskaan ole maininnut mistään merkittävistä luonnetesteistä.
Ei lapsi halua takaisin kotiin, jos kotioloissa on todellisia, siis ihan oikeita, puutteita ja lasta on kohdeltu väärin. Onhan täälläkin saatu lukea niiden nuorten aikuisten kertomuksia, mikä helpotus oli päästä oikeasti huonoista kotioloista pois.
Mutta ne lapset varmasti kaipaavat kotiin, joiden oloissa ei niitä puutteita ole ollutkaan. Ja ihan samalla tavalla näistä kokemuksista on nähty kertomuksia. Ei näissä asioissa pidä käyttää lapsen lojaalisuuttaa vanhemmilleen vääriä toimenpiteitä puolustavana perusteluna.
Et sinä kovin paljon ole palstaa lukenut, kun et tiedä, missä kaikessa toiminnassa monet kirjoittavat ovat mukana. Esim. itselleni tämä palsta on kaikesta tehtävästä työstä reilusti alle 10 %.
näihin asioihin. Avoin keskustelu tuntuu jo harmittavan sossuopiskelijaa saatikka itse sossuja. Hehän ovat niin tottuneet menemään vaitiolovelvollisuuden taakse piiloon. Enemmän koko vaitiolo suojelee sossuja, kuin asiakkaita.
Pystytkö keskustelemaan asioista omat ennakkoasenteesi unohtaen?
Kun lasta on kohdeltu lastensuojelussa hänen ihmisoikeuksiaan loukkaavasti, mikä siinä sinun mielestäsi on huvittavaa?
Mitä lastenkodin harjoittelija tietää huostaanottojen todellisista syistä?
Mitä ko. henkilö tietää perheen todellisesta tilanteesta tai sihen johtaneista syistä?
Paljonko opiskelija tietää erityislasten oireista ja niiden oikeasta kuntoutuksesta?
Mistä mielestäsi johtuu, että jopa sosiaalityöntekijä voi pitää jotain huostaanottoa aiheettomana, mutta sosionomiopiskelija ei?
Onko lastenkodilla mielestäsi oikeus vaatia huostaanotto tehtäväksi myös sellaisesta perheestä, jossa lastensuojelutyöntekijöiden mukaan ei ole huostaanottoperusteita?
Tässä muutama ensin mieleen tullut kysymys, jos viitsisit vastata niihin.
mieluummin huostaanotettuja ja sijoitettuja lapsia ja nuoria......
kuin miettisit ja murehtisit sosiaalialan opiskelijoita tai jopa työntekijöitä!
Sosiaalityöntekijällä on Suomessa rajaton valta kaikissa virkatoimissaan ja -tehtävissään;
olivatpa ne sitten oikeutettuja, oikeudenmukaisia ja laillisia
tai eivät.
Lapsiperheiden asioiden käsittely jopa niinkin äärimmäisissä tapauksissa kuin lasten ja nuorten huostaanotto voi olla niin perusteettomasti, asiattomasti ja epäammattimaisesti tehty ja hoidettu
ettei sellaiselle viranomaistoiminnalle ole olemassa mitään puolustusta tai hyväksyntääkään.
älä menetä mielenrauhaasi käyttämällä voimiasi siihen kuka täällä milloinkin kirjoittaa ja mitä kirjoittaa.
käytä voimiasi ja energiaasi
vaikka tekemällä työtä ja toimimalla niin ettei yhdenkään lapsen tai nuoren tarvitsisi joutua huostaanotetuksi
esimerkiksi sen vuoksi että hän tarvitsee terveydenhuoltoa
tai että lapsen tai nuoren kotiin tarvittaisiin kodinhoitajaa vanhemman sairauden vuoksi.
"jaksamisiin".......
ylioppilastutkinnon jälkeen niin siinähän sitä onkin riittävää pätevyyttä tehdä lastensuojelutyötä,joka sisältää myös
niinkin äärimmäisen toimenpiteen
kuin lapsen tai nuoren huostaanotto.
Kaltoin ja huonosti kohdeltu lapsi tai nuori ei puolustele missään olosuhteissa omia vanhempiaan, kait se tosiasia teille koulussa opetetaan.
