Univaikeudet, keskittymisvaikeudet,
kiinnostuksenpuute, syyllisyydentunne,
eristyneisyys...
No siinä on sitä, mitä koen päivittäin.
Liekö masennusta vai mitä?
En tiedä, joten kertokaa te!
Välillä vaan mietin, että kauanko tämä kestää ja
kauanko jaksan...
kiinnostuksenpuute, syyllisyydentunne,
eristyneisyys...
No siinä on sitä, mitä koen päivittäin.
Liekö masennusta vai mitä?
En tiedä, joten kertokaa te!
Välillä vaan mietin, että kauanko tämä kestää ja
kauanko jaksan...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jos et itse löydä syitä noihin fiiliksiin, tilaa
aika mielenterveystoimistoon psykologille
tilanteen selvittämiseksi.
Homma voi olla pitkäkin, edellisellä kerralla 80-
luvun puolella minulta meni n. 8 vuotta
masennuksen ja ahdistuksen kanssa, viimeiset 2,5
vuotta riippuvuutta aiheuttavan lääkityksen
kanssa ja vuosi terapiassa. Tuon kauden jälkeen
vaihdoin lääkitystä, menin 4 kuukautta pitkin
seiniä ja ryhdyin kehittämään omaa terapiaa. Noin
1v3kk myöhemmin olin päässyt eroon sekä oireista,
että lääkkeistä.
12 vuotta meni ok kunnes n. vuosi sitten koko
show alkoi uudestaan, en pystynyt lukemaan viittä
riviä pitempää tekstiä, unijaksot olivat 3 tunnin
mittaisia ja halusin pysytellä tasan omissa
oloissani. Jos näin jonkun tulevan pihaan, sain
paniikkikohtauksen.
Itsetykönäni arvelin yrittäväni elää minulle
sopimatonta elämää, mietiskelin asiaa ja ryhdyin
tekemään muutoksia siinä määrin kuin kykenin.
Lääkityksen ohella (Xanor paniikkiin) tämä
omatekoinen "terapia" on nyt alkanut purra.
Saa nähdä kauanko menee tällä kerralla.
työterveydessä, samoja onhelmia itsellänikin,
muisti pätkii, ei pysty keskittymään
yksinkertaisimpiinkaan asioihin, kyyneleet
herkässä, kaikki aikataulut saivat mahani kuralle
ja odottamattomat vierraat vielä enemmän.
ensimmäinen reaktio työterveydessä: 3 pv
sairaslomaa, täytyy koittaa ensin saada nukuttua
ja sitten vasta ruvetaan koittamaan lääkityksiä
yms... uupumukseksi tuo vissiin minulla
luokiteltiin.
mutta ei ole herkkua.
mikään ei onnistu ja itse sisimmässään tietää,
että kaikki ei ole hyvin, pystyisin
normaalioloissa parempaankin, mutta kun päälle
pitää näyttää, että ei tässä hätää eikä kukaan
sinne ihmisen sisälle nääkkään, miten siis
todistat, että sulla on paha olla????????????
tuttua on ja jokatalvista...
neljättä vuotta. Älä anna kehittyä enempää, käy
lääkärissä. Vaikka itselläni ei lääkkeistä tunnu
juuri apua olevan, niin usein ensiapuna ovat
toimivia.
Masennus kun iskee niin siitä ei välttämättä omin
jaloin taistella pystyyn vaikka kuinka haluaisi!
Lääkitys ja terapia on ihan OK juttu jotka auttaa
eteenpäin jaksamista ja myös löytämään syyn
siihen miksi on masentunut.
Kannattaa hakea apua ajoissa kun tunnistaa oireet
ettei pääse niin pahaksi että romahtaa täysin,
mielummin avohoito kuin laitoshoito :)
Tsemppiä sulle.
Näköjään aloittamani keskustelu on ottanut tuulta
siipiensä alle ja se on hyvä.
Tämä hieman lohduttaa, että on muitakin samassa
tilanteessa olevia kanssaihmisiä.
En itse olisi huolissani ollenkaan huonoista
hetkistäni ja pahoista ajatuksistani, koska sehän
on ihan normaalia, että niitä tulee ja sitten ne
myös menee, mutta musta tuntuu kaikenkaikkiaan
nyt siltä, että ne on tulleet jäädäkseen.
Samalla olen huomannut sen, että mieliala voi
vaihdella äärilaidasta toiseen ihan puolen tunnin
välein ja mikään mieliala ei ole pysyvää.
Suunnittele siinä nyt tulevaisuutta ja ajattele
selkeästi.
Tuon lääkärissä käynnin otan kyllä nyt vakavasti.
Tässä on vaan tullut niin pirun tarkaksi tuon
rahankin suhteen, ettei sitä satasta viitsisi
oikein maksaa terveyskeskukselle.
Sorry...mun on nyt lopetettava. Taitaa tulla
kyynel silmään.
Mielialan vaihtelut kuuluvat ihan yleisesti
kyseisen sairauden piirteisiin.
Neljässä vuodessa oppii ja tottuu kyllä kestämään
muuten oireita, esim autolla ajo "hitauden"
vuoksi kaupungeissa erittäin vaikeaa, mahdotonta
pimeällä. Mutta sitä kivun tunnetta ei kestä,
kuten fyysinen kipu vaikkei fyysistä olekaan.
tsemii ja huomaat lekurilla käydessäs et parempaa
voi olla luvassa.
Mitä teet päivisin?
Oletko työelämässä vai mitä touhuat?
Liika rutinoitunut elämä voi johtaa muuten myös
tuohon vaikka olisikin työssä!
Tsemppiä jatkossa!