Nytpä otti ohraleipä! Testin mukaan olen raskaana, ja raskausoireetkin löytyy, rinnat äärimmäisen kipeät ja turvonneet ja oksettaa pitkin päivää. Ei siinä vielä mitään...mutta kun en uskalla kertoa miehelleni sillä tiedän ettei hän halua lapsia vielä moneen vuoteen! Keskustelimme asiasta juuri pari viikkoa sitten, ja hyväksyin asian, en todellakaan tiennyt olevani raskaana! Ehkäisy on ollu käytössä eli jonkinlainen vahinko on päässyt tapahtumaan. Kertokaa rakkaat ihmiset omia kokemuksianne vastaavista tilanteista tai muuten vaan neuvoja! En halua luopua miehestäni tämän takia, mutta en ole valmis aborttiinkaan. Laskujeni mukaan olisin nyt noin 7.viikolla.
Pulassa :-O
kukkanen83
5681
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Josko aikuinen miehesi on vahingon satuttua (eli et ole huijannut itseäsi raskaaksi) sitä mieltä, että sinun on pakko tehdä abortti tai hän jättää sinut niin sellanen ukko saa mennäkin. Vastuu se on kannettava, josko on valmis seksiä harrastamaan. Ei tämä yksin sinun "syytäsi" ole.
on käynyt niin, että mies on keskustellessa sanonut että iik apua ei to-del-la-kaan lapsia vielä, mutta sitten kun onkin sattunut vahinko ja raskaus on todettu, niin mies on kuitenkin ollut mielissään asiasta! :)
Ja olen edellisen kanssa samaa mieltä eli vastuu ja "syy" on molempien, koska et ole tosiaankaan salaa häneltä hankkiutunut raskaaksi. Älä ainakaan ikinä suostu aborttiin painostuksen takia. Yrittäkää keskustella rauhassa ja pohtia tilannetta. Miksei lapsi olisikin ihan tervetullut?
Terve,
minulle kävi ihan samalla tavalla kun sinulle. Just oltiin miehen kanssa keskusteltu että vasta parin vuoden päästä ruvetaan yrittämään lasta vaikka itse olisin jo halunnut vuosia sitten. Hyväksyin kuitenkin asian, eihän toista voi pakottaa enkä sellaista isää lapselleni haluaisikaan joka on siihen pakotettu. Kun huomasin olevani raskaana pitkitin kertomista miehelleni koska pelkäsin että hän ei halua lasta. Noh, jossain vaiheessa oli kuitenkin kerrottava ja niinhän siinä kävi että hän rupesi aborttia ehdottamaan. Minä kerroin hänelle omat mielipiteeni (ei aborttia) ja hän hyväksyi asian. Sitten alkoi keskustelu tulevaisuudesta. Ensin hänellä kävi mielessä jopa ero ja pois muutto, mutta noin viikon mietiskelyn jälkeen hän tuli siihen tulokseen että naimisiinhan ollaan menty koska rakastetaan toisiamme, ja rakastetaan edelleen ja niitä lapsia ois ollu tarkoitus "hankkia" jossain vaiheessa kuitenkin joten ei se maailmaa kaada että sattuu tulemaan jo nyt. Nyt suunnitellaan jo innoissaan tulevaisuutta. Sitä mieltä olen että jos parisuhde on kunnossa niin vauvan tuominen siihen ei ole ongelma vaikka ei olisi suunniteltukaan, mutta jos parisuhteessa ongelmia kannattaa miettiä haluaako edelleen olla yhdessä vaiko muuttaa erilleen. Minä olin jo siinä vaiheessa niin kypsä mietiskelyyn että olin valmis heittämään ukon pihalle. Ajattelin että jos asiaa täytyy miettiä ei kannata jäädä, vaan olisin silloin yksin pitänyt vauvan. Mutta mieheni selitettyä minulle että kyseessä oli vain alkusokki, ymmärsin tilanteen ja olen nyt tyytyväinen että en heittänyt häntä ulos.
itsellekin kävi niin hassusti että juuri edellisiltana oltiin puhuttu että lapset tulee vasta parin vuoden kuluttua eikä toivoakaan että hommaisimme niitä nyt. No seurv päivänä alkoi oksettamaan ja menin muuten vain tekemään raskaustestin ja kuinka ollakaan,plussaa näytti. Olen rv 7 2 ja kerroin heti miehelleni. Pari ekaa päivää tuli sadattelua että miksi juuri nyt kun olemme niin nuoria ja emme valmiita vanhemmuuteen,pelkäsinkin että mies ei halua lasta kuten oli sanonut mutta yhtäkkiä halasi minua ja sanoi olevansa todella onnellinen lapsen puolesta. Ja näin me päätimme pitää vahinkolapsen vaikka molemmat oli sitä mieltä ettei lapsia tule moneen vuoteen... Jotenkin se että kun tietää lapsen kasvavan mahassa on niin mahtava tunne,että me sitten unohdimme kaikki nämä ei moneen vuoteen-lapsia :)
onnea raskauteen! toivottavasti et kumminkaan painostuksesta tee mitään mitä katuisit
Nyt sitten on kerrottu miehelle...ja oikein yllätyin hänen reaktiostaan!!! olin vissiin todella vakava kertoessani joten hän jo luuli että joku on kuollut tai muuta vastaavaa, ja vaikutti vain helpotuneelta kuullessaan raskaudesta! Hän halasi mua ja sanoi että ei se mitään, kyllä me tästä selvitään! Ja sanoi äkkiä alkavansa etsiä työtä. Eli pelkäsinkin ihan turhaan! :D kiitos todella paljon kaikille teille vastanneille :)