Olisi sellainen (toistaiseksi vielä pieni) ohgelma / kautta pohdinta johon kaipailisin vastauksia..
Elikkä, mulla ja miehelläni on tosiaan vähän ristiriitoja siitä hommataanko lapsia ja koska ja kuinka.. Miehelläni (37v.) on 10-vuotias lapsi ja itse olen lapseton 27v nainen. Suhdetta takana vähän reilut kaksi vuotta. Olemme keskustelleet tästä aiheesta lukemattomat kerrat ja olen väsynyt hänen mielipiteisiinsä kyseiseen asiaan. Hän ei ilmeisesti itsekään tiedä mitä haluaa, koska toisinaan hän saattaa sanoa iloisin mielin, että "Ei varmaan mee enää kovin kauaa kun meilläkin on vauva". Ja taas toisaalta joskus kun itse otan asian puheeksi, hän ahdistuu eikä oikein osaa sanoa aiheeseen mitään.
Just pari päivää sitten kävi niin, että kysyin hältä et haluaakos hän nyt sitten niitä lapsia mun kanssa vai ei, kun en osaa oikein tulkita hänen mielialojensa vaihtelua. Hän sanoi siihen et "no, ehkä muutaman vuoden päästä, nyt on kaikki asiat vielä niin kesken (remontti, työt, opiskelut)". Mä meinaan räjähtää kohta tähän epätietoisuuteen. Mulla itselläni on vauvakuume ja kuitenkin hyvä suhde tähän miehen lapseen.
Mun mies on kohta 40 vee, joten ei hänkään nyt välttis kovin kauaa jaksa pieniä muksuja..
Yritän kovasti ymmärtää miestäni tämän asian suhteen, koska aikoinaan tämän lapsensa äidin kanssa he erosivat lapsen ollessa 1,5 vuotias koska se perhe-elämä ei oikein sujunut niinkuin olivat ajatelleet ja tuli muita miehiä ja naisia kuvioihin ynnä muuta klassista.. ;)
Kuinka kauan mun pitää jaksaa olla kärsivällinen ja ymmärtäväinen jne..?
Totuus on kuitenkin se että omia lapsiakin haluan, joten jos ei tässä suhteessa niin sit jonkun muun miehen kanssa. Olen toki nuori ja mulla on aikaa, mutta en voi vauvakuumelleni mitään.. Eikä kai tarvitsekaan voida..?
Auttakaa kiltit tätä tyttöä hädässä! Neuvoja, konsteja, niksejä, ihan mitä vaan!
Elikkä, mulla ja miehelläni on tosiaan vähän ristiriitoja siitä hommataanko lapsia ja koska ja kuinka.. Miehelläni (37v.) on 10-vuotias lapsi ja itse olen lapseton 27v nainen. Suhdetta takana vähän reilut kaksi vuotta. Olemme keskustelleet tästä aiheesta lukemattomat kerrat ja olen väsynyt hänen mielipiteisiinsä kyseiseen asiaan. Hän ei ilmeisesti itsekään tiedä mitä haluaa, koska toisinaan hän saattaa sanoa iloisin mielin, että "Ei varmaan mee enää kovin kauaa kun meilläkin on vauva". Ja taas toisaalta joskus kun itse otan asian puheeksi, hän ahdistuu eikä oikein osaa sanoa aiheeseen mitään.
Just pari päivää sitten kävi niin, että kysyin hältä et haluaakos hän nyt sitten niitä lapsia mun kanssa vai ei, kun en osaa oikein tulkita hänen mielialojensa vaihtelua. Hän sanoi siihen et "no, ehkä muutaman vuoden päästä, nyt on kaikki asiat vielä niin kesken (remontti, työt, opiskelut)". Mä meinaan räjähtää kohta tähän epätietoisuuteen. Mulla itselläni on vauvakuume ja kuitenkin hyvä suhde tähän miehen lapseen.
Mun mies on kohta 40 vee, joten ei hänkään nyt välttis kovin kauaa jaksa pieniä muksuja..
Yritän kovasti ymmärtää miestäni tämän asian suhteen, koska aikoinaan tämän lapsensa äidin kanssa he erosivat lapsen ollessa 1,5 vuotias koska se perhe-elämä ei oikein sujunut niinkuin olivat ajatelleet ja tuli muita miehiä ja naisia kuvioihin ynnä muuta klassista.. ;)
Kuinka kauan mun pitää jaksaa olla kärsivällinen ja ymmärtäväinen jne..?
Totuus on kuitenkin se että omia lapsiakin haluan, joten jos ei tässä suhteessa niin sit jonkun muun miehen kanssa. Olen toki nuori ja mulla on aikaa, mutta en voi vauvakuumelleni mitään.. Eikä kai tarvitsekaan voida..?
Auttakaa kiltit tätä tyttöä hädässä! Neuvoja, konsteja, niksejä, ihan mitä vaan!
Vastaukset 1
Vanhimmat
mulla myös samanlaista ongelmaa. Oon jo pitkään halunnu vauvaa ja ollaan miehen kanssa asiasta paljon puhuttu ja nyt yhtäkkiä se sanoi viime viikolla ettei tiedä haluaako koskaan omia lapsia. ollaan just menty naimisiin ja nyt se sanoo tollaista. sanoin että jaksan kyllä odottaa muutaman vuoden mutta haluan omia lapsia varmasti joku päivä ja olin siinä uskossa että myös mieheni haluaisi. En yhtään ymmärrä miten toinen voi yhtäkkiä sanoa ettei koskaan halua lapsia. Lupasi miettiä asiaa ja toivon vaan että miehen mieli muuttuu, muuten menimme ihan turhaan naimisii.
sun tilanne on kyllä kans aika huono, toivon että päädytte yhteisymmärrykseen tossa asiassa, on kamalaa kun toinen toivoo vauvaa kamalasti ja toinen ei yhtään. ei sitä voi edes ymmärtää jollei osu omalle kohdalle.