Miksi masennus iskee nuoreen ihmiseen kuin haaskalintu upottaa kyntensä saaliiseensa.. Miksi tuo paksu seittimäinen usva sulkee silmäni päivästä toiseen ja hidastaa kulkuani...
Ajatukseni hyrräävät ylikierroksilla mutta kehoni on kuollut, hidastunut.. Perheenäitinä tahtoisi jaksaa, mutta mistä voimaa? Nuorihan minä olen, mutta masennus on elänyt kanssani jo vuosikymmenen..
Kamppailemme vieläkin, vuodesta toiseen, kuukaudesta toiseen, päivästä toiseen, masennus ja minä väännämme kättä voitosta..
Jokin päivä toivon havahtuvani siihen että olen voittanut tämän ikuisen taistelutoverini ja voin vihdoin aloittaa elämän valoisalla mielellä..
Masennus tekee väreistä harmaat, kauneus kuihtuu silmissä masennuksen tultua tuhoamaan kaiken.. Kaikki mikä tuottaa mielihyvää tuhoutuu, murenee hiljalleen.. Yön tultua olen niin yksin, vaikka olethan sinä siinä, masennus, ikuinen tuska...
Tarjoten kuolemaa pakotieksi, turruttaen tunteeni, kadottaen iloni, sinä riepottelet mieltäni, kuiskailet korvaani pahuutta, pimeyttä...
Ei ole kesää, ikuinen kaamos, mieli maassa...
Pyydän, älä kulje rinnallani sinä synkkä sumu, anna minun olla... En ole koskaan saanut olla yksin, en koskaan levätä, sillä sinä olet siinä muistuttamassa että olen vielä elossa..
Kun koitan sinusta kertoa, tukit suuni sumullasi.. Kyyneleitä et anna vuodattaa, pidättelet ne itsessäsi, tuotat tuskaa, rakennat sitä sisälläni... Sisälläni on synkkä usva joka kasvaa vuosi vuodelta painavammaksi..
En enää jaksa, vuoden päästä olen liian painava, me olemme jo yhtä, sitähän sinä tahdoit, myrkyttää mieleni, syödä sieluni...
Tukin korvani, otan lääkettä joka pitää sinut kuulemma hiljaa, etkä herättele minua yöllä, suljen silmäni ja toivon miljoonannen kerran, olisitpa aamulla poissa...
Ajatukseni hyrräävät ylikierroksilla mutta kehoni on kuollut, hidastunut.. Perheenäitinä tahtoisi jaksaa, mutta mistä voimaa? Nuorihan minä olen, mutta masennus on elänyt kanssani jo vuosikymmenen..
Kamppailemme vieläkin, vuodesta toiseen, kuukaudesta toiseen, päivästä toiseen, masennus ja minä väännämme kättä voitosta..
Jokin päivä toivon havahtuvani siihen että olen voittanut tämän ikuisen taistelutoverini ja voin vihdoin aloittaa elämän valoisalla mielellä..
Masennus tekee väreistä harmaat, kauneus kuihtuu silmissä masennuksen tultua tuhoamaan kaiken.. Kaikki mikä tuottaa mielihyvää tuhoutuu, murenee hiljalleen.. Yön tultua olen niin yksin, vaikka olethan sinä siinä, masennus, ikuinen tuska...
Tarjoten kuolemaa pakotieksi, turruttaen tunteeni, kadottaen iloni, sinä riepottelet mieltäni, kuiskailet korvaani pahuutta, pimeyttä...
Ei ole kesää, ikuinen kaamos, mieli maassa...
Pyydän, älä kulje rinnallani sinä synkkä sumu, anna minun olla... En ole koskaan saanut olla yksin, en koskaan levätä, sillä sinä olet siinä muistuttamassa että olen vielä elossa..
Kun koitan sinusta kertoa, tukit suuni sumullasi.. Kyyneleitä et anna vuodattaa, pidättelet ne itsessäsi, tuotat tuskaa, rakennat sitä sisälläni... Sisälläni on synkkä usva joka kasvaa vuosi vuodelta painavammaksi..
En enää jaksa, vuoden päästä olen liian painava, me olemme jo yhtä, sitähän sinä tahdoit, myrkyttää mieleni, syödä sieluni...
Tukin korvani, otan lääkettä joka pitää sinut kuulemma hiljaa, etkä herättele minua yöllä, suljen silmäni ja toivon miljoonannen kerran, olisitpa aamulla poissa...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Masennuksessa saatana iskee kyntensä lihaamme ja yrittää tukahduttaa kaiken elämän ja toivon. Miksipä muuten nuorikin ihminen haluaisi jättää kaiken ja vain kuolla, vapautua tuskasta.
Koen että depressio ja toivottomuus kulkevat käsikädessä. Masentuneelle on tärkeää ylläpitää sitä valoa ja toivoa paremmasta. Osa saa toivoa lähimmmäisiltä, ystäviltä ja jotkut terapeutilta tai vaikka diakonilta. Lääkehoidon merkityksenhän me tiedämmekin.
Itseäni pelottaa taas kesä. Viimekesä on niin tuoreessa muistissa itsetuhoisine ahdistuksineen. Kyllähän se vituttaa että pitää vetää nappeja että ahdistus pysyy siedettävänä ja etten tapa itseäni. On ne tiedemiehet viisaita kun ovat keksineet tällaisia aineita. Ei pahemmin ole nyt synkkiä ajatuksia. Pienessä "huurussa" päivät vaihtuvat. Tunteitahan ne tappavat, mutta hyvä vain. Mitä minäkään niillä liiallisilla parisuhteen kaipuun ja rakkudentunteilla teen. Kapselia ääntä kohden, ja liiat tunteet pysyvät poissa.