Musta tuntuu et mul on masennus,vaikka olen
kuvitellut itseäni niin vahvaksi persoonaksi että
pystyisin hallitsee jos masennus iskisi? mut nyt
on outo olo,varmaan osittain johtuu siitä et mun
pikkusiskon kuolemasta tuli viikonloppuna
6kuukautta,ja mun mies on tunteettomuudeltaan
kylmä kun kalkkuna! yhessä on oltu jo 8vuotta.Mä
olen tunteista elävä ja mun mies ei tunteista
juurikaan perusta,ei hellimistä ei halaamista ei
helliä sanoja...ei mitään ja se koskee tosi
paljon muhun,mä olen yrittänyt puhua sille monta
monta kertaa et mä en jaksa elää näin kylmää
suhdetta,mut kyl se sanoo et se rakastaa mut
siihen se jääkin...mä olen tehnyt kaikkeni et se
huomais mut,mut mikään ei auta,kyl mies käy
jatkuvaan töissä ja jos ei ole töissä ni on sit
jossain muualla esi:tekemässä toisia töitä!
tiedän et se ei petä mua se vaan haluaa olla koko
ajan liikkeellä.Mulle ei enään maistu ruoka ja
olenkin siitä johdosta laihtunut yli 5kiloo ja
luulempa että parin kuukauden sisään se on
pudonnut 20kiloo,syön aamusin kun on pakko ottaa
jokapäiväset lääkkeet,enkä halua ottaa niitä
tyhjään mahaan.En jaksa paljon jutella ja alkaa
tuntua et pääkin on ihan tyhjä,tuntuu et silmät
toljottaa vaan jonnekkin tyhjyyteen.Tää olotila
on mulle uus ,sillä olen luonteeltani vahva
persoona ja olen aina kuvitellut hallitsevani
itteni,paitsi nyt,en tiedä mihin tää vielä
johtaa.Tuskin asiasta kannattaa mennä jutteleen
kenenkään ammattiauttajan kanssa kerta syy on mun
ukkelissa eikä mussa! kyllä mä miestäni rakastan
todella paljon ja haluaisin helliä ja pussailla
sitä,mut kun se ei halua eikä anna mun sitä tehdä!
Kerran jopa halasin väkisin ja sanoin et anna mun
halata sua et saan imeä hellyyttä itteeni
susta,mut enään sekään ei onnistu! Tiedän ett
mieheni lapsuus oli isä puolelta erittäin tunne
köyhä ja rakkaus köyhä,epäilenkin et tällä olisi
jotain tekemistä asian kanssa.Mä en tiä enään
mitä teen asian kanssa?mä tarviin hellyyttä ja
rakkautta muutenkin kun vain sanoin.Saa nähä
mihin tää johtaa?jos mitään kongreettista ei
tapahdu luulen et jälki ei o hyvä....:( Onko
kellään muulla samanlaisia ongelmia?tai olisiko
sinulla joku ratkaisu pulmaan?miestäni en haluais
jättää sillä rakasta sitä kun simo hilloo,ja
meillä on muuten kaikki ok.
kuvitellut itseäni niin vahvaksi persoonaksi että
pystyisin hallitsee jos masennus iskisi? mut nyt
on outo olo,varmaan osittain johtuu siitä et mun
pikkusiskon kuolemasta tuli viikonloppuna
6kuukautta,ja mun mies on tunteettomuudeltaan
kylmä kun kalkkuna! yhessä on oltu jo 8vuotta.Mä
olen tunteista elävä ja mun mies ei tunteista
juurikaan perusta,ei hellimistä ei halaamista ei
helliä sanoja...ei mitään ja se koskee tosi
paljon muhun,mä olen yrittänyt puhua sille monta
monta kertaa et mä en jaksa elää näin kylmää
suhdetta,mut kyl se sanoo et se rakastaa mut
siihen se jääkin...mä olen tehnyt kaikkeni et se
huomais mut,mut mikään ei auta,kyl mies käy
jatkuvaan töissä ja jos ei ole töissä ni on sit
jossain muualla esi:tekemässä toisia töitä!
tiedän et se ei petä mua se vaan haluaa olla koko
ajan liikkeellä.Mulle ei enään maistu ruoka ja
olenkin siitä johdosta laihtunut yli 5kiloo ja
luulempa että parin kuukauden sisään se on
pudonnut 20kiloo,syön aamusin kun on pakko ottaa
jokapäiväset lääkkeet,enkä halua ottaa niitä
tyhjään mahaan.En jaksa paljon jutella ja alkaa
tuntua et pääkin on ihan tyhjä,tuntuu et silmät
toljottaa vaan jonnekkin tyhjyyteen.Tää olotila
on mulle uus ,sillä olen luonteeltani vahva
persoona ja olen aina kuvitellut hallitsevani
itteni,paitsi nyt,en tiedä mihin tää vielä
johtaa.Tuskin asiasta kannattaa mennä jutteleen
kenenkään ammattiauttajan kanssa kerta syy on mun
ukkelissa eikä mussa! kyllä mä miestäni rakastan
todella paljon ja haluaisin helliä ja pussailla
sitä,mut kun se ei halua eikä anna mun sitä tehdä!
Kerran jopa halasin väkisin ja sanoin et anna mun
halata sua et saan imeä hellyyttä itteeni
susta,mut enään sekään ei onnistu! Tiedän ett
mieheni lapsuus oli isä puolelta erittäin tunne
köyhä ja rakkaus köyhä,epäilenkin et tällä olisi
jotain tekemistä asian kanssa.Mä en tiä enään
mitä teen asian kanssa?mä tarviin hellyyttä ja
rakkautta muutenkin kun vain sanoin.Saa nähä
mihin tää johtaa?jos mitään kongreettista ei
tapahdu luulen et jälki ei o hyvä....:( Onko
kellään muulla samanlaisia ongelmia?tai olisiko
sinulla joku ratkaisu pulmaan?miestäni en haluais
jättää sillä rakasta sitä kun simo hilloo,ja
meillä on muuten kaikki ok.
Vastaukset 9
Vanhimmat
lakkaa kirjoittelemasta näitä keksittyjä juttuja.
Mitä sulle itsellesi kuuluu?
Onko helpompi syyttää miestä siitä että olet niin
aivoton ettet hae ammattiauttajan apua!!!!
Jokainen meistä on semmonen kun on! Ehkä miehes
kärsii siitä että sä olet ylilässy! Pitäskö
muuttua sun mieleiseks? Mikset itte muutu
vähemmän ruinaavaks! Jos sulla on paha olla niin
mee lääkäriin ehkäpä laittaa lähetteen
psykiatriselle jotta voit siellä miettiä onko se
mies syy sun oloon!
Mitä ihmeen keksittyjä juttuja??? kuka täälä on
keksinyt juttuja! kuule mun ei tarvi keksiä
mitään juttuja! mä arvelinkin et kun tänne
kirjottaa niin vastaukset on juuri tälläsiä!
Onko se mun vika jos mies ei perusta halailusta
ja hellyydestä,vaan pitää tälläisestä suhteesta
kun se on nyt!
Te kax jotka vastasitte mun kirjotukseen ni
teidän kannattas hakeutua hoitoon!Ei normaalit
ihmiset vastaa noin törkeesti toisen ahdinkoon!!
Ja mitä kirjotitte mun hakeutumista
ammattiauttajan hoitoon hakeutumisesta,pitäskö
mun ruveta sitä halaileen ja pussaileen ja
hakemaan siltä sitä hellyyttä! haloo.Mä tiedän
missä mennään,mut kun mun puheet ei auta
mitään,mitä siihen auttais jos mä meen puhumaan
ne jollekkin ammattiauttajalle.
Jos et osaa vastata muuten kun loukkaamalla ni
jätä vastaamatta!
Saamasi vastaukset ovat valitettavasti niitä
tyypillisimpiä maallikoiden syyllistämisjuttuja,
joilla toinen lyödään entistä pahempaan jamaan :(
Mutta kuitenkin, apua ja lohtua on olemassa ja
saatavilla. Masennus on aivan normaali reaktio
moniin elämän suruihin ja menetyksiin. Se ei ole
kenenkään syy, eikä sitä voi kukaan myös toisen
puolesta poistaa, mutta apua on oikeus saada.
Lievä masennus, varsinkin kun sille on olemassa
selvä laukaiseva syy ei vaadi lääkehoitoa
(lääkehoito voi jopa pahentaa, koska ihminen
tuntee itsensä silloin potilaaksi, poikkeavaksi,
jopa "hulluksi", uskokaa minua... minulle on
tyrkytetty lääkkeitä hoidoksi työpaikan
menetykseen - uskomatonta...). Sen sijaan olisi
tärkeä saada keskustella aikuisen, ajattelevan
ihmisen kanssa, joka pystyy ohjaamaan toisen pois
urautuneista ajatuksistaan.
Oman kokemukseni mukaan "itsekseen puhuminen"
jonkun psykologin vastaanotolla ei tuota tulosta.
Kannattaisi etsiä esim. kriisiapuun
keskittynyt "tukiasema" (Mobile yms), missä
toiminta perustuu vuorovaikutukseen. Se saattaa
aluksi sattua, kun joutuu todella kysymään
itseltään omia tarpeitaan, arvojaan ja mitä itse
voi tehdä omaksi parhaakseen. Kipu on kuitenkin
merkki siitä, että kehitystä on tapahtumassa,
joten ei pidä pelästyä. Mikäli kysymys on
vakavammasta mielenterveysongelmasta, ammatti-
ihmiset neuvovat ja ohjaavat eteenpäin.
Hoito vaatii voimia ja ymmärrystä hädässä
olevalta ja ympäristöltä, mutta aina se on
parempi kuin yrittää sulloa tunteensa ja
kärsimyksensä tai puuduttaa itsensä lääkkeillä.
Kiitos Toivo asiallisesta vastauksestasi!
asiat on menneet pahempaan suuntaan,mut
toivottavasti jostain löytyy tunneli ja sen
päästä valoa,ennenkun on liian myöhäistä.
No tuskin on sen kamalampaa hakee ammattiapua ku
osottaa tyhmyytensä syyttämällä toisia! Älä
ihmeessä hali ja pussaa sitten te olette molemmat
ahdistuneita! Tuskin sun tapauksessa vielä on
ammattiauttajasta apua! Sitten ku huomaat että
viiraa omassa pääkopassa ehkä mieheskin pelastuu!
Voimia sun miehelles ja sulle ittelles ku otat
itte vastuun omasta elämästäs!
Mähän en ole muuta tehnytkään kun ottanut vastuun
omasta elämästä! ja vielä toisenkin! olisinkin
toivonut et mies huomais joskus mutkin! mä hoidan
taloudessa kaiken! olisi kiva joskus kuulla edes
kiitos! mä en jaksa raahata miestä perässäni jos
mies ei ole valmis uhrautumaan MILLÄÄN tavoin mun
edestä!Et ehkä ole ymmärtänyt mun tilannetta
oikein,mut sille mä en voi mitään! laittakaa vaan
lisää noita paskapostia,eihän se kun vain
huonomma mun olotilaa mut mitä sä siitä
välittäisit!?
Hei,
minusta sinun pitäisi ehdottomasti hakea apua
vakavalta kuulostavaan masennukseen.
Itse olen vahva ja energinen ihminen, mutta niin
vain elämä nyt syksyllä kolhi, että sairastuin
vakavaan masennukseen, mikä on ihan oikea tauti,
eikä mitään murjottamista ja vastaavaa, kuten
tietämättömät täällä höpisevät. Sain
masennuslääkkeitä, käyn psykiatrin kanssa läpi
kriisiäni ja parannun varmasti ajan kanssa.
Hae sinäkin pian apua, sinä tarvitset hoitoa
masennukseen, yhdessä tarvitsette
parisuhdeterapiaa.
Tule vaikka Verkkoklinikan Masennus
keskusteluryhmään, jos kaipaat järkevää tukea!
Ojx
Kuule !
Mulla on ihan samanlainen jörrikkä kotona kuin
sullakin, tosin se antaa halata ja on siitä jopa
mielissään, mutta 15 vuotisen yhteisen elämän
aikana, ei ole mua halannut. Elelee ihan omassa
maailmassaan (IT-maailmassa). Huolehtii vain
itsestään, ei kodista, ei lapsista, AINOASTAAN JA
VAIN ITSESTÄÄN. Ei ota vastuuta taloudellisista
asioista, eikä edes tiedä kuinka vanhoja lapsensa
ovat.
Minäkin masennuin ja ahdistuin.
Kävin terapiassa ja söin lääkkeitä.
Nyt olen jo lääkkeet lopettanut ja olo on
kohtalainen ja selviän rutiineista, mutta ongelma
on ja pysyy.
Lähes päivittäin mietin avioeroa ja sen mukana
tulevia ongelmia. Olen kahden vaiheilla ja ilman
lapsia olisin jo ratkaisuni tehnyt. Jokaisella on
oikeus tuntea itsensä rakastetuksi ja kokea ihan
konkreettista HELLYYTTÄ !! Sinulla ja minulla ja
kaikilla muillakin.
Rakastajan ottaminen olisi tietysti yksi ratkaisu.
Kulissit pysyis pystyssä ja lapsilla olis koti ja
molemmat vanhemmat.
Olen joskus ehdottanut, että kävisimme hakemassa
ammattiapua, mutta laihoin tuloksin.
Oletko sinä sellaista yrittänyt ?
Hanki nyt ensin apua tuohon masennukseen ja kun
alkaa pää olla parempi, niin mieti sitten oma
ratkaisusi.
Minä olen sitä mieltä, että ihmiselle ei ole
olemassa yhtä ja ainoaa "oikeaa". Vaikka minäkin
rakastan miestäni niin uskon silti, että voin
rakastaa ja rakastua uudestaan jos hänet nyt
päädyn jättämään.
Vaikeampi juttu tämä, vai mitä !
TSEMPPIÄ SULLE !!