Niin ettei tarvitse lapsen tai nuoren omaa mielipidettä jättää silläkään verukkeella ottamatta huomioon käsiteltäessä heidän tulevaa kohtaloaan lasten suojelussa.
Mitä hyötyä sinulle on tällä palstalla puolustella osaksi laittomastikin toimivaa viranomaisten pyörittämää lastensuojelusysteemiä.
Tälläkin palstalla on kirjoitettu todella pöyristyttävistä sosiaaliviranomaisten kohteluista.
Mutta myös muissakin medioissa on nykyään jo näistä sossujen asiattomista menettelytavoista kerrottu julkisuuteen ja suuren yleisön tietoisuuteen.
Jos kansanedustajienkin keskusteluissa näihin lastensuojelussa oleviin epäkohtiin on yritetty puuttua ja tarttua
niin pitäsikö sinun mielestäsi mieluummin olla hiljaa ja vaiti, välinpitämätön ja sokeakin kaikelle sille mitä yhteiskunnassamme tapahtuukaan
lasten suojelun nimissä.
Niin kauan kuin joku yksittäinen viranomainen
saa ja voi toimia mielivaltaisesti omissa virkatoimissaan
lapsia ja heidän perheitään kohtaan
en ainakaan näe koko lastensuojelujärjestelmässä mitään puolusteltavaa.
Hyvien päätösten joukossa yksikin huono ja väärä päätös vesittää koko järjestelmän.
Kyseessähän on elävien ihmisten elämä;
lasten ja nuorten tulevaisuus sekä heidän perheidensä ja läheistensä elämä.
kaikista niin hirvittävän viisaista ja hyvistä
lapsia, nuoria ja heidän perheitään koskevista päätöksistä...
riippumatta siitä tehtiinkö lastensuojelun asiakasperhettä koskevat päätökset
lasta ja hänen perhettä kuunnellen,
asioista todella ja perusteellisesti selvää ottaen,
muiden alojen ammattilaisia asiantuntijuutta hyväksi käyttäen,
hyvää hallintotapaa ja suomalaista läinsäädäntöä noudattaen,
huomioden tosiasiat eikä mitään mutuiluja, satuiluja, juoruja,
vaatien lapselle tai nuorelle hänelle kuuluvia perusoikeuksia esimerkiksi koulussa ja terveydenhuollossa,
käyttäen riittävästi ja asiallisia avohuollon tukitoimenpiteitä,
j a niin e d e l l e e n
kirjoituksesta Helsingin Sanomien mielipidesivulta:
"Kuuluuko lastensuojelulle lasten psykiatrisen hoidon järjestäminen? Onko lastensuojelun tehtävänä syyllistää aktiivisesti hoitoa lapselleen hakevat vanhemmat asettamalla lapsen oireilu keinotekoisesti lastensuojelulliseen viitekehykseen sopivaksi, jolloin lapsen perusoire jää hoitamatta? Voiko terveydenhoito jättää vaille riittävää ammatillista hoitoa (neuro)psykiatrista hoitoa tarvitsevat lapset ja lähettää heidät säilöön lastenkoteihin?
Ehdottaisin, että sosiaalityöntekijän koulutusohjelmaa uusitaan kaksi suuntaiseksi: aikuissosiaalityöntekijän ja lastensuojelun sosiaalityöntekijän koulutusohjelmiksi. Lastensuojelun sosiaalityöntekijän koulutusohjelmaan olisi sisällytettävä riittävästi opintoja lasten psykiatriasta ja neurologiasta lastensuojelun sosiaalityöntekijän ammatillisen pätevyyden lisäämiseksi. Paras vaihtoehto olisi tietenkin se, että terveydenhuollolle annetaan riittävät resurssit lasten psykiatrisen hoidon järjestämiseksi ja lastensuojelu keskittyisi niiden perheiden tukemiseen ja auttamiseen, joille lastensuojelulliset keinot soveltuvat."
Toki lastensuojelujärjetelmässä on paljon vikaa, sitä en kiellä yhtään. (Esimerkiksi lapsella saattaa olla yli kymmenenkin sijoitusta, lapsen edun mukaista sijoituspaikaa ei etsitä vastaanottokotien ruuhkasta johtuen, ennaltaehkäisevään työhön panostetaan liian vähän.. jne) En ole missään vaiheessa sanonut tietäväni kaikesta kaikkea, enkä viitannut kirjoituksellani tämän palstan kirjoittajiin erityisesti. Paljon muuttaisin tässä istituutiossa, jos se olisi mahdollista.
Lastensuojelu työllistää paljon ihmisiä ja epäilemättä joukossa on paljon ihmisiä, jotka eivät tälle alalle kuuluisi. Paljon siis on ongelmia, mutta en aloittanut kirjoittamistani negatiivisista asioista, sillä minua ahdisti, että palstalla ei mainittu yhdestäkään positiivisesta asiasta. Jotkut sijoitukset onnistuvat, toiset eivät, jotkut ovat virhearvioiteja ja jotkut sijoitukset jäävät tekemättä. Lastensuojelutyö on ihmissuhdetyötä ja siksi kunkin työntekijän persoonallisuus ja kokemukset väkisinkin vaikuttavat. Sosiaalityöntekijän on vaikea nähdä perheen oikeaa tilannetta, eikä vielä ole keksitty (eikä tulla keksimäänkään) miten todellisen avun tarpeen voisi määritellä.
Ikävää, että teillä on näin (pelkästään?) huonoja kokemuksia lastensuojelusta. En enää tunkeudu palstallenne ja saatte kirjoitusrauhanne takaisin.
PS. joku kysyi, eikö koulussa opeteta sellaista itsestäänselvyyttä, että lapset, jotka eivät ole oikeasti kokeneet kaltoinkohtelua haluavat kotiin?
Vanhemmat ovat lapselle se ykkös-juttu usein riippumatta siitä, miten lasta kotona kohdellaan. Olen törmännyt insestin tai pahoinpitelyä kotonaan kohtaaviin lapsiin, jotka silti haluavat epätoivoisesti kotiin. Mistä pieni lapsi voi edes tietää, ettei toiminta ole normaalia. Siispä minusta lapsen palauttaminen kotiin pelkästään omasta tahdostaan olisi hyvin epäeettistä.
niitä mainitsemiasi insestejä ja pahoinpitelyjä? Johan on tässä on jo monta juttua julkisuudessakin ollut että sossun tai jonkun muun viranomaisen tai vaikka ihan ulkopuolisen mutu-tuntuman perusteella kirjataan pareihin sellasta soopaa, että huhhuh!
lasta kohtaan ovat todella tapahtuneet...
Asenteessasi on siinä mielessä korjaamisen varaa, että uusi laki painottaa erityisesti lapsen mielipiteen kuulemisen tärkeyttä. Olet oikeassa, että PIENI lapsi ei voi tietää, mikä on normaalia käytöstä, mutta olen aivan varma, että kukaan vähintään kouluikäinen lapsi ei ikävöi kotiin, jossa häntä on OIKEASTI pahoinpidelty!
Olen tavannut aikuisia ihmisiä, jotka ovat joutuneet lapsuudessaan vakavan pahoinpitelyn kohteeksi kotona ja heistä jokainen sanoo tunteneensa jo lapsena vihaa pahoinpitelijää kohtaan. Ei pidä silmät sokeina uskoa tuollaisiin yleistyksiin lasten lojaliteetista. Se johtaa pahimmillaan siihen, että vaikka vanhempaakin lasta kuullaan hänen asumistoiveestaan, niin hänen mielipiteensä sivuutetaan tuolla vääristyneellä käsityksellä, että lapsi ei osaisi arvostella ollenkaan omaa etuaan.
Toisaalta nykyisin tilanne on se, että vanhempi saa sakot ensimmäisestä tukkapöllystä ja toisen jälkeen ollaan jo lasta huostaan ottamassa. Eiköhän esim. perheterapian paikka olisi ennen huostaanottoa, mutta avohuollon tukiahan ei ole edes tarjottu kaikissa kunnissa ja kaikkien kohdalla viime vuosina.