On se kumma et jotkut saa onnea enemmän kun toiset,luin kerran lehestä 80v parista joilta kysyttiin minkälainen elämä heillä on ollut ja yks asia kiinitti huomion "onnellinen ja eipä oo pahempia kriisejä sunmuitakaan ollut"..Siitä heräs kysymys miksi toisilla on enämpi onnea elämässä? Ittel ollu syntymästä asti epäonnekas ja kurja elämä,eikä loppua näytä olevankaa=( Mut ei kait sitä muuta ku täytyy vaa jaksaa elää eteenpäin,huumorikin auttaa paljon.Eli onpa tainu aika pahanlaatunen ripuli olla sillon kun jumala jakanut onnenlahjoja,menny sekin onnijono ohi vessas istues ja vast kereny epäonni jonoonx/
Aina ei mee nallekarkit tasan
Surusilmä
81119
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
suhteellista. Mietippä 80kymppistä pariskuntaa, niin johan ne on joutuneet elämään kovia aikoja, sodat ym. ja varmaan omassa perheessäkin on riittäny kaikenlaista. Se on kuiten niinkin, miten erilaisiin vaikeuksiin sitten suhtautuu.Fakta on, ettei kukaan pääse liian helpolla. Vuoronperää täällä kärsitään, niin ehkä toinen vähän enempi kuin toinen, mutta kuitenkin.
Mä oon sitä mieltä että tuleen ei tosiaankaan saa jäädä makaamaan ja on opittava virheistään elämässään koko aika, eikä lyödä päätä seinään.Ja aateltava positiivisesti.
usein menee niin, että ne jotka on jo lapsuudessaan saaneet muita huonommat kortit, joutuu kärsimään enemmän aikuisinakin. Typerää väittää ettei niin olisi.
Se kuitenkaan ei tarkoita, että kurjuuteen pitäisi alistua. Kyllä on ihan mahdollista löytää tie ulos, mutta juttu on niin että extra ponnisteluja se vaatii.
Jos on niin tyhmä, ettei tajua miten syvällä tai syvältä kaikki on niin silloin voi olla onnellinenkin.
Mutta on väärin vertailla itseään vanhukseen. Kaiken lisäksi vanhukset ovat oppineet sen suomalaisen kansantyhmyyden, että ei saa valittaa.
Minulla on ollut huono elämä ja toivoisin, ettei se turhaan pitkittyisi. Mutta olen nähnyt muutaman kauniin hetken ja yksi niistä liittyy naiseen. Tuntuu siltä, että olen nähnyt jo tarpeeksi. Elinvuosia jäljellä kuitenkin on paljon.
On mennyt usko itseen ja rohkeus elämään. Maailma on mennyt ihmeelliseksi rahamiesten pelleilyksi ja ollaan palattu takaisin feodaaliaikaan.
Mä en tule ikinä paranemaan narsismistani. Minä en saa kosketusta tunteisiini. Minä en saa kotia rakennettua ja sitten minä kuolen taas kerran ennen kuin olen saanut mitään aikaiseksi.
"Jos on niin tyhmä, ettei tajua miten syvällä tai syvältä kaikki on niin silloin voi olla onnellinenkin."
Mielestäni viisas ihminen osaa suhteuttaa asiat ja olla onnellinen. Typerää on juuri turhanpäiväisten asioiden murehtiminen ja surkuttelu, jolloin jää elämä elämättä.
Niin kauan kun minä tunnen, haistan, maistan, näen ja kuulen, niin kauan minä hymyilen.
menee nallekarkit naapurille, niin oisko peiliin katsomisen paikka?!!!
Arvasin että noin vastataan,voiha sitä peilii kattoa mut tuskimpa se ongelmia sunmuuta poistaa vaik kui pitkää tölläis!
Olen yrittänyt säästää, mutta kun on elettävä, ei sekään onnistu. Olisi pitänyt nuorena ottaa varakas elämäntoveri, niin tilanteeni olisi jotain muuta kuin kädestä suuhun. Pakko vain pärjätä näillä korteilla.
Vaikka elämä ei aina ole helppoa,muista,että jokainen hetki on ainutkertainen.