Toivon että tähä viestii vastaajat ottaa tosissaan mitä kirjotan, tällä tarkotan sitä et jokainen sana on totta mitä kirjotan, enkä siis vaa "nurise turhasta".
Eli miulla on monet läheisimmistä ystävistä ruvennu seurustelee/menny naimisiin, osalla jo lapsiakin. Oon nyt 23 v.neitonen ja alkaa tuntua että missä on se minun rakkaani?? Ja sitten kun sitä ei oo näkynyt, ni on alkanut tulee välillä tosi kovia masennuspuuskia ja ainut konkreettinen asia mistä saan tähä apua on työnteko. Töissä mie en oo koskaan oikeestaan surullinen, päinvastoin oon tosi ilonen. Mutta sitte ku nään rakastavia pareja, ni miulle iskee sellanen raivokohtaus, ja usein silloin miun tekee mieli vahingoittaa jotenkin itseäni!!! Onko kellään kokemusta tästä?????????? Mistä voisi johtua?
Nyt miulle on sitte tullu sellasia ajatuksia että jos ei kahden vuoden aikana oo löytyny miestä ni mie en enää jaksa yhtää iloita tästä elämästä, rupeen vaa oottamaa kuolemaa, toivon ja rukoilen sitä. Kukaa eí ymmärrä tällästä ajatuskantaa. Miulla on myös usko tärkeenä sydämessä ja toivon että jaksasin olla paljo ilosempi, mutta KUN EN JAKSA ILOITA ELÄMÄSTÄ. Nyt on sitte tullu sellasiakin ajatuksia et ainut mistä saisin iloa ois se että laihuttasin itteni luurangoksi :´( tai sitte se et kuolisin ja pääsisin pois. Sillä tavalla jotenki hellisin itteeni, näyttäsin surun ulospäin.
Eli miulla on monet läheisimmistä ystävistä ruvennu seurustelee/menny naimisiin, osalla jo lapsiakin. Oon nyt 23 v.neitonen ja alkaa tuntua että missä on se minun rakkaani?? Ja sitten kun sitä ei oo näkynyt, ni on alkanut tulee välillä tosi kovia masennuspuuskia ja ainut konkreettinen asia mistä saan tähä apua on työnteko. Töissä mie en oo koskaan oikeestaan surullinen, päinvastoin oon tosi ilonen. Mutta sitte ku nään rakastavia pareja, ni miulle iskee sellanen raivokohtaus, ja usein silloin miun tekee mieli vahingoittaa jotenkin itseäni!!! Onko kellään kokemusta tästä?????????? Mistä voisi johtua?
Nyt miulle on sitte tullu sellasia ajatuksia että jos ei kahden vuoden aikana oo löytyny miestä ni mie en enää jaksa yhtää iloita tästä elämästä, rupeen vaa oottamaa kuolemaa, toivon ja rukoilen sitä. Kukaa eí ymmärrä tällästä ajatuskantaa. Miulla on myös usko tärkeenä sydämessä ja toivon että jaksasin olla paljo ilosempi, mutta KUN EN JAKSA ILOITA ELÄMÄSTÄ. Nyt on sitte tullu sellasiakin ajatuksia et ainut mistä saisin iloa ois se että laihuttasin itteni luurangoksi :´( tai sitte se et kuolisin ja pääsisin pois. Sillä tavalla jotenki hellisin itteeni, näyttäsin surun ulospäin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kuullostaa siltä että kannattaisi hakeutua hoitoon masennusoireiden vuoksi. Olet nähtävästi epävarma itsestäsi/ulkonäöstäsi. Katso ympärillesi eivät kaikki ole laihoja ja kauniita.
Hyvä olo lähtee siitä että PIDÄT itsestäsi etkä HAAVEILE olevasi joku muu sillä sinä olet SINÄ! Ei kukaan ihminen aina ole onnellinen, ulospäin sitä näytetään....
Hymy huulille ja ulos, uskalla katsoa poikia silmiin ja hymyillä. ROHKEUTTA! Ei prinssi hae sinua kotoota....Kyllä seprinssi löytyy kun uskallat pitää itsestäsi se huokuu muillekkin. Silloin olet avoin suhteelle. Nyt olisit liian takertuva kumppani!