tämän ikäsenä mennä uuteen työhön jos sen saa.
Ainakin jos työtoveriksi sattuu vasta valmistunut nuori jolla ei ole mitään kokemusta työssä käymisestä eli ihmis-suhteista.
Saa olla kun äiti joka kestää kaikki epäonnistumiset ja syytökset saa kaikesta niskaansa,milloin mistäkin valittaa.Mitään syytä nuori ei näe itsessään ja tietää tietysti kaiken mahdollisen.
Ei saa olla mitenkään vaikka olis hiljaakin aina hän löytää syyn toisesta.
Empä ole moista kokenut vaikka työkokemusta on vuosikymmeniä ei tällästä ole vielä sattunut.
Että tämäkin vielä?
Ainakin jos työtoveriksi sattuu vasta valmistunut nuori jolla ei ole mitään kokemusta työssä käymisestä eli ihmis-suhteista.
Saa olla kun äiti joka kestää kaikki epäonnistumiset ja syytökset saa kaikesta niskaansa,milloin mistäkin valittaa.Mitään syytä nuori ei näe itsessään ja tietää tietysti kaiken mahdollisen.
Ei saa olla mitenkään vaikka olis hiljaakin aina hän löytää syyn toisesta.
Empä ole moista kokenut vaikka työkokemusta on vuosikymmeniä ei tällästä ole vielä sattunut.
Että tämäkin vielä?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Otan osaa! Itselläni on työkaverit lähestulkoon kaikki naisia ja yli keskiiän. Tuntee kyllä olevansa omiensa parissa. Pomo on vähän nuorempi, nelikymppinen!
Voithan sinäkin oppia jotain siltä nuorelta,
ties mitä yhteistä teistä vielä löytyy,
ja olisihan se aika tylsää jos kaiki työntekijät olisivat saman ikäisiä.
Monet uoret on hauskoj ja humoristisia,että kyllä se siitä
varmaan kaikki menee hyvin mutta tuli vaan mieleen näin aamusta jo.
Toisaalta ymmärrän hyvin kun olen itsekkin nuori ollut mutta verenpaine voi tässä iässä jo nousta niin nopeasti että ei vaan jaksa.
Toisaalta tunnen kyllä äidillisiäkin tunteita koska sain kuulla että "lässytän" kun lapselle :)),jospa ottasin peilin mukaan työpailkalle.
Usein työ ja tavat muuttuvat, joten 5v vanhasta työkoekokemuksesta on haittaa.
Toki, ei ne nuoretkaan ymmärrä yhtään vanhaa ja sitä että itsekin vanhenevat.
Mutta ei sitä paljoa voi ymmärtääkään, firman pitää tuottaa,
ei voida palkkaa maksaa jos ei ole tulosta.
Ja toiset sanovat hitautta ja laiskotteluakin palkan VARASTAMISEKSI.
Ja tässä juuri esim., kokemuksesta on haittaa.
Kaverinikin työmatkalle, tehtiin uusi liittymä ja kiertoliittymiä, siltoja,
vaikka hän oli ajanut kotiin 15 vuotta, hän nyt ajoikin usein harhaan.
Kaikki vieraat jotka menivät samaan paikkaan osasivat hyvin kulkea.
Eli kokemuksesta on usein haittaakin.
ei ole tässä tapauksessa kysymys,päinvastoin.
Mutta nipottaminen kaikesta et étkö voi hiljempaa mennä ovesta vaikka itse paiskoo ja huutaa kun pitäs puhua?
Voi olla että "vanhuksen" kanssa kun pitää työskenellä niin potuttaa.
Pelkkä läsnäolo ärsyttää mutta minkäs teen kun töissä pitäs olla minunkin.
Soveltuvuustesteissä minua on luonnehdittu mm. ilmaisulla "pitää enemmän matkanteosta kuin perilläolosta".
3 - 5 vuoden jälkeen on aina tullut levoton olo.
En saa mitään uutta aikaan. ikävystyn rutiineihin.
siispä vaihdoin työpaikkaa vähintään 6:n vuoden välein.
Koskaan ei tullut epämiellyttäviä tuntemuksia.
Joka paikassa tunsin kokevani arvostusta nuorempieni taholta.
50:n jälkeen, saatuani lopputilin eräästä työpaikasta, kokeilin olosuhteiden pakosta määräaikaisia toimeksiantoja.
Ihastuin vaihteluun ja päätöksenteon vapauteen.
Kerran kokeilin "vakituista" työtä mutta vuoden jälkeen palasin pätkiin.
Hiljalleen vähennellen lopetin kokonaan.
Joten, lienee luonne- ja työhistoriakysymys.
Lyhyet suhteet ja pätkät sopivat minulle.
Tiedän monen opiskelukaverini kauhistelevan ajatusta että yli 10:n saman työnantajan palveluksesa tehdyn työvuoden jälkeen olisi pitäny, tai pitää vaihtaa työpaikkaa.
Miksi otat taakan harteillesi?
Etkö voi ajatella että sinä olet hyvä ja pätevä?!
Työkaverit eivät sitä välttämättä ymmärrä!
Jos annat heidän potkia sinua päähän niin ei se lopu.
Älä säälittele itseäsi!
Muutoksesi tuli vain liian myöhään.
ja antakoon kenkää jos en sovi työpaikkaan mutta aikamoista stressiä olen jo kokenut määräaikasessa työssä!
En voi muuttua "näkymättömäksi"ja tehdä töitä!
Monsteri jo alkokin aamulla kiinnostamaan ,mutta jos sama tilanne?