Eli pikku poju nyt reilu 1,5vee saattaa huomiota hakiessaan purra, ja kun innostuu tai suuttuu niin repii hiuksista tai tekee jotain muuta ikävää.
Kielletään tietenkin aina ja selitetään että se sattuu, mutta ei meinaa viesti mennä perille. Ilkeilyn jälkeen pitää aina pyytää anteeksi ja puhaltaa pipi pois. Ja kun näin tekee niin kehutaan ja halataan. Mutta tämäkään ei ole vielä lopettanut noita inhottavia juttuja.
Onko jollain jotain neuvoja, jolla tämän saisi kuriin? Meille syntyy perheeseen ihan kohta uusi vauva ja pelottaa että tämä pureminen ja repiminen kohdistuu sitten vauvaan.
Mikä siis ensiavuksi?
Kielletään tietenkin aina ja selitetään että se sattuu, mutta ei meinaa viesti mennä perille. Ilkeilyn jälkeen pitää aina pyytää anteeksi ja puhaltaa pipi pois. Ja kun näin tekee niin kehutaan ja halataan. Mutta tämäkään ei ole vielä lopettanut noita inhottavia juttuja.
Onko jollain jotain neuvoja, jolla tämän saisi kuriin? Meille syntyy perheeseen ihan kohta uusi vauva ja pelottaa että tämä pureminen ja repiminen kohdistuu sitten vauvaan.
Mikä siis ensiavuksi?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Meillä oli ihan sama ja vähän on tilanne helpottunut iän myötä joten kai se vain kuuluu kehitykseen ja menee ajan mukana pois kun vain sitkeesti jaksaa asiaa kieltää ja selittää.
Meillä tuo pureminen,raapiminen ei kohditunut vauvaan vaikka pikkuinen syntyi juuri tuohon pahimpaan aikaan.
Pikkuveljeä jaksoi hoivata ja paijata, toki oppi myös hyvin pian että jos ei muuten saa huomioo niin sitten kun menee pikkuveljen päälle saa viimmeistään. Ovelia noi lapset on...
Tsemppiä sulle ja toiv. kaikki menee hyvin.
meillä tyttö 1,5 vee ja hänellä oli samaa touhua mut kun puri, nipisti tai veti hiuksista mä tein saman takasin. Ei tietenkään kovin mutta sen verran että hän "keksii" ettei tunnu kivalle.
Teki vanhemmalle että repi vaatteista kun istuu vieressä mutta vanhempi alkaa roikkuu, myös jopas irrottaa (pienen kiukkuisen tuijotuksen jälkeen).
Näin meillä on jo kaikki touhu loppunu.
Kiellä aina toiminta! (eli vaikka ei sattuisikaan, niin kiellä silti). Lapsi tuntee, että voi turvallisesti purkaa pettymyksiään sinuun, omaan turvalliseen äitiin. Ole johdonmukainen eli kiellä joka kerta. Jos joskus annat väkivallan mennä ohi tai vahingossa hymyilet sille, se antaa väärää signaalia. Ota vaikka molemmista käsistä kiinni ja polvistu eteen sanoessasi "EI PURRA" tms. Lainaa kirjastosta kirjoja, joissa näkyy tunteita esim. kyyneliä, kun joku itkee ja lue sieltä "onko tullut pipi, onko joku purrut, yhyy" Pikkuhiljaa lapsi oppii hallitsemaan itseään ja tunteitaan.
Ei siis mitenkään kovaa, vaan ihan havainnollistaaksesi että se ei ole kivaa. Moni lapsi ei tiedä että miltä tuntuu purruksi tms. tuleminen.
pureminen on luvallista kun äitikin tekee niin. 1.5 vee oppii pääosin mallista.
Eli kun lapsi puri minua äitiä, aloin itkemään leikisti. Lapsi alkoi myös itkemään, eikä ole purrut sen jälkeen. Ehkä julmaa, mutta toimi.
Meidän 1,5 v tyttö tekee samaa...puree, nipistelee, raapii...ei hirveän paljon, mutta kuitenkin. Olen sen kieltänyt joka kerta. Nyt hän alkanut puremaan itseään käteen jos ei yletykään (huomaan puremis-aikeen enkä anna purra ja kiellän sen samalla) minua puraseen. Kiellän kyllä sen itsensä puremisenkin ja sanon että tulee pipi. Tyttö puree myös joskus pehmoleluja, sohvaa ja tyynyjä ja muuta pehmeää.
En tiedä oisko sitten noiden "isojen" hampaiden tuleminen tms. syynä puremisvimmaan. Kiellän joka kerta...eiköhän se ala jossain välissä menemään jakeluun ;)