Ehtoota kaikille saksalaisten omistajille! ;)
Suunnitteilla on tässä ollut vuosikausia saksanpaimenkoiran hankkiminen (ja ehkä menee vielä pari vuotta että se _hankitaan_ kuka tietää).
Kasvattajia on kuitenkin niin moneen junaan että ei oikein tiedä enää mihin luottaa. Jalostusrekisterinkin mukaan koiria saattaa olla joka kennelillä niin ääripäistä että.
Kaipaisin siis asiallisia kasvattajavinkkejä (en niinkään kenenkään kasvattajan bashaamista, sillä pidetään keskustelu siistinä). Jos uskot tietäväsi tarpeisiini sopivan kasvattajan, vinkkaa! Älä kuitenkaan ehdota kasvattajaa vain sen takia että oma koirasi on sieltä.
Tässäpä minusta ja tarpeista.
Olen 25 -vuotias naikkonen, kokemusta kahdesta omasta koirasta, perheessä niitä kyllä ollut. Luen kuitenkin nuo kaksi vain kokemuksekseni, sillä olen ne itse kouluttanut. Kyseessä on pystykorvat.
Hakisin saksanpaimenkoirasta (monet true-sakemanni-ihmiset pitävät tätä huonona) seuraa itselleni ja toiselle pystykorvalleni. Eli, en hae sakemannia joka on silkka käyttölinjainen, omasta henkilökohtaisestani mielestä (ei siis riidanhaastoa enkä toivo kenenkään vastaavan tähän kommentiin) käyttölinjainen kuuluu nimenomaan käyttöön eli virkaan tai ihmiselle joka oikeasti tahtoo paneutua tarkkoihin haasteisiin koiransa kanssa.
Sen sijaan haen tervettä, näyttely /sekalinjaista saksanpaimenkoiraa, narttua. Toivomuksena olisi aloittaa agility (opettelisin tätä vasta itsekin, pystykorvat eivät parhaita mahdollisia agikoiria) sekä jälkeä ja muuta saksalaiselle mielekästä hommaa. Tahtoisin välttää kunnon luiskaperää. Jos koirasta tulee hieno yksilö, käydään luultavasti jonkin verran näyttelyissä.
Olen töissä 6-8 tuntia päivässä ja koiran kanssa harrastetaan ja ulkoillaan 3-4 tuntia päivässä, viikonloppuisin enemmän. Loppu aika ollaan kotona ja oleskellaan & keksitään älytouhuja. Onko saksalainen väärä valinta tällaiseen rytmiin?
Onko edes toivoa löytää tällaista koiraa Suomesta ja onko ehkäpä Euroopassa joku erittäin hyvä kasvattaja jolta kannattaisi hankkia (ja jolta koiran hankkiminen ei kuitenkaan veisi perikatoon...)
Kiitos kaikille asiallisista vastauksista ja jos tulee jotain extraa saksanpaimenkoirista mieleen, kerro toki!
Suunnitteilla on tässä ollut vuosikausia saksanpaimenkoiran hankkiminen (ja ehkä menee vielä pari vuotta että se _hankitaan_ kuka tietää).
Kasvattajia on kuitenkin niin moneen junaan että ei oikein tiedä enää mihin luottaa. Jalostusrekisterinkin mukaan koiria saattaa olla joka kennelillä niin ääripäistä että.
Kaipaisin siis asiallisia kasvattajavinkkejä (en niinkään kenenkään kasvattajan bashaamista, sillä pidetään keskustelu siistinä). Jos uskot tietäväsi tarpeisiini sopivan kasvattajan, vinkkaa! Älä kuitenkaan ehdota kasvattajaa vain sen takia että oma koirasi on sieltä.
Tässäpä minusta ja tarpeista.
Olen 25 -vuotias naikkonen, kokemusta kahdesta omasta koirasta, perheessä niitä kyllä ollut. Luen kuitenkin nuo kaksi vain kokemuksekseni, sillä olen ne itse kouluttanut. Kyseessä on pystykorvat.
Hakisin saksanpaimenkoirasta (monet true-sakemanni-ihmiset pitävät tätä huonona) seuraa itselleni ja toiselle pystykorvalleni. Eli, en hae sakemannia joka on silkka käyttölinjainen, omasta henkilökohtaisestani mielestä (ei siis riidanhaastoa enkä toivo kenenkään vastaavan tähän kommentiin) käyttölinjainen kuuluu nimenomaan käyttöön eli virkaan tai ihmiselle joka oikeasti tahtoo paneutua tarkkoihin haasteisiin koiransa kanssa.
Sen sijaan haen tervettä, näyttely /sekalinjaista saksanpaimenkoiraa, narttua. Toivomuksena olisi aloittaa agility (opettelisin tätä vasta itsekin, pystykorvat eivät parhaita mahdollisia agikoiria) sekä jälkeä ja muuta saksalaiselle mielekästä hommaa. Tahtoisin välttää kunnon luiskaperää. Jos koirasta tulee hieno yksilö, käydään luultavasti jonkin verran näyttelyissä.
Olen töissä 6-8 tuntia päivässä ja koiran kanssa harrastetaan ja ulkoillaan 3-4 tuntia päivässä, viikonloppuisin enemmän. Loppu aika ollaan kotona ja oleskellaan & keksitään älytouhuja. Onko saksalainen väärä valinta tällaiseen rytmiin?
Onko edes toivoa löytää tällaista koiraa Suomesta ja onko ehkäpä Euroopassa joku erittäin hyvä kasvattaja jolta kannattaisi hankkia (ja jolta koiran hankkiminen ei kuitenkaan veisi perikatoon...)
Kiitos kaikille asiallisista vastauksista ja jos tulee jotain extraa saksanpaimenkoirista mieleen, kerro toki!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tervehdys!
Tässä minun kokemuksia sakusta.
Rotu on vaativin ja vaikein. Kovapäisen yksilön kohdalle sattuessa voin sanoa että ensimmäinen vuosi on yhtä itkua ja hammasten kiristystä.
Omistajan on oltava kovuusluokassa armeijan ylipäällikkö. Hetkeksikään ei ote saa herpaantua tai tuloksena on räksyttävä remmiräyhä joka pian sanelee arjen tahdin.
Kotona oleskelu on kuvitteellista saksanpaimenen kanssa.
Käskyä, kieltoa, pakotetta ja samaa toistoa päivästä toiseen.
Tosin kasvatuksen onnistuttua saku on varmasti uljain ja viisain koiruus, ei epäilystäkään,
tie siihen on vaan mutkia täynnä.
Rotu on sopiva erittäin aktiiviselle ja paljon aikaa omaavalle isännälle.
Näitä viistoperiä näkyy enimmäkseen, hyvä että olet ajoissa liikkeellä jos vielä jostain sattuisi löytymään suoraselkäinen...
Jotenkin tuntuu että pystykorva on leppoisampi rotu, suosittelen pysymään siinä.
Totuus tämän komean koiran kasvattamisesta ja kouluttamisesta on todellakin tarua karumpi.
Höpö, höpö edelliseen. Ei sakemanni nyt noin mahdoton ja vaikea koulutettava ole. Itselläni vanha pystykorvauros ja nuorempi sakemanninarttu. Sakemanni on ollut huomatttavan paljon helpompi kouluttaa. Sillä kun on tuota mielyttämisenhalua,mikä vastaavasti esim. pystykorvilta melkeinpä puuttuu kokonaan. Sakemanni oppii nopeasti, mutta myös ne huonot tavat. Sen suhteen saa olla tarkkana.
Tuohon vuorokausirytmiin sakemanni käy siinä missä joku muukin koira. Meillä saku nukkuu aina kun olen poissa kotoa, on tottunut siihen että silloin kun tehdään hommia, niin tehdään täysillä, silloin kun ollaan sisällä niin saa ottaa rennosti.
Kun on valmis kouluttamaan koiran tavoille ja yhteiskuntakelpoiseksi ja sen kanssa on valmis harrastamaan ja lenkkeilemään säässä kuin säässä, niin varmasti sakemanni on sopiva rotu sinullekin.
Jotkut yksilöt ovat helpompia, jotkut jästipäisempiä, mutta keskivertona sanoisin silti että helpompia kuin pystykorvat.
Niin kylläpäs voi olla, kirjotin ihan omasta kokemuksesta enkä ollenkaan pelottelu-mielellä.
No ok sitten. Hyvä että omalle kohdalleni on sattunut yksilöt joiden kanssa pärjää ihan normaalikin ihminen maalaisjärjellä varustettuna ;)
Kyllä on kohdallesi sattunut vaikea saku, tai sitte vika on hihnan toisessa päässä.
ulla on myös sakutyttö ja tosi helppo käsitellä, eikä myöskään mikään remmiräyhä
Kotoa löytyy urospuolinen malamuutti, joka oli pentueensa kovimpia. Nyttemmin vanhempana leikattu uros eli hieman rauhallisempi, mutta kyllä haastavaakin koiraa osaan kouluttaa. Saksanpaimenkoiralla on kuitenkin sitä kuuliaisuutta ja miellyttämisenhalua, joka arktisilta pystykorvilta puuttuu lähes kokonaan.
Ja en kuulu niihin, jotka väen vängällä ottaa ehkäpä epäsopivan pennun. En ole lähdössä hakemaan pentueesta sitä kovimpaa vaan sitä kultaista keskitietä kulkevaa. Ja odotan niin kauan että sellainen löytyy.
Eli lähinnä hain nyt kasvattajaehdokkaita ;)
Mutta kiitos infoista.
on ihan höpö höpö juttua. JOs on se ihminen tervepäinen niin kyllä sakun kanssa pärjää. poikkeuksiakin on tietysti ihmisisssä ja koirissa.
Nimim; 3 sakun kanssa pärjännyt
Jos koirasi tekee jotain väärin, olet itse tehnyt virheen.
erittäin hyvin sanottu!
Koiria nii sakuja kuin myös ihmisiä löytyy kyllä joka makuun. ( kuten varmaan huomasit)
Itselläni on kahden vanhanajan, neliö shefferin jälkitulos tyttölapsi, joka on aivan ihastuttava ja helppo koulutettava.
On omapäisiä sakuja kuin myös helpompia ja kai se vähän riippuu miten asiaan itse omistajana suhtautuukin. Uskon ja koen näin. Itse olen aika mutkaton ja mukava rauhallinen persoona ja kaikki koirani ovat olleet sitä samaa.
kaikkien koirien omistajat luultavasti käyvät normi työssä, ja ainakaan tuntemillani työssäkäviä sakuihmisillä ei ole sen enempiä ongelmia koiriensa kanssa kuin muillakaan koirienomistajilla. Toimelias ja liikuntaa ja puuhaa vaativa koirarotu se ainakin on. Se tulee muistaa. sohva on jyrsitty.
Pohjois- karjalasta hommasin omani ja voin kysellä kasvattajaanikin( koirani kasvattajaa)
vierailemaan sivuilla tai hoidan sinulle muutamat yhteystiedot.
ei muutakuin iloisiin koirailemisiin
Hoh hoijakkaa vaan taas......
Tää palsta on kyllä aivan huippu. Missään muualla
ei voi pyöriä näin paljon porukkaa millä hihna luistaa ja pahasti.
Mikähän siinä on, että niiden tarvitsee hankkia
itselleen sakemanni kun suurimmalle osalle sopisi
paremmin ehken tuo akvaario.
Moikkelista koikkelista vaan!
Terkuin Valma Inkeri, 17v
Saksanpaimenkoira ei todellakaan ole rotuna vaativimmista päästä. Se tarvii rajoja, aikaa, tekemistä ja rakkautta siinä kuin muutkin koirarodut. Omasta kokemuksesta (kotona ollut myös muita palveluskoirarotuja, muutama metsästyskoirakin puolison kautta sekä alkuaikoina laumanvartijarodun edustaja). Sanoisin, että tämä rotu sopii vaikka ensimmäiseksi koiraksi ihmiselle jolla on tahtoa, ei niinkään sitä taitoa, kouluttaa koiraansa ja ottaa oppia myös viisaammilta. Toisaalta se ei missään nimessä sovi nunnuteltavaksi lapsen korvikkeeksi, sohvaa koti-iltoina koristamaan tai egon jatkeeksi.
Lukemani perusteella sanoisin, että rotu sopii sinulle aivan hyvin. Suurin osa tässäkin maassa elävistä saksalaisista on nimenomaan kotikoirina ja ulkoiluseurana /pihavahteina tms. Jos jaksat tarjota koirallesi peruskoulutuksen ja aktiviteetteja myös sen runsaan liikunnan muodossa, anna mennä. Kaikkea ei kannata uskoa mitä kuulee, eikä edes mitä näkee. Asiat eivät aina ole sitä, miltä ne näyttävät.
Mitä tuli tuohon kysymykseen siitä, mistä löytäisi ei niin älyttömän vahvan käyttölinjaisen, niin sanonpa oman mielipiteeni: vaikeampaa on löytää vahvaviettinen, itsevarma ja tasapainoinen käyttökoira kuin heikkoviettinen kotikoira. Seka- ja käyttölinjapuolelta löytyy paljon kasvattajia, ei täällä kukaan enää viitsi nimiä mainita. Melkein jokainen sekalinjainenkin kasvattaja myy koiriaan otsikolla "työhön ja harrastukseen" ja näistä ehkä 25 % on sellaisia, joissa on todellista potkua ja joita voisi pätevä kouluttaja jossain vaiheessa työhön käyttää. Nämä siis vain minun mielipiteitä.
Mutta makuja on monia ja kasvattajia paljon. Ei muuta kuin tutkimaan sopivaa. Loppujen lopuksi hyvinkin ratkaisevaa ainakin minulle on sekin, miten kasvattajan kanssa kemiat pelaavat yhteen.
Rotu äärettömän helppo kouluttaa ja oppii nopeasti asiat..HUOM.näin myös kyllä sitten virheittenkin kohdalla. Kasvattajia on joka lähtöön ja tarpeisiin.Kannattaisi katsella ja kuulostella kenneleitä joissa on samoja asioita arvostava kasvattaja(joka ei satsaa vain näyttelyyn tai suojeluun) ja valita oman mielipiteen mukaan rauhassa ilman kovaa kiirettä. Se mikä on toisen mielestä pasha ..on jonkun toisen mielestä taas hyvä. Mun mielipide